20.6.14

Hiuksia suussa, lautasella ja maitolasissa

Tirpan hiukset ovat ottaneet viimeisen vuoden aikana mielettömän kasvuspurtin. Kaksivuotiaan hiukset sai hädintuskin pinnillä kiinni ja nyt kolmevuotiaana paksut hiukset ylttävät pitkälle hartioille.
Samalla ollaan saatu opetella niistä huolehtimista ja kiinni laitamista. (Ja kampaajalla käymistä, mutta se on ihan toinen juttu se..)

Tirppa kävi itse vaatekaapilla tänä aamuna.

Harvinaisen suorassa moodissa.

Otsiskin silmillä. 
Vauvan hiuksia ei tarvitse juurikaan pestä. Niille vesipesu on täysin riittävä hoito. Tirpan pitkille, luonnonkäkkäröille hiuksille taas joutuu jo käyttämään shampoota ja hoitoainetta. Aika monesti saadaan käyttää vielä hoitosuihkettakin, koska takkuuntuminen on ohuen ja kihartavan hiuksen ikävin puoli.

Koska pyrin pesemään lapsen hiukset kemikaaleilla korkeintaan kerran viikossa, olennaisinta tuntuu olevan hiusten pitäminen kiinni. Jos hiukset ovat valtoimenaan, ne likaantuvat kovin herkästi. Puuro istuu tukassa kuin sementti ja ketsuppikin on aika inhottavaa pois pestävää/kammattavaa.

Pitkälle pääsee jo ponihännällä, saparoilla ja perusletillä, mutta entistä useammin meillä on kokeiltu erikoisempia lettiviritelmiä, koska vaihtelevan pituiset ja huitelevaiset hiukset pysyvät niillä paremmin.

Tälläistä tänään juhannuksen kunniaksi:


Aloitamme hoitosuihkeella joka kerta. Vähän kosteaa hiusta on paljon helpompi käsitellä, ja takut aukeavat suosiolla.


Jako kahtia.


Letitys alhaalta ylöspäin. Pienetkin haituvat mukaan. Tyyny pitää huolen siitä, ettei lapsen tarvitse pitää niskojaan huonosti. Mikään kampaus ei kolmevuotiaan mielestä ole epämukavuuden arvoista.


Letitys otsalta päälaelle. Ponnareiden yhdistäminen. Minä olisin vielä tehnyt ponnarista pienet nutturasyttyrän, mutta neiti piti tästä liehuvaisesta ponnarista, joten sellaiseksi jäi.





Hiusasia on kunnossa koko päiväksi, nyt pitäisi vielä suostutella lapsi luopumaan robottipaidastaan ja vaihtamaan vähän juhlavampaan.

2 kommenttia:

  1. Elvin näkemys hienosta kampauksesta on se, että sitä voi heiluttaa. Aina kun saadaan valmista, hän kokeilee pudistaa päätään ja jos kampaus ei liehu, se on huono. Yleensä hän pyytää jumppatukkaa, eli korkealle tehtyä poninhäntää. :)

    VastaaPoista
  2. Ihana! Hitsit kun mä en osaa tehdä tuota ruotista... Mun Pörrikkäpää-tytöllä on puoleen selkään ulottuva kihara (menee ihanasti korkkiruuveille jos antaa suihkun jälkeen olla koskematta ;-) ) ja meillä käytössä on hoitosuihkeet (GLISS paras, tosin tymäkkä tuoksu -shampoo on sitten aina jotain Ecosertattua) ja välillä ihan öljytkin. Ehdoton on myös Tangle Teezer -hiusharja!!
    Tuge (tytön oma sana ;-D) 'napaloidaan' (=letitetään tai mitä milloinkin, kikkaillaan ponnareilla) aina iltaisin koska minä lähden töihin ennenkuin tyttö herää kouluun -tuge auki en päästä kouluun. (tai kerran oli mutta iltapäiväkerhossa tukka oli ponnarilla nauhanpätkällä solmittu kun oli ihan roskainen ja takkuinen ;-D)
    Mulla on jokin tukkatrauma omasta lapsuudesta kun äiti ei antanut kasvattaa hiuksia kuin vasta joskus alakoulun vikoilla luokilla joten Pörrin päässä hiukset saavat kasvaa vapaasti. :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...