25.1.14

Ilon aiheita: oma unelias kääpiö




Nukkuva lapsi on kaunis.

Joka kerta kun silitän unesta hikistä tukkaa ja katson tuota syvää rauhallisuutta, tekee mieli tirauttaa pari kyyneltä. Miten joku voikin olla tuollainen. Niin erityinen, niin kaunis, niin oma.

Ja miten hän onkaan kasvanut noin suureksi, ihan omaksi itsekseen. Ei T ole enää minun vauvani, ei minun pieni palleroni. Hänellä on oma persoona, oma tahto, omat mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet. Unessa hän on kuitenkin pienen pieni, hento ja hauras. Ihan raakile ihmiseksi.

Onneksi tämä äitinä olemisen matka on pitkä, minulla on vielä vuosia aikaa katsoa nukkuvaa Tirppaa, ja ymmärtää että minua tarvitaan edelleen.

1 comment:

  1. Sniif. Itsekin aina jään pakahtumaan sen ilmestyksen äärelle.

    ReplyDelete

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...