2.7.14

Nirsoilijan oppimatka

Täytettyäni 18 vuotta vannoin, että opettelen syömään tai peräti tykkäämään omista ruokakammotuksistani. En pitänyt itseäni kovinkaan nirsona, söinhän sentään vihanneksia ja sipuliakin. Aupairina ollessani sukelsin pää edellä uuteen ruokakulttuuriin ja jäin kakistelemaan monien raaka-aineiden kanssa. Kun sitten se virallinen täysi-ikäisyys koitti, päätin etten enää söisikään kuin kakara.

Tähän mennessä olen oppinut syömään ainakin:

  • kesäkurpitsaa
  • munakoisoa
  • erikoisia juustoja
  • punasipulia
  • retiisejä
  • kylmäsavulohta (kakistellen, mutta enpähän ronklaa)
  • katkarapuja 
  • kokolihaa
  • avokadoa
  • parsaa
  • siskonmakkaraa
  • papuja ja linssejä
  • korianteria ja inkivääriä
  • taateleita
  • maissia
  • kahvia
  • olutta


Listaa voisi jatkaa vielä, mutta valitettavasti "en syö" lista on lähes yhtä pitkä. Tämän vuoden aikana olen opetellut syömään vuohenjuustoa ja avokadoa, joten en ota paineita uusista raaka-aineista. Tahtoisin oppia pitämään ainakin graavilohesta, oliiveista ja muikuista. Kaikki suoraansanottuna yököttävät minua, mutta osuvat usein kohdalle, ja minua hävettää kieltäytyä tai härkkiä ne pois ruuan seasta. Haluan kokata keittokirjoista aineksista karsimatta ja tilata ruokaa ravintolassa pelkäämättä "kauden kasvislisuke" otsikon alaisia piileviä hirveyksiä!

Yksi asia on kasvattaa nirsoilija ulos itsestäni, ja toinen on kasvattaa lapsesta ennakkoluulotonta ruuanlaittajaa ja -syöjää. 

Tänään taas kreikkalaista lihapataa.

Kun lastenannokset ravintolassa ovat "ranskalaiset ja nakkikori" tasoa, ja päiväkodissa puuroa välillä sekä aamupalalla että lounaaksi ja välipalaksi mehukiisseliä, niin se ruokakasvatus todellakin jää näiden omien neljän seinän sisälle. Olisi niin helppoa laittaa vain niitä tuttuja ja turvallisia kotiruokia, makaroonia ja jauhelihaa kymmenellä tavalla, mutta tekisin sillä Tirpalle karhunpalveluksen. 

Lapset oppivat pitämään uusista mauista huomattavasti helpommin kuin aikuiset, mutta konstit ovat silti monet, varsinkin kun kolmevuotias on luonnostaan epäluuloinen uusia ruokia kohtaan.

Aika pitkälle pääsee jo ottamalla lapsen mukaan kaikkeen, valitsemaan reseptin, kauppareissulle ja ruuanlaittoon. Uusiin raaka-aineisiin tutustuminen alkaa siis aivan alusta, miltä se näyttää, tuntuu, tuoksuu ja maistuu eri vaiheissa ruuanlaittoa. Maistamisen suhteen olen aika höveli, pienikin maistettu pala riittää. Enempää ei tarvitse, ellei se ole oman suun mukaista. Seuraavalla kerralla saattaa jo mennä kaksi palaa, ja se on ihan tarpeeksi hyvin.

Munakoiso on tänään taas asialistalla, se on varsin hauska lapsenkin mielestä. Kiiltävä musta pinta ja vihreä sisus ovat kuulemma nättejä, munakoison itkettäminen hassua ja syömisessäkin olemme siirtyneen kahden palan maistamiseen. 


Valitettavasti lapsen annoksista ei vielä voi ottaa ylpeitä annoskuvia. Kreikkalainen lihapatakin kutistui kolmeen palaan lihaa, yhteen paprikaan ja kahteen palaan munakoisoa. Ja spagettiin kilolla ketsuppia.


Meillä syödään ja opetellaan syömään yhdessä.
Nirsoillaanko teillä, vai syövätkö lapset ja aikuiset ennakkoluulottomasti kaikkea 
muikuista mustekaloihin?

14 kommenttia:

  1. Mäkin olen ollut supernirso lapsena. Kaikista pahin kammotus oli sipuli, lähinnä siksi, että se tuntui äklöltä suussa. Tuli poru, jos äiti oli laittanut liian isoja sipulinpaloja lihapulliin. Nykyään tungen sipulia joka paikkaan :D Kaikenlaisia puuroja vihasin myös yli kaiken ja arvaa vaan, tarjottiinko niitä joka ikisessä päiväkodissa ja perhepäivähoitolassa.

