27.4.14

Väsähtänyttä arkea



Kyllä mie useimmiten teen kaikkea muuta kuin neulon. Näitä vaan on helppo tehdä hiljasina iltatunteina, kuvata sunnuntaina ja blogata iloisen värisiä kuvia.

Blogin aiheet ovat karanneet välillä aika kauas lapsiperhearjesta. Paras selitykseni on se, että sitä perheaikaa on surkuteltavan vähän, kun käy kokopäiväisesti töissä. Vaikka olenkin joka päivä yhden aikaan iltapäivällä vapaalla ja valmiina päivään lapsen kanssa, on touhu välillä melko väsynyttä kun on herännyt neljän jälkeen aamulla. Olen onnellinen kun jaksan laittaa ruuaksi spagettia ja jauhelihakastiketta, tehtyä muutaman hiekkakakun pihalla ja luettua satuja iltasella. Leikin laiskasti nukkekodilla, otan useimmiten äidin leikittäväkseni, se saa olla keittiössä ja tehdä ruokaa vaikka koko leikin ajan. Kehun kyllä piirustuksia ja värityskuvia vuolaasti, mutta en jaksa organisoida askartelutuokioita. Pesen pyykit ja huolehdin päiväkodin teemapäivät kalenteriin asti, mutta omat retkemme suuntaavat lähinnä takametsään ja ruokakauppaan. Välillä ihan masentaa, miten vähän meillä on sitä kuuluisaa laatuaikaa.

Ja sitten herään siihen todellisuuteen, että tämä väsähtänyt meininki riittää viikolla täysin. Eipä tuolla lapsellakaan riittäisi energiaa jatkuviin super-aktiviteetteihin. Olemme molemmat onnellisia siitä, että viideltä illalla voi olla kotona ja laittaa pikkukakkosen telkkarista pyörimään. Istua sohvalla kainaloikkain, minä luen (Nelson Mandela Pitkä tie vapauteen) ja T kommentoi piirrettyjä. ("Pitäisikö äiti meidänkin säästää enemmän vettä, jos me joskus tuhlataan sitä?") Iltarutiinit tuovat turvaa ja aika usein käydään nukkumaan yhtä aikaa, ennen auringonlaskua.

Viikonloppuna on sitten sitä kuuluisaa perheaikaa. Jotain, mitä en reilu vuosi sitten vielä pystynyt kuvittelemaankaan.

Ehkäpä tämä lisääntynyt auringonvalo toisi uutta energiaa ja uusia aiheita blogiinkin. Saa nähdä.

10 kommenttia:

  1. Moi. Täällä yksi 4,5v yh mama, jolla perheaikaa ei oo edes viikonloppuisin. Jotenkin tässä lähiaikoina oon kokenut juuri samanlaisia tunteita riittämättömän arjen suhteen, etenkin työpäivän jälkeen, mutta yrittänyt vakuuttaa että vain oleminenkin on riittävää. Minä en jaksa edes leikkiä, ikinä, mutta yhdessä tehdään kotihommia ja nukutaan päiväunet vapaapäivinä. Jaksan juuri pakolliset, mutta tällä hetkellä en enempi, tässä arjen pyörittämisessä on ihan riittävästi.

    Kiitos arjen jakamisesta. On tosi tärkeää kuulla ettei se elo muillakaan niin Superia ole päivittäin. Sitä paitsi joskus spesiaaliksi riittää se että syödään jäätelöt iltapalaksi - lapsi muistanut mainita siitä jo moneen kertaan :)

    Voikaa hyvin.

    T. V&S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo perheviikonloput ovat meillekin uusia. Ja varsin virkistäviä.

      Hyvä etten ole ainut, joka ei ole kiiltokuvaäiti jatkuvasti. Tirpan viikon kohokohta oli viime viikolla "kun ajettiin pyörällä mäkkärin ikkunasta jätskiä" joten kasvatuspisteitä ei heru :D

      Poista
  2. Ei sillä ainakaan kannata syyllistää itseään, että ei joka päivä jaksa jotain spesiaalia tehdä lapsen kanssa. Työpäivä vie voimat. Jokaiselta. Ei sitä vaan jaksa. Meillä yleensä ihan vain ulkoillaan iltaruoan jälkeen (tullaan silleen viiden aikoihin kotiin), sitten seiskalta pitääkin käynnistää jo iltatoimet. Ei sitä aikaa edes jää mihinkään. Hyvä-äiti pisteitä kerään itselleni sillä, että olen välillä jo neljältä kotona. :) Sähän nimenomaan olet tosi pitkän ajan päivästä lapsen kanssa. Sehän on jo luksusta se!

    Ja kohtahan lapsesi on sen ikäinen, että tulee kavereita kylään / menee itse kaverille leikkimään. Se on jotenkin mahtavaa kun saa ulkoistettua lapsen aktivoinnin naapurin lapselle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten niihin naapurin lapsiin sitten tutustuu? Niiden äidit kun eivät edes tervehdi rapussa..

      Poista
    2. Ai no hitto. Teillä on toi ongelma. No, ei meilläkään rehellisyyden nimissä ole kuin yksi naapurin lapsi. Meillä se tutustuminen kyllä sujui ihan silleen lasten omasta aloitteesta - ainakin meillä lapsi vain rupesi sitä kaveria kaipaamaan ja hakeutuikin sitten lapsen seuraan. Eikö siinä ole mitään pihaa/lähipuistoa tms. jossa ne naapuruston lapset viettää aikaa? Sekaan vaan.

      Poista
    3. Ollaan asuttu täällä vuosi ja koluttu kaikki lähipuistot jne. Aamupäivät kun on töissä, niin iltapäpäivisin puistoissa saa huudella ei-oota ihan keskenään. Eniten seuraa saa kun nousee junaan ja menee iltapäiväksi vanhalle kotipaikkakunnalle. :D Vaan käyhän se niinkin!

      Poista
  3. sairaan hienot turkoosit cupcaket-sukat, tahtoo kans!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika helposti pääteltävissä oleva kirjoneulekuvio. :) Sopii aloittelijallekin!

      Poista
  4. Sähän ehdit olla päivittäin tosi paljon lapsen kanssa, ei sitä itsellä arkisin 8-16 duunia tehdessä jää kun muutama tunti. Nauti siis kun siihen on tilaisuus. Ite haluisin sen arkilaiskuuden takia tehdä lyhyempää päivää, että jäis vähän viikollakin aikaa muuhun kun perus juttuihin. Mut duunis ei oo siihen tällä hetkellä mahdollisutta.Sori kun kysyn, mut mua on mietytyttänyt kuka vie T:n aamusin hoitoon kun meet niin aikasin duuniin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T on vuorohoidossa, eli vien työmatkalla itse ipanan hoitotätien hellään huomaan. Välillä jatkaa siellä unia, mutta ei aina. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...