8.4.14

Jospas minä pojan saisin?

Raskausaikana kuvittelin itseni pienen pojan äidiksi.

Nyt ajatus tuntuu ihan hullunkuriselta, olenhan ollut tuon tyttären äiti yli kolme vuotta. Olen siirtynyt "älkää tuoko mitään pinkkiä lahjaksi" pikkuvauvan äidistä hyväksymään sen, että sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa myös sitä, että tyttökin saa olla prinsessa ja leikkiä nukeilla. Meillä on kotona Legoja, autoja, rakennuspalikoita ja monstereita, annan tyttäreni olla myös vihainen, hurja, vauhdikas ja vilkas. Silti se "tyttöys" vain kumpuaa jostain syvältä, ja ihan ensimmäisistä leikeistä alkaen kotileikit, nuket, hepat ja mekot ovat olleet parasta maailmassa. Ja minä en saa olla mielipiteineni niiden leikkien tiellä.


Kuvittelin vatsassa asuvan vauvan poikavauvaksi, koska se tuntui helpommalta. Uskoin, että minulla olisi enemmän annettavaa pojalle, äitinä ja kasvattajana. Vierastin ajatusta tytöstä tyttöjenjuttuineen. Nyt kun Tee on ruvennut aktiivisesti opettelemaan asioita, huomaan tekeväni hänen kanssaan täsmälleen niitä asioita, joita kuvittelin tekeväni pojan kanssa. 

Käymme metsässä usein kävelyllä, tutkimme ja havainnoimme luontoa. Sytytämme nuotion läheiselle laavulle, ja haisemme savulta päiväkausia. Luemme vauhdikkaita seikkailukirjoja. Polkupyöräilemme kaikkialle. Kerron kysyvälle (tietämykseni rajoissa) seikkaperäisesti ilmastointilaitteen, junan ja sähkövatkaimen toiminnasta. Kielikylvyt englannin kielisten piirettyjen ja kirjojen kanssa ovat päivittäisiä. En kiellä hurjia kiipeilyjä ja vauhdikkaita juoksuleikkejä, päinvastoin kannustan häntä kokeilemaan, mihin kaikkeen kroppa pystyykään.

Olen siis se sama äiti Tirpalle, tyttölapselle, kuin mitä kuvittelin olevani pojalle.


Raskausaikana pohdin myös lapsen nimeä hirveästi. 

Poika olisi saanut nimeksen Ilmo. Nimi on johdettu Ilmarisesta, joka Kalevalan hahmona oli rauhallinen, rehellinen ja uskollinen. Odotin pitkään saavani pienen kurttuotsaisen pohdiskelija poikasen, mutta jossakin puolevälin paikkeilla raskautta tunne vatsan sisällöstä muuttui.

Tytön nimen kanssa tuskailin pitkään. Halusin, että mahdollinen tytön nimi olisi vahva, lempeä ja yhtä kaunis vakavasti otettavalla aikuisella naisella, kuin pienellä vauvallakin. Lisäksi sen tuli olla lausuttavissa samalla tavalla kahdella kielellä. Tessa oli pitkään listan ykkösenä. Sitten tuli vastaan se oikea nimi. Tirpan oikea nimi tarkoittaa vapaata tahtoa. Nimi on lyhyt olematta kova, ja lempeä olematta lälly. Kuulosti minun tyttäreltäni, ja sitä nimeä hän on kantanut syntymähetkestään lähtien.

Nimen valitsemisella tuntui olevan kovastikin merkitystä, ihan kuin se olisi yksin määrittänyt, millaiseksi minun lapseni kasvaa.


Kolmevuotisen taipaleemme jälkeen uskallan vihdoin sanoa, ettei minusta tullut ollenkaan hullumpi tytön äiti. Ensimmäisen vuoden ajan ero tytön ja pojan välillä taisi rajoittua pyllynpesueroihin, vauva kuin vauva. Sen jälkeen olenkin saanut lapselta täyden perehdytyksen toimeeni. Osaan kaikki hevosiin liittyvät lastenlaulut ulkoa, prinsessaleikit sujuvat rutiinilla, barbiet keskustelevat porkkanoiden kasvattamisesta, juon pinkistä muovimukista mielikuvitusteetä nukkejen kanssa ja vastaan kakistelematta kysymykseen "milloin äiti minäkin saan tissiliivit?" Enkä varmastikaan ole tieni päässä, vielä hänellä on edessään hurja kasvu tytöstä naiseksi, naisesta mahdollisesti vielä äidiksi. Onneksi tiedän asiasta vähän, on tässä tullut itsekin opittua yhtä sun toista, tyttönä olemisesta.

Voi kun voisin palata ajassa taaksepäin, kertoa raskaushormonihuuruiselle itselleni, että hyvin se menee. Äidiksi kasvaminen on kova urakka, ja useimmat asiat opitaan kantapään kautta. Ja lapsen sukupuolella on kovin vähän tekemistä minkään kanssa. Mikä tärkeintä, lapsi kasvaa sellaiseksi kuin hänet on tarkoitettu. Äidin (ja yleisesti ottaen vanhempien) tehtävä on vain tarjota tukea ja kannustusta.