    Itse olen oppinut vanhempana syömään sipulin lisäksi kaurapuuroa (15 vuoden lakko sen jälkeen kun kerran oksensin sen lautaselle), paprikaa, piimää, sushia, hernesoppaa, mausteisia ruokia ja avokadoa. Vähän rohkeammin uskallan myös maistaa erilaisia juttuja. Vielä listalla ovat myöskin oliivit, punajuuri, joululaatikot, kypsytetty kaali, kalja (jos ees yhden lasillisen pystyis), kaprikset, silli ja pulla rusinoiden kanssa (rusinat muuten kuin pelkiltään ovat yök) ja myöskin kylmäsavulohi. Oliiveja olen yrittänyt useaan otteeseen syödä, mutta aina menee naama ruttuun. Anoppilassa en myöskään kehtaa noukkia rusinoita pullasta :D

    Talouden toinen aikuinen on jätemylly, joka syö mitä tahansa. Pakkohan siinä vieressä on yrittää opetella syömään kaikenlaista myös :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululaatikotkin pääs mun herkkulistalle kun raskausruokahimoissani vedin lanttulaatikkoa raakana kulhosta.. :D Kaalikääryleetkin handlaan, ei ne hyviä oo, mutta syön. Kaprikset ja silli on kans inhottavia. Kumpiakaan en kyllä ole maistanut varmaan kymmeneen vuoteen!

      Pystytkö sie syömään makeita hedelmiä mausteisten kastikkeiden seassa? Esim persikkaa lihakastikkeessa?

      Poista
    2. Hedelmät ja suolainen ruoka, yksi sana: EI. Nykyään ananas ei maistu ihan kamalalle pitsassa mutta en silti sitä sinne omasta tahdostani laittais. Ja makeat hedelmät jossain kastikkeessa, hyyyyiiii! Tulee mieleen joku yläasteen ruokalan fuusiokeittiökokeilu.

      Viime jouluna oli anoppilassa kalkkunaa, jonka sisällä oli luumuja ja taateleita. Se oli paha.

      Poista
  2. Mulla oli vuosikaudet vaikeuksia makean ja suolaisen yhdistelmissä, vaikka olen todella kaikkiruokainen ja suorastaan kulinaristi. Tämä ehkä siksi, ettei sellaista ruokaa lapsuudessani koskaan tarjottu 80-luvulla (paitsi äitini tädin luona possua luumutäytteellä, joka puistattaa vieläkin). Nyt viimeiset 10 vuotta olen kiinalaisen ruoan ansiosta oppinut rakastamaan myös makean ja suolaisen yhdistelmiä, vaikka vieläkään en tieten tahtoen pitsaani tilaa persikkaa tai ananasta. Tykkään kuitenkin lähes kaikesta ruoasta - etanoista, muikuista ja mustekalasta kuin myös oliiveista ja kapriksista. Mutta tuo makea ja suolainen... No vieläkin riittää totuteltavaa :D

    VastaaPoista
  3. Meillä kaksivuotias syö tosi ennakkoluulottomasti, halusi maistaa mm. silliä, jota en ollut automaattisesti laittanut hänen lautaselleen. Silli sai irvistelemään, mutta urheasti lapsi sen söi, lisää ei kyllä pyytänyt. Kesäkurpitsa taitaa olla ainoita lautaselle jääviä, oli muoto sitten mikä vain.

    VastaaPoista
  4. Mä en edes tiedä mitä on siskonmakkara. Olen ollut nirsoakin nirsompi, mutta monesta olen päässyt yli ja homma jatkuu. Olen myös hyväksynyt sen ettei kaikkea tarvitse oppiakkaan syömään. Lapset on lähes kaikkiruokaisia ja meilläkin puoliso lähentelee jätemyllyn arvonimeä.
    Tuosta listasta jäis syömättä
    -kesäkurpitsa
    -munakoiso
    -taatelit

    en ees tietäs mihin ruokaan ja miten noita laitetaan.
    Joskus on tullut mietittyä, että moni epäluulo hälvenisi, kun kävisi laittamassa sitä jonkun kanssa joka sen osaa laittaa ja maustaa hyväksi.

