9.8.14

Hyvät ja huonot uutiset

Haluatteko ensin hyvät vai huonot uutiset? Minä suosin yleensä huonoja uutisia ensimmäiseksi, tietääpähän ainakin että mitään hirveämpää ei enää ole tulossa. Jos hyvät uutiset sitten vähän paikkaavatkin huonojen jättämiä jälkiä, ei siitäkään ole haitaksi.

Huonot uutiset siis ensin. 

Vaikka niiden kertominen on tuhatmäärin vaikeampaa. Ei tiedä mistä alkaa, mitä sanoa ensimmäiseksi. Kun mikään mitä sanoo, ei pehmennä iskua vähääkään. Eipä tässä ole kyllä minua itseänikään säästetty.



Viikko sitten sain kuulla puhelimessa, että parisuhteeni on ohitse. Samana päivänä tyttäreni sai kuulla, edelleen puhelimessa, ettei isä tule enää kotiin. 

Ei neuvottelunvaraa. Hän on päättänyt näin. Perhe ja velvollisuudet ahdistavat, hän haluaa olla onnellinen.

Olen viikon ajan itkenyt silmiä päästäni, nukkunut tunnin tai kaksi yössä, ja koittanut saada kiinni tästä tunteesta. Miltä minusta tuntuu? 
Hävettää. En osannut pitää perhettä kasassa ja miestä tyytyväisenä.
Surettaa. Itseni ja lapsen puolesta. Me annoimme kaikkemme, eikä se riitänyt mihinkään.
Ahdistaa. Olin laskenut luottavaisena osan tulevaisuudestani toisen käsiin. Mitä nyt?
Suututtaa. Miten kehtaa, miten kukaan voi, miten meille, miten kaiken tämän jälkeen, miten.
Ikävä. Minä olin onnellinen arjesta. Jaetuista sunnuntaiaamupaloista ja tv-elokuvista lapsen nukahdettua.
Sitten se "maailman rumin, läskein, turhin, saamattomin, surkein, ällöttävin ja säälittävin naisolento maan päällä" olo. Jos sitä nyt tunteeksi voi sanoa. 

Pakkasin tavarat ja laitoin ne anopin auton takapaksiin, isäihmistä en ole enää nähnyt. Jokainen poispakattu tavara tuntui samalta kuin olisi nyrhinyt voiveitsellä jäsentä irti. Meidän piti pakata yhdessä tämä elämä vihreään muuttoautoon, muuttaa pohjoiseen ja aloittaa vihdoin yhdessä se elämä ihan oikeana perheenä. Nyt on jäljellä enää tynkä. Tynkä siitä huolimatta, että olemme olleet Tirpan kanssa pidempään kahden perhe kuin kolmen. Paluu entiseen siis vain, mutta pahalta tämä tuntuu.

Tirppa on viisas pieni nainen. Se katsoi minua eilen silmiin ja sanoi että me ollaan äiti ihan onnekkaita vaikka iskä ei tulekaan enää kotiin. Ihana lapsi. Osaa se onneksi kiukutellakin, ei se ihan rikki ole mennyt.


Ja nyt sitten keskeytetään itkuvirsi hyvillä uutisilla! (Tässä kohtaa huomaan, ettei tämä harhautustaktiikka toimi ollenkaan..)



Huolimatta lääkärien varovaisista "jos siellä jotain nyt sitten on niin toivottavasti sen saa helposti pois" petailuista Tirpalla ei ole aivokasvainta. Magneettikuvat olivat puhtaat.
Mikä tahansa neidissä nyt onkaan vikana, se ei ole tappamassa lasta ennen kuin keksimme missä vika on. 


Meillä on aikaa ja elämä edessä. Murheita on sylin täydeltä, mutta elämä jatkuu. Iloitkaa siitä meidän kanssamme?


32 kommenttia:

  1. Ihanaa, ihanaa kuulla hyvät uutiset.

    Huonoista ei voikaan paljon kukaan sitten lohduttavaa sanoa. Ei varmasti mikään myötätuntokiukku tai muu poista noita sun listaamia tunteita, joten jätän sen ajan ja rohkeuden ja tulevien onnellisten asioiden haltuun.

    Vaikka olisin minä ollut iloisesti yllättynyt, jos isäihminen olisi oikeasti kyennyt kerran elämässään pitämään lupauksensa. Mikä ikinä sitä nulikkaa vaivaa, ei johdu sinun puutteistasi. Ei ole koskaan johtunut.

