7.1.14

Vuoteen 2014

Vuosi 2013 oli rankka. Hektinen, vaativa, uuvuttava, nöyryyttävä, alentava, masentava, ahdistava. Yritin tehdä listaa vuoden isoista tapahtumista:

- Aloitin uuden vuoden täysin uudesta perhetilanteesta
- T täytti 2 vuotta
- Nuorisoyrittäjyys piti minut valveilla yöt ja viikonloput
- Osallistuin suurille messuille näytteilleasettajana
- Valmistauduin henkisesti ja fyysisesti rankalla valmennuksella suomenmestaruuskisoihin
- Kirjoitin päättötyöni
- Muutin pois kotipaikkakunnaltani ja luovuin samalla tukiverkoistani
- T vaihtoi pienestä ryhmäperhepäiväkodista isoon vuoropäiväkotiin
- Kilpailin suomenmestaruuskisoissa ja voitin
- Painoin hurjalla tahdilla viimeiset opinnot ja työssäoppimiset kasaan
- Luulin aloittavani työt toukokuussa, mutta työnantajan päätöksestä kirjallisesti sovittu palkallinen työssäoppiminen muuttui palkattomaksi.
- Suullisesti luvattuja täysiä työtunteja en nähnyt koskaan, suullisesti sovituista työajoista puhumattakaan. Palkkakin jäi kauas sovitusta.
- Siitä työyhteisöstä johon hain töihin, oli jäljellä enää esimies. Muut olivat vaihtaneet työpaikkaa, syystä.
- Kelan kanssa takkusi, työttömyyspäivärahoja, asumistukea jne sain vasta kolmen kuukauden viiveellä.
- En uskaltanut uudella paikkakunnalla pyytää apua. En tiennyt, enkä tiedä vieläkään mistä, keneltä olisi pitänyt.
- Itkin öitä laskujeni kanssa. Ahdistuin. Tein töitä, mutta en silti pärjännyt edes vuokran, sähkön ja ruuan vertaa.
- Kesä meni ohitse ilman lomaa: yksi päivä töitä, yksi vapaata rytmi tuli tutuksi.
- Viikon työttömyys meinasi kaataa kaiken. Turhien hakemuksien lähettäminen, suurin toivoin leipomoissa kiertäminen ja pettyneenä kotiin palaaminen. Tuntui, että kaikki tehty työ valui hukkaan.
- Syyskuussa sain töitä pienestä perheleipomosta. Säännöllistä palkkaa ja arvostusta ammattiosaamisesta. Lämminhenkisiä työkavereita. Vapaita viikonloppuja. Säännölliset työajat.
- Syyskuussa Isäihminen muutti Helsinkiin koulun takia. Arki meni uusiksi ja yksin pärjääminen nousi ihan uudelle asteelle.
- Loppuvuodesta en osaa sanoa. Olen käynyt töissä. Huolehtinut tuosta ihanasta lapsestani, elänyt arkea. Koittanut selviytyä kesällä erääntyneistä laskuista. Olemme olleet kaksihenkinen perhe viikkoisin ja kolmihenkinen viikonloppuisin.
- Ilman Tirppaa vuodesta olisi puuttunut suurin osa valoisista hetkistä. Pikkuneiti on todellakin ollut päivieni valo.


Karistin vanhan vuoden tomut jaloistani hyvien ystävien keskellä, ja tuntui, että sain pitkästä aikaa aidosti henkeä. Tästä vuodesta tulee parempi.



1 kommentti:

  1. Kuulostaa rankalta! Paljon voimia teille uuteen vuoteen ja toivotaan että tämä vuosi toisi teille paremmat lähtökohdat!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...