23.2.14

Hyvistä muistoista parempia kuvia?


Oma aika. Mystinen sanapari, jolla ei normaalisti ole mitään tekemistä minun elämäni kanssa. Tänä viikonloppuna Tirppa ja isi viettivät keskenään laatuaikaa, minä otin 10 tuntia (hereillä olo) omaa aikaa ja osallistuin valokuvauskurssille kotikulmilla.

Minulla on ollut järjestelmäkamera neljä vuotta. Se menee minulla hukkaan. Saan hyviä kuvia lähinnä tuurilla, automaatilla kuvatessa on melko sama onko kädessä pokkari vai järkkäri. Perhealbumi on täynnä epäonnistuneita otoksia sellaisista hetkistä, kun toivoisi kuvaa joka olisi yhtä kaunis kuin tapahtuneesta jäävä muisto.

Menin kurssille vatsa kippuralla. Jos en ymmärräkään yhtään mistä puhutaan. Mutta pelkäsin turhaan, viimeinkin joku osasi vääntää rautalangasta ISO-arvot, aukon koot, polttovälit, suljinajat, syvyystarkkuusalueet sun muut. Ensimmäistä kertaa tuntui helpommalta ihan todella ottaa kamera käteen ja unohtaa automaattiset kuvausohjelmat.

Hirvittävän hienoja kuvia en kurssin aikana saanut otettua, mutta ainakin jatkossa osaan ottaa arkena laadukkaampia kuvia. Kaurapuuro poskella -kuviin ei välttämättä osaa kaivata "laatua" mutta sitäkin enemmän harmittavat ne mahtavat hetket, joista on vain vauhtiraitoja, rakeita ja pilalle valottuneita salamaräpsyjä. Onneksi ne hetket eivät muutu yhtään vähempää arvokkaiksi sillä, ettei niistä ole kelvollisia kuvia, äiti muistaa kyllä ne kylvyssä rypistyneet vauvavarpaat ikuisesti, kuvia tai ei.

Seuraavaksi pitäisikin kai ottaa ne "viralliset" kuvat kolmevuotiaasta pikkuneidistä!


Kuvaatteko te arkea, 
vai onko perhealbumissa kuvia vain juhlista ja matkoista?

2 kommenttia:

  1. Tuollainen kurssi tekisi mullekin hyvää, en tajua niistä järkkärin säädöistä yhtään mitään... Mutta kuvaan silti paljon arkea ja niitä juhlallisempiakin hetkiä. Joskus kun saisi niistä ihan arkisista kuvista tehtyä jonkinmoisen albumin - se olisi kiva se! :)

    VastaaPoista
  2. Vau! Onneksi olkoon omasta ajasta :) Valokuvaus kurssihan kuulostaa hienolta.

    Mulla on myös järkkäri. En ole käynyt kurssia, mutta valokuvaajasukulainen on vähän kertonut perusteita ja olen opiskellut myös manuaalia lukemalla. Silti tuntuu, että hyviä kuvia tulee harvoin. Inhoan sitä salamavaloa ja täällä pohjolassa luonnon valoa on harvoin tarjolla niin paljon että saisin liikkuvan kohteen tallennettua terävänä kameraan. Ehkä pitäisi ostaa kamera, joka osaisi hyödyntää valoa paremmin ja hyviä objektiiveja... mutta aina kun pääsen siihen ajatukseen muistan, ettei mulla kuitenkaan tule kuvattua niin paljon, että olisin valmis maksamaan tarvittavia summia.

    Juhlissa on tosiaan kuvilla kovat paineet onnistua ja pelkään menettäväni juhlatunnelman kokonaan juuttuessani kameran taakse. Onneksi isäni tykkää myös kuvaamisesta ja hoitaa yleensä sen puolen. Arjessa kamera kaivetaan esille silloin kun sattuu olemaan hyvä valo ja kaunis tilanne tai muuten vain intoa kuvaamiseen.
    Semmonen kotistudio ois kyllä aika kiva joskus osata rakentaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...