    Toivon sydämestäni parempaa jatkoa teidän pienelle perheelle.

    VastaaPoista
  2. Te pärjäätte eteenpäin, olet hieno ihminen ja tirppa on hieno lapsi. Se, mitä joku pettää, jättää tai muuten ei osaa suhteessa olla, ei johdu kuin kyseisestä ihmisestä itsestään.

    Voimia, päivä kerrallaan <3

    VastaaPoista
  3. Voi 💔 Komppaan edellistä, toivon teille onnellisempaa tulevaisuutta. Te pärjäätte kyllä. -Paula

    VastaaPoista
  4. Ei, ei ja vielä kerran ei. Mikään noista ei voi olla sinun vikasi. Sinä olet antanut vielä toisenkin mahdollisuuden sen kaiken jälkeen, ja se on taas paiskattu sulle päin naamaa. Se ettei toisesta ole kasvamaan aikuiseksi ja kantamaan vastuuta voi mitenkään olla sinun vikasi.

    VastaaPoista
  5. Voi vittu. Nyt en muuta osaa sanoa.
    Ihan perseestä! Ei vaan voi ymmärtää, eikä tarviikkaan.
    Kaikesta huolimatta totean että sulla on sydän puhdasta kultaa ja hyvikset voittaa aina!

    VastaaPoista
  6. Onnea Tirpan hyvästä uutisesta!
    Toivottavasti syy löytyy, eikä olis kovin dramaattinen.

    Paikattu rakkaus harvoin kestää, sanoi mummon aikoinaan - olisin kyllä teille sitä kestävää onnea kosolti suonut...mutta uskon sen vielä löytyvän!

    VastaaPoista
  7. Onnea lääkärin hyvistä terveisistä ja säkkikaupalla sympatiaa sydänsuruihin! Nyt se on koko elämä, joskus se on vain hapan muisto keskellä kaunista elämää <3 Minä luin aikoinani lääkkeenä Anna Gavaldan Viiniä keittiössä sekä Roald Dahlin Rakkaani kyyhkyläiseni. Ensimmäinen lohdutti ja toinen tragikoomisuudessaan sai ajatukset muualle. Sukella sinäkin tarinoiden maailmaan kun kipeiten sattuu:)

    VastaaPoista
  8. Ei ole sanoja, mutta lämmin virtuaalihalaus tuntemattomalta anonyymilukijalta!

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä! Mummollani oli tapana sanoa, että parempi yksin kuin pahan kaverin kanssa. Luulen, että se on aika osuva sanonta nyt tähän tilanteeseen, ehkä mies joskus aikuistuu ja ymmärtää, mitä menetti.

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä! Ihailen sinnikkyyttäsi kaikkien vaikeiden asioiden keskellä. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan sinulle reilusti hyviä asioita, olet sen ansainnut!

    VastaaPoista
  11. Huh! ja Huh! Molempiin uutisiin. Ihan hirveä pettymys tuo ensimmäinen ja ihan mahtava uutinen tuo jälkimmäinen. Kun vain pian selviäisi, mistä tytön terveydessä sitten onkaan kyse. Miehen aivoituksista en ymmärrä yhtään mitään. Miten voi jättää perheensä, kun on jo päässyt väleihin sinun kanssasi ja tutustunut omaan tyttäreensä? Miten voi muu mennä sen edelle? Voimia ja lämpöä teille kahdelle.

    Neela

    VastaaPoista
  12. Haleja anonyymiltä lukijalta! Isäihmisestä voisin sanoa vaikka mitä, mutta ei se auta. Jos tietäisin sun osoitteen niin lähettäisin suklaata ja hyvän kirjan.

    VastaaPoista
  13. aikamoisia uutisia molemmat.
    Itse olen ollut samassa tilanteessa tyttöni isän kanssa.. raskausaikaan erottiin ja kun neiti oli vajaa 1,5v yritettiin yhteiselämää. Kun tyttö oli pikkusen päälle 2v niin isäihminen ilmoitti ettei pysty tähän. Olihan se aikamoinen isku.. hieman myöhemmin tapasin ihanan miehen ja mentiin kihloihin ja kaikki oli hyvin, kunnes selvisi ettei hänkään ole kykenevä elämään perhe elämää.. Kyllä se oli aikamoinen isku vasten kasvoja.
    Samoja tunteita oli itselläkin mitä tekstissä mainitsit.