Koska aikakonetta ei ole keksitty, koitan sanoa sen tyttärelleni mahdollisimman usein:

Hyvin menee, sie pystyt siihen.

11 kommenttia:

  1. Sain kolmen pojan jälkeen tyttären ja olin kauhuissani: kuinka minä tämän kasvatan? Ja kuten sanoit itsekin, ihan samalla tavalla. Tyttöys tulee esille jonakin käsittämättömänä mieltymyksenä vaaleanpunaiseen väriin ja röyhelömekkoihin, muuten meno on kutakuinkin samanlaista kuin isoveljilläänkin. Odotan jännityksellä teinivuosia. Jotenkin epäilen, että siinä vaiheessa pojat saattavat olla helpompia. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mieltymys vaaleanpunaiseen on kyllä mystinen. Meilläkin kun sitä on ennemmin vältelty, kuin tuputettu, on se pienen lempiväri. :D

      Teinivuosia odotellessa, jestas!

      Poista
  2. Ihana postaus!
    Mä jotenkin aina luulin että mä saisin vain poikia. Se ehkä johtui siitä, että oon aina, aina, toivonut että saisin joskus oman pienen tytön ja se toive tuntui olevan niin iso ja tärkeä, että ajattelin, ettei se voisi koskaan toteutua. :) Ja nyt mulla on molemmat. ;) Poika tuntuu jotenkin selvältä. Sellaiselta että tämän kuuluukin kuulua, mutta tyttöä ihmettelen vieläkin. Se tuntuu jotenkin uskomattomalta. :D Välillä mä vaan katselen sen touhuja, hymyilen ja pakahdun onnesta, että tuossa on mun iki oma pieni tyttö. :)

    Erilaisia nuo on omalla tavallaan, mutta loppujen lopuksi aika samanlaisia kasvattaa. :) ne teini-vuodet voi sitten olla eri asia, mutta onneksi sitä ei tarvitse miettiä vielä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon aina kuvitelllut itseni monen lapsen äidiksi. Elämä ja lääketiede tulivat väliin, ja tämä yksi jää ainokaiseksi. Sen oman äiti-identiteetin kyllä joutuu rakentamaan jatkuvasti uudelleen, tuli lisä-lapsia tai ei. :)

      Siulle tuo äitiys tuntuu sopivan kuin nenä päähän, mie oon aina välillä vähän hukassa. :D

      Poista
  3. Oikein! Hyvin se menee! Hienosti olet pärjännyt tyttäresi kanssa :)) Vanhemmuudessa on se hyvä puoli, että yhtä matkaa kasvetaan lasten kanssa. Asiat tulevat sekä äidille/isälle että lapselle yhtä aikaa, lapsella vaan ei ole vielä kokemusta siitä miten niistä selvitään ja siinä voivat vanhemmat auttaa ja neuvoa. Yleensä intuitio on se paras "opettaja".Ja se mikä sopii yhdelle lapselle ei sovikaan toiselle - sukupuolella ei juurikaan ole väliä, enemmän painaa lapsen luonne. Järki tahtoo ohjata välillä ihan väärille poluille. Kantapään kautta on pitänyt tuokin opetella ja usempaan kertaan...
    Luota vaan itseesi ja elä päivä kerrallaan <3
    Kahden mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intuitio on hyvä sana! Paljon parempi kuin mututuntuma, puhdas arvaus, onnekas vahinko.. Jokainen esikoinen kun syntyy lapsettomalle ihmiselle, ja kaikki päätökset pitää tehdä olemassa olevalla tietotaidolla. Ei hyvin mene. :D Mutta onpahan miustakin ihan pätevä tyyppi tullut, nuoren äidin esikoistyttärenä.

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitettu! Minäkin luulin Esikoisen odotusaikana (ennen rakenneultraa) saavani pojan. Sainkin ihanista ihanimman poikatytön, jonka lempiväri on sininen. Sen sijaan Tosikoinen - myöskin tyttö - on jo pienestä pitäen osoittanut olevansa enemmän tyttömäinen, hoivailee pehmoleluja aivan eri innolla kuin isosiskonsa ikinä. Molemmat ovat tyttöjä, mutta niin erilaisia, että voisivat melkein olla eri sukupuoltakin. Kyllä ne luonne-erot lapsillakin on tärkeämpiä, kuin se mitä sieltä jalkovälistä löytyy. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin vielä, kaksi saman perheen tytärtä voi olla ihan eri maailmasta. Turhaa sitä oli silloin murehtia, lapsi tulee sellaisena kun tulee, ja mullistaa vanhempiensa maailman joka tapauksessa.

      Poista
  5. Ihana postaus!:') oot ihan huippu! Mukavaa kevättä teille♡ t. Marika & pulla rv 17

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus :) Meille on annettu nyt yksi kumpaakin ja pojan jälkeen olin kieltämättä kanssa hiukan paniikissa..itse kun en ole ollut mikään helppo tapaus mm.murrosikäisenä :) Mutta olen kyllä kiitollinen koska on hienoa päästä seuraamaan noitten kasvua <3 Ja tosiaan asioilla on tapana järjestyä, ehkä pitäisi muistaa jotenkin ajatella kasvattavansa persoonaa eikä sukupuolta..ja tokihan eniten ne lapset kasvattavat aina minua :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...