4.4.14

Oppimismatkalla


Eilen kysyin Tirpalta, josko hän haluaisi lähteä kirjastoon. Tietenkin, mieluiten N-Y-T heti! Mutta kun, äiti oli ihan tyhmä ja käski pukemaan haalarin päälle. Seuraavan tunnin ajan neiti sitten ulisikin uhman kourissa, kun kaikki muut vaihtoehdot (ei haalaria, pelkät kengät, joku takki, en pue ite..) olisivat olleet mieluisempia kuin sujahtaa haalariin, ja kirjastoon olisi siltikin halunnut kovasti lähteä! 

Tein periaatepäätöksen olla kerrankin jankuttamatta, hoputtamatta ja käskyttämättä, sanoin vain tyynesti (kerta toisensa jälkeen) että lähdemme heti, kun haalari on päällä.  Tunnin jälkeen joku mystinen uhmamyrskyrintama väistyi, ja haalari meni mukisematta päälle.

Ja kirjastohan on kirjahullun Tirpan mielestä maailman paras paikka!

Palapelit on kaikki isojen tyttöjen, ja se nyt on vaan huippua.



Mitä tekee äiti, kun lapsi keskittyy lukemaan kirjoja?

No tuommoinen olisi puikoilla, krokotiilikaulahuivi. Silmätkin se saa kunhan valmistuu..


Sitten se varsinainen oppimiskokemus:

Kirjastosta tuli lähtö kolmen vartin päästä, koska kirjastoilla on aukioloajat. Pientä nurinaa ehti jo ilmoille, kun joku pieni lamppu syttyi: "Jos mä äiti olisin pukenut nopeemmin päälle niin oltais voitu olla täällä pidempään."

Pientä toivoa on siis olemassa, että uhmasta oppii jotain! Vielä kun itsellä säästyisi viimeiset kuulokyvyn rippeet tuota jatkuvaa nurinaa ja ulinaa kuunnellessa. Siirtymätilanteet on tällä hetkellä kaikista pahimpia, kun yksi tekeminen pitäis jättää ja seuraava aloittaa.

Omassa pihassa korkattiin vielä sulanut hiekkalaatikkokin
Tässä samalla voisi esitellä meidän välikausivaatetuksen:

Haalari: Ticket to Heaven (käytettynä ostettu)
Lapaset: Kivat, villalapaset napakalla resorilla
Saappaat: Viking lämminvuori loskasaappaat 
Huivi: Tigerista eurolla, melkein tekisi mieli ostaa joka värissä varastoon..


Onneksi tuo pipo mahtuu vielä, se on käyttäjälleen kovin rakas.

Muita ihanien uhmisten äitejä?
Parhaat varapärevinkit jakoon!

8 kommenttia:

  1. :) Meillä on ihan samanlaista, tyttö täyttää loppukuusta 3,5 että josko se vähitellen alkaisi helpottaa? Tänä aamuna kuuntelin puolitoista tuntia ulinaa housujen pukemisesta... Aina ei ole aikaa odottaa niin pitkään, eikä kyllä hermojakaan. Toisinaan sorrun jopa lahjontaan (kamalaa!) ja joskus menetän hermoni (vielä kamalampaa!). Onneksi on niitä suloisia suvantovaiheitakin.

    Suosittelen mantraa "tämä on vaihe - se menee ohi" ja joskus vielä muistellaan tätäkin aikaa kaiholla (?). Hyvää viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie myönnän avoimesti tämän, jos kello on viisi aamulla ja ollaan jo valmiiksi jäljessä aikataulusta, mie käytän kaikki keinot, valitettavan usein myös sen hermojen menettämisen. Vaan minkäs teet kun sen huudon yli ei enää nätisti pyytämiset kuulu.. Siitä tietenkin seuraa hirveä morkkis, vaan töihin on PAKKO ehtiä joka aamu.

      Poista
  2. Meillä ei toistaiseksi ole mtn suurempia uhmiskohtauksia ilmennyt mutta 3,5v herra on niiiiiiiin hidas pukemaan ja syömään aamulla, jos ei ole koko ajan sitä komentamassa pukemaan niin valehtelematta tunnin päästäkin se istuu vaatteidensa kanssa ja haaveilee muuta... Tänään oltiin raakoja ja poitsu jäi kotiin vaikka hoidossa olis ollu lelupäivä. Meillä siis poitsu h a l u a a hoitoon, itse olen nyt äippiksellä. Rangaistus on suuuuri kun joutuukin jäämään kotiin x)

    VastaaPoista
  3. Meillä lapset 4 ja 2 veet. Ulina ja kränttääminen on välillä korvia hivelevää. Saatikka pukeminen... Toiselle saa sukkahousut, toisella on jo paita pois, huoh... :D Vähän jännittää, kun päiväkoti alkaa kuukauden päästä. Kuinkahan meidän sitten käy? :D

    VastaaPoista
  4. Oi mikä krokohuivi. Olisikos tuollaiseen ohjetta? Mieluusti tekisin, vaikka sitten itselleni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On maksullinen ohje Ravelryssa, mutta jos neulominen englanniksi ei ole ongelma, voisin jakaa tietouttani sähköpostitse. :)

      Poista
    2. Englanniksi olen aiemminkin tainnut neuloa ja kyllä ne ongelmat googlella selviää. Minulla vaan vähän vikana tämä impulsiivisuuteni. Kohta kolme vuotta on yksi 3/4 valmis villtakki odottanut seuraavaa inspiraatiota ja makuuuhuoneessa asuu puoliksi tehty sukan varsi...

      Poista
  5. Ja niin tutun kuuloista. Mieki kyllä harrastan huonoa äitiyttä ja lahjon, huudan, raivoan... paitsi silloin kun sattuu lehmänhermot olemaan ON-asennossa. Tällöin lasken rauhassa 20, usein jopa 50, annan vaahtopään riehua ja uhmata, jaksan kertoa miljoonatta kertaa miksi se haalari nyt vain on laitettava päälle... minä odotan, niin paljon, että tuo lamppu meillä joskus vielä syttyy....
    on myös mielenkiintoista seurata mikä milloinkin saa aikaan ko.myrskyilmiön ja kuinka pienestä se lopulla rauhoittuu. Sen kun jaksaisikin aina muistaa ennenkuin päästää oman hirviönsä esiin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...