1.7.14

Rohkeasti tuulta päin


Rohkeutta ei ole se, ettei pelkää lainkaan. Rohkeutta on uskaltaa, vaikka pelottaisi niin että polvet tutisee.

Blogissa on hieman hiljaista. Koska mitään sanottavaa ei ole, ei ole vastauksia, ei tietoa eikä tuloksia. (Kerron kun tiedämme.) Me vain odotamme, uskallamme elää ja toivomme parasta, ja huonossa tapauksessa parasta huonoista.

Vein lapsen Korkeasaareen koko päiväksi. Parasta oli leijonanpennut.
Vein lapsen sairaalaan koko päiväksi. Parasta oli My Little Pony unet.

Parasta on se, että aina löytyy jotain parasta. Elämä on hyvää, vaikka olisikin vähän epävakaista säätä. Kesä on kaunis, vaikka joka päivä sataa vettä.

17 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Vaan onpa komeat piuhat, ei ihan jokanen muksu tollasia saa kokeilla :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti ei mitään vakavaa! Tsemppiä täältäkin.

    VastaaPoista
  3. Halauksia molemmille urheille! <3

    VastaaPoista
  4. Halauksia teille molemmille! ♡ Toivottavasti saatte vastauksia pian!

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen pienenä nukkunut samanlainen piuhahattu päässä. Äiti pelkäsi kuollakseen, minä en osannut. Eikä ollut lopulta tarvekaan.

    Paljon rohkeutta ja jaksamista teille!

    VastaaPoista
  6. Tytölläni (kohta kaksivuotias) oli sama juttu pari viikkoa sitten. Toivottavasti saatte tulokset pian, odottaminen on niin ikävää. Hienoa, että päiviin mahtuu aina myös positiivisuutta.

    Neela

    VastaaPoista
  7. Voimia ja Taivaan Isän siunausta! Toivoa on aina! <3
    Halauksin: Nyt kahden mummi

    VastaaPoista
  8. Muistan olleeni samoissa testeissä. Oli vaikea pysyä paikoillaan ja sain nallen tsemppilahjaksi. Omalla kohdalla kaikki oli hyvin ja silmät, joiden takia testeihin jouduin pyörivät ihan vain väsymyksestä (ja näin ne tekevät yhä). Toivottavasti teillä kaikki hyvin :)

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä tutkimuksiin! Meillä tuon lisäksi (ainakin kuvista päätellen sama tutkimus) otettiin pään ct-kuvat nukutuksessa. Eikä mitään löytynyt. Normaalia kasvuun liittyvää ym ym loppulausuma. Toivottavasti näin olisi teilläkin!

    VastaaPoista
  10. Vieläkin vaan paljon lisää rohkeutta ja jaksamista teille kaikille!
    Asiat selviävät ja sitten selviätte asioista - olette ajatuksissani!!!

    <3

    VastaaPoista
  11. Itse kävin aivosähkökäyrässä 9 vuotta peräkkäin joka vuosi. Aloitettiin 6 vuotiaana, kun minulla havaittiin pieniä kouristusoireita. Olin kertonut äidille, että nyt se taas tuli ja äiti tietysti kyseli, mikä tuli. Kerroin, että niskassa tuntuu poltetta ja samaan aikaan kieli vetäytyy kuopalle. Lisäksi sitten tuli pieniä kouristusoireita silloin tällöin sormiin. Jäin jotenkin teini-iässä siihen uskoon, että olivat jotain kasvukipuja (vaikka totuus minulle olikin tietysti kerrottu) ja kolmekymppisenä, kun vastailin työhöntulotarkastuksen kysymyksiin, tulin sanoneeksi äidilleni, että mullahan ei mitään todettuja sairauksia ole. Äiti siihen, että onhan sulla se epilepsia. Ja minä ihmettelin, että mitä. Kun sairaus on niin lievä, että koskaan en mitään lääkitystä siihen ole tarvinnut eikä ole vaikuttanut ajokortin saamiseen eikä muuhun eikä oireitakaan ole ollut vuosiin (paitsi joskus tuota niska - kieli -yhdistelmää alle kerran vuodessa), niin olin onnellisesti unohtanut olevani epileptikko.

    Mun osalta noissa testeissä piti nukkua, jolloin edellinen yö piti aina valvoa. Äidille oli varmasti raskasta pitää lapsi pystyssä yön läpi, mutta itse muistan nuo yöt aivan erityisinä: sain herkkuja, katseltiin äidin kanssa videoita, pelattiin pelejä ja muuta sellaista. Oli mukavaa. Vaikka äiti tietysti oli huolesta sekaisin, mutta minä siitä en onneksi mitään ymmärtänyt.

    Toivottavasti Tirpallakaan ei ole mitään vakavampaa. Joka tapauksessa voi myöhemmin muistella, kuinka ihanaa oli Korkeasaaressa ja kuinka mukavat olivat My Little Pony -unet :) Voimia sinulle itsellesi!

    VastaaPoista
  12. Toivotan myös pelkkiä Mylittlepony-muistoja jääväksi tästä ajasta <3

    VastaaPoista
  13. Voi Tirppistä :(. Voimahalit teille molemmille <3

    VastaaPoista
  14. voimia teille. meilläkin oli tytöllä tämä ihan just ja perään käytiin vielä ct kuvissakin mikä oli itelle kovempi pala kun oli nukutuksessa mutta hyvin meni ja tyttö oli ylpeänä reippaudestaan.odotus on se kaikkein pahin. vaihe. tiedon tullen sitten joko saa huokasta helpotuksesta tai pääsee hoitamaan pientä. jokatapauksessa parempaan suuntaan on matka sitten tavalla tai toisella kun on tieto käsissä. Jaksamisia koko perheelle

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...