6.4.14

Luonnollisessa elinympäristössä


Käytiin Tirpan ja ystäväperheen kanssa kotimaamatkailemassa Imatralla. Pikkulikan matkan kohokohta oli Imatran Valtionhotelli, tai siis, (kimeällä ihastuneella tytönäänellä:) iiiiiiihana ihan oikea prinsessalinna!


Hinppasen tuulinen keli, mutta kuninkaallinen vilkutus toimii silti.


..ja kas täältä vielä kerran.

Valtaistuinkin löytyi.

Tältä kuninkaalliselta parvekkeelta oli hyvä vilkutella alamaisille.

Koska Tee on kolmevuotias ja sydämeltään aito prinsessa, oli kotiin lähteminen hivenen dramaattista:


 "Eiiiiii, et voi viedä mua pois täältä, mie KUULUN tänne, mie oon ihan oikeasti prinsessa!"

Sydäntäriipivä ulina oli kuitenkin enemmän huvittavaa kuin rasittavaa, ja matka jatkui, kunhan turistit olivat saaneet näytöksensä. Prinsessa nousi ylös, rapsi hiekat polvistaan, pyyhkäisi kyyneleet, vilkaisi ympärilleen ja vilkutti kuninkaallisen tervehdyksensä.

Kotona Tee varmisti vielä, että voidaanhan sinne mennä uudestaankin. Lupasin. Ja itselleni lupasin, että kunhan tämä (kyseinen) uhma helpottaa, vien ipanan katsomaan Disney-prinsessalinnoja Pariisiin. Lapsi on niin kovin lyhyen aikaa tässä elämänvaiheessa, kun itseluottamus on aina katossa, kaikki vaatteet prinsessamekkoja ja linja-autokin kuninkaallinen kurpitsavaunu. Aion nauttia lapsen kaikista kasvuvaiheista, vaikka joistakin vähemmän kuin toisista...

8 kommenttia:

  1. Ai että, kun nauratti (silleensä hyväntahtoisesti ja myötätuntoisesti, tiedäthän). :'D Voi pientä prinsessaa. <3 Itselläni on pian neljä täyttävä poika, joka harrastaa samanlaista menoa mutta ilman prinsessavivahdetta. Jotenkin se "Mutta kun minä oon palomies/robotti/bussikuski/poliisi!"-raivarointi ei ihan söpöydessään yllä prinsessaraivareiden tasolle. Toisaalta en sitten tiedä, ovatko ne prinsessaraivaritkaan niin herttaisia, kun omalle kohdalle sattuvat. (Pianhan se kai selviää, vanhempi tytär täytti juuri kaksi...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus prinsessaraivarit ovat viihdyttäviä ja herttaisia, toisinaan tolkuttoman raivostuttavia..

      Poista
  2. Ihana postaus! :D

    Meillä on suunnitelmissa Pariisin prinsessalinnat jokusen vuoden päästä, kun molemmat tyttäret niistä nauttivat yhtä paljon kuin äiti... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin toki mainitsematta, että itse hingun sinne Pariisiin enemmän, kuin tuo pikkulikka ikinä.. ;)

      Poista
  3. Heeeei ootte käynyt meidän kylillä! :) Toivottavasti oli hyvä reissu :)

    Elmeriina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oli hyvä reissu, tullaan toistekin! :)

      Poista


  4. Joo! Pariisiin! Huippuihanaa, kun haluat viedä T:n sinne. Minä en oo vielä osannut ajatellakaan, että tyttöä pitäisi viedä prinsessalinnaan. Ehkä meillä ei ihan vielä olla prinsessavaiheessa. Äidin hienovaraisella vaaleanpunaiskammolla voi olla siihen oma osansa, Isovanhempien tuoman Disney-mekonkin olen saanut nimettyä "sankaritarmekoksi". Oon harkinnut meille matkakohteeksi Ranuan eläinpuistoa :D Mutta kieltämättä nyt alkoi Disneyland häämöttää haavekuvissa. Täytyy alkaa hankkiutua eroon pelosta, että joku sieppaa lapsen heti kun astun Suomen rajojen ulkopuolelle.

    nim. kuusivuotiaana koettu Disneyland kirkkaana mielessä.

    VastaaPoista
  5. Sun tytär on selvästi sukulaissieluni. Nimim. itkua teen kun pitää lähteä Turun linnareissulta tai muusta vastaavasta prinsessalinnasta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...