    Mutta te ootte tirpan kanssa mieletön kaksikko ja vaikka nyt tuntuukin pahalta niin sekin menee ohi.. se ei lohduta nyt, mutta pääasia on että tietää että tästä ei pääse kun ylöspäin.
    Meissä yh-äideissä on voimaa ;) tsemppiä ja jaksamista ja kaikkea hyvää teille! Ja aivan mahtavaa noi uutiset tirpasta! Olenkin miettinyt täällä että onko asiaan tullut mitään selkeyttä, en tosin tiennyt että pelko oli jostain noinkin vakavasta.

    VastaaPoista
  14. Että tuollaisten "miesten" vastuulla on Suomen puolustus tulevaisuudessa... Onpa hienoa.

    Helpompia päiviä olisin sinulle toivonut, olisit ne jo ansainnut. Olet hieno nainen ja sulla on hieno tytär. Uskon, että kohtaat vielä miehen, joka osaa arvostaa sitä, millainen olet ja mitä olet saavuttanut.

    VastaaPoista
  15. Olen sanaton... jos nyt sattuis toi mies kävelemään kadulla vastaan niin sais muuten kuulla kunniansa! Suututtaa teidän puolesta... ei auta muu kuin mennä eteenpäin, te jos ketkä selviätte kyllä mistä vaan! Ja ihanaa että pahin pelko on ohi lääkäriasioiden osalta, kyllä kaikki vielä järjestyy... :)

    VastaaPoista
  16. Muistan hämärästi sinun kirjoittaneen aiemmin keväällä/kesällä, että ette tule koskaan menemään naimisiin, mutta yhdessä aiotte silti tulevaisuutta rakentaa. Se vähän särähti korvaan, mutta ajattelin, että en voi tietää kaikkia taustoja - ja että eihän kaikki tänä päivänä halua naimisiin... Olikohan tämä naimisiin menemättömyys sitten jo signaali sinulle vai ei? Joka tapauksessa olen tosi pahoillani teidän puolestanne. Siinä määrin, että tämä kirjoituksesi sai minutkin kommentoimaan ekaa kertaa. Askel askeleelta, ja niistä hyvistä uutisisista voimaa saaden <3

    VastaaPoista
  17. Ihan ensiksi haluan todeta että LUOJAN KIITOS, vaikken uskonnollinen ihminen olekkaan. Kivi vierähti sydämeltä, onneksi mangeettikuvat olivat puhtaat, toivotaan että perimmäinen syy oireilulle löytyy pian.
    Ja toiseksi haluan todeta, että toivottavasti se "isäihminen" ymmärtää nyt että kun perheensä hylkää toistamiseen, niin kolmatta mahdollisuutta ei enää saa. Löytäköön sitten sen onnensa jostain muualta, sinä ja Tirppa olette löytäneet jo oman onnenne. Kaikkea hyvää teille ja valtava virtuaalihali <33 - Marika, se joka pari vuotta sitten kysyi s-postilla neuvoa leipurikouluista

    VastaaPoista
  18. Toivotan teille kaikkea hyvää, uskoa tulevaan ja valtavasti tsemppiä. Olette molemmat Meritähtiä, te selviätte. Olen pahoillani lapsen isän puolesta, ei ymmärrä mitä menetti.

    VastaaPoista
  19. Ei ole totta! On siinä miehellä otsaa! Minä kun niin toivoin, että isäihminen olisi edellisen kerran jälkeen kasvanut aikuiseksi, mutta ei näköjään :( Suututtaa hurjasti teidän puolesta. Onneksi kuitenkin aivokasvain saatiin suljettua pois, toivottavasti oikeakin syy oireisiin selviää pian ja saadaan hoidettua kuntoon. Te molemmat olette selviytyjiä ja pärjäätte varmasti. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  20. Eikä :( Sinulle olisin niin toivonut jo onnellista elämää. Ja kyllä se varmasti jonkun kulman takana odottaakin! Sinua ja Tirppaa.
    Onneksi tyttäresi magneettikuvat toivat teille hyviä uutisia :D
    Rutkasti voimia teille ja luottamusta tulevaan! <3

    Kahden mummi

    VastaaPoista
  21. Mahtavaa ettei magneettikuvista löytynyt mitään!