    VastaaPoista
  5. Onneks täällä ei taideta nirsoilla ihan hirveästi.. :) Vaikkakin täälläkin tottakai listalla on monia juttuja, siis niitä, joita en syö: oliiveja, herkkusieniä, simpukoita, katkarapuja (menee jossain pizzassa, JOS niitä on ihan muutama..), feta (yritän syödä jos en kehtaa noukkia poiskaan.. mut HYI), vuohenjuusto (siis HYI että. Erehdyin kerran ostamaan jonkun vuohenjuustoleivän, missä se siis oli jonain viipaleina.. Yhh. Oli pakko heittää koko leipä menee..) : D

    Että onhan noita.. Mutta olen mäkin aikuisiälläni vähän tsempannut. ! :) Nimittäin pystyn syömään jotain sienikastikkeita (siis suppiksista tai kanttarelleista) ja vaikka sienisalaattia !jouluisin!. Siskonmakkaroistakin oon oppinut tykkäämään vasta vanhemmiten.. Ennen inhosin niitä ylikaiken ja ärsytti kun aina mummolassa oli sitä soppaa silloin kun mä olin siellä. :D Hah, no ei nyt ihan aina. :D

    Bissestä en tykkää vieläkään, mutta ei kyllä haittaakaan. :D

    Poika 4v onneks on kaikkiruokainen, vetelee graavilohta, silliä yms. :) Äidin herkut siis pojankin herkkua. ^^

    VastaaPoista
  6. Leikki-ikäisen makumieltymys mullakin: vielä pari vuotta sitten entykkää-lista oli kilometrejä pitkä. Nykyisin aikuisuus on kuitenkin iskenyt ihan puskista, ja täysin yllättäen tajuan himoitsevani sellaisia ällötyksiä kuin punasipuli, sushi tai vaikka puolukat. Katkaravut ja kaali on vakkariherkkuja jostain käsittämättömästä syystä, mutta esimerkiksi raaka peruna tai herkkusieni ovat mulla suosiossa ihan koostumuksen vuoksi. Rouskuva, karvas ja selkeä toimii, limaiset ja löllyvät kaavin aina pois. Paistettuna en siedä melkein mitään kasvista, ehdottomasti hirvein on sipuli.

    Bisse menee ja muuttui herkuksi kun tajusin ettei rakennevian vuoksi mitkään muut alkoholit pysy sisällä. Ja muikkuja popsin koska se on suuri sukuherkku!

    Suurnirsoilija siis, aina olen saanut hävetä tai yökkiä pöydässä. Karkeistakin kelpaa vain ne kirkasväriset ja pehmoiset lastenkarkit. Saa nähdä, mutta epäilen että jälkikasvu käy läpi saman, kasvatuksesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurnirsoilija, tirskistä. :D puolukoita syön minäkin nykyään!

      Poista
  7. Minä olin lapsena nirsoakin nirsompi. Suutuntuma tökki monen lajin kohdalla ja ulkonäköäkin kohtaan olin epäluuloinen. Muunmuassa sinänsä hyvänmakuinen paahtokiisseli ei mennyt löllöytensä vuoksi ja kaali näytti korvalta(??!). Sitten tuli opiskeluaika ja opiskelijabudjetti. Silloin alkoi maistumaan ruoka kuin ruoka. Vasta äidiksi tultua aloin ajattelemaan ruokaa muutenkin kuin vatsan täyttävänä toimintona. Nykyään keskiössä on aterian ravintorikkaus ja puhtaus ja lapselle pyrin tarjoamaan mahdollisimman monipuolisia makuelämyksiä.

    VastaaPoista
  8. Minkä ikäisenä Tirppa alkoi leikki noilla Sylvanien Families hahmoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä blogi on siitä kiva että kaikki tälläisetkin voi tarkistaa. :D

      http://napapiirini.blogspot.fi/2012/08/tirppa-leluhyllylla.html

      heinäkuu 2012 näyttäisi olevan ensimmäisten pikkaraisten hankintapäivä, T oli silloin 1,5 vuotta vanha. :)

      Poista
  9. Minä kun yritin kaivaa tuota tietoa blogistasi mutten osannu laskea Tirpan ikää oikein :) Kiitos. Taitaa sitten kotiutua meillekkin noita ihanaisia lisää. Lasta ne jotenkin kiinnostaa, mutta niille on niin vähän huonekaluja ja tavaroita että hankala leikkiä. kaikkialla vaan lukee tuosta ettei pienille, kun yritin kokemuksia lukea.

    VastaaPoista
  10. Lapsuusnirso täälläkin, söin lähinnä paahtoleipää ja nakkeja.
    Nykyään tykkään suunnilleen kaikesta. Maksalaatikko on ehkä ainoa, joka jää lautaselle. Tai joo, eilen pääsin maistamaan sellaista elämystä, että en voi väittää tykkääväni: hapanvelliä! Ei hyvä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...