    Huonoihin uutisiin en oikein osaa sanoakkaan mitään järkevää. On vain todella paha mieli teidän puolesta. Uskalsit antaa toisen mahdollisuuden, luottaa ja rakastaa kaikesta huolimatta... Olisitte ansainneet toisenlaisen lopun, onnellisen. Tirppakin on varmasti täynnä ikävää, ihmetystä ja kysymyksiä, kiukkua. Voimia teille molemmille! Tästä voi mennä vain parempaan!

    VastaaPoista
  22. En osaa muuta kirjoittaa kuin: <3

    VastaaPoista
  23. No eiköhän jokainen muu tiennyt, että näin tulee käymään. Sinä vain halusit uskoa onneen, ja ihan oikeinkin se on, paitsi Tirpan kannalta. Silti toivon, että vielä jonain päivänä ymmärrät, että sekä sinun että Tirpan on paljon parempi ilman sitä poikaa (mieheksi kun tuommoista ei voi kutsua). Muista hakea tarvittaessa apua esim. neuvolan tai sen teidän erikoissairaanhoitoporukan kautta tukea, jotta jaksat kannatella Tirpan tästäkin eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkälainen äiti ei antaisi lapselleen mahdollisuutta tutustua isäänsä? Vaikka olisikin aihetta epäillä, ettei isä ehkä pysy kuvioissa, minusta olisi oikein tarttua tilaisuuteen, jos isä osoittaa haluavansa olla osa lapsen elämää. Helpompi ainakin vuosien päästä selittää lapselle, että äiti ei ollut isän ja lapsen suhteen tiellä, vaan teki kaikkensa, että lapsella olisi ollut oikea isäsuhde. Jos isä joka tapauksessa ottaa hatkat, niin onhan se hirveää lapsen kannalta, mutta niin on olla kokonaan tuntemattakin isäänsä. Sellaisten ihmisten kohdalla pitää valita kahdesta pahasta pienempi, ikävä kyllä.

      Poista
  24. Ihan turha tulla muiden puolesta sanomaan, että eiköhän tiedetty. Ei. Jokainen täällä elää omaa elämäänsä, omilla säännöillään, haaveillaan ja päätöksillään. Osoitti mieletöntä rohkeutta antaa anteeksi, uskaltaa uskoa tulevaan. Kuka ei haluaisi olla rakastettu, tai antaa lapselleen kokonaista perhettä, kun tilaisuus sille tarjoutuu? On suorastaan törkeää tulla tuomitsemaan äitiä siitä. Tämä ei ole se hetki, kun viisastellaan, että mitä mä sanoin. Jos joku toimii väärin lapsen kannalta, niin se on se ihminen, joka hylkää. Ei kerran, vaan kahdesti, kaiken lisäksi vielä tosi matomaisesti. Se on häpeällistä ja anteeksiantamatonta. SE on väärin lasta kohtaan.

    Toivon paljon jaksamista ja ennen kaikkea kahden aikuisen ihmisen välistä rakkautta tulevaisuudessa ilman ehtoja. Ilman kompromisseja, ilman tyytymistä. Sellaisena, mitä se oikeasti on.

    Mielettömän hienoa, että lääkärin uutiset olivat positiivisia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä LauraV kanssa. Jokaisella oma elämänsä ja toisen elämää ei voi tietää ilman elämistä siinä- syntymästä saakka. Blogi kertoo mutta ei kaikkea. On niin paljon muutakin, normaalia elämää.

      Poista
  25. Ei voi kuin sanoa, että olet todella vahva nainen! :)
    Toivotaan T:lle parasta! <3

    VastaaPoista
  26. Kiitos kaikille myötäelämisestä. Tästä suostakin on taas noustava.

    VastaaPoista
  27. Sinun vika tämä ei ollut , tämä isäihminen on henkisesti keskenkasvuinen, varmaan ikuisesti. Olet ansainnut paljon parempaa.

    VastaaPoista
  28. Tuohon edelliseen vielä, kommentoin vasta nyt, kun parhaillaan luen sinun blogiasi alusta loppuun saakka. Ihaillen. Olet uskomaton äiti lapsellesi ja olet myös opiskellut pienen lapsen äitinä + yksinhuoltajana itsellesi ammatin. Osaat myös kirjoittaa todella hyvin, ihan kuin kirjaa lukisi. Sen takia oli aloitettava sinun blogin lukeminen ihan alusta saakka :) -Anne

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...