26.8.14

Sadonkorjuu: Kanttarelli-juuresloota

Sienestelyt Tirpan kanssa ovat tuottaneet satoa jopa vähän ylijäämäisesti. Niinpä olen luovuttanut ison osan sienistä äidilleni ja anopille. Pikkulikalle iski kuitenkin paniikki, että emmekö me tee niistä kotona mitään ruokaa, siis meille. Rehellisesti sanottuna en uskonut sienien edes uppoavat pieneen nirsoilijaan, mutta aliarvioin taas yhdessä tekemisen ihmeellisen voiman, sieniruoka kun upposi paremmin kuin mikään muu!

Tässäpä taas "reseptiä":

Kanttarelli-juureslaatikko 


Ainekset:

Perunoita
Porkkanoita
Sipulia
Palsternakka
Kanttarelleja 
(meillä oli jokunen musta torivisienikin)
Voita
Maitoa
Juustoraastetta
Vehnäjauhoja
Fariinisokeria
Suolaa, pippuria ja yrttiseosta

En ole mikään reseptinikkari, vaan laitan ruokaa mututuntumalla. Sopivasti perunoita pohjalle, niin monta porkkanaa kun kolmevuotias jaksaa kuoria, kanttarelleja niin paljon ku metsästä puolessa tunnissa löytyy.. Sillain sopivasti vain kaikkea. (Ai miten ärsyttävää oli opetella kokkaamaan äitini ohjeilla "sillai sopivasti" "ripsaus sitä, vähän tosta ja ihan miten tykkää" "maun mukaan" jne, mutta näköjään se on kannattanut.)


Putsaa sienet. Kuori juurekset, pilko perunat vuokaan ohuina siivuina. Porkkana ja palsternakka kuorimaveitsellä ohuenohuiksi suikaleiksi. Sipuli pienitään silpuksi.


Paistellaan pannulla voissa ja fariinisokerissa sipuli, palsternakka, sienet ja lopuksi vielä ne porkkanatkin. Kaikki lapataan perunoiden kanssa sekaisin ja jostain taiottiin vielä ruohosipulisilppua, kun se kasviraukka oli muutenkin kuolemassa.


Sitten se vaikein osuus. Tehdään juustokastike. Voita ja vehnäjauhoja pyöritellään pannulla, lisätään maitoa, vispataan ku hullu ettei tule paakkuja, maustetaan suolalla, pippurilla, yrttimausteella ja vähän fariinisokerilla. Viimesimmäksi lisätään kastikkeeseen melkein kaikki juustoraaste. Sitten kaadetaan kastike kasvisten sekaan, käännellään vähän ja heitetään päälle juustoraasteen loput.

Paistellaan n.175-200 asteisessa uunissa (riippuu uunista) kolme varttia tai kunnes perunat on kypsiä. Maltetaan sen verran että laatikko vähän jäähtyy.


Syödään parhaassa seurassa, mieluiten kynttilän valossa. Lisukkeena palkkakurkuista tehty etikkainen pikasalaatti, kirsikkatomaatteja ja säilykepunajuuria. 



Ipana söi lautasensa tyhjäksi asti. Käsittämätöntä. Sinne upposivat inhokkisipulit, hyipahanhajuinen palsternakka ja vähän epäilyttävät sienet. Noin vain, ääntä kohti. (Okei, kurkut se jätti lautaselle.)

Ruuasta tuli niin hyvää, ettei haittaa yhtään, että automaatiolla teen ruokaa edelleen isommalle perheelle..



Vieläkö jaksatte lukea syksyruokajuttuja?

6 kommenttia:

  1. Jaksaajaksaa. :) Täällä kateellisena katselen noita kanttarelleja....ei meilläpäin oo läheskään noin paljon...

    -Riia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie harkitsen jo että jätän loput metsään. :D

      Poista
  2. Mä kysyisin ihan vaan hatarasti aihetta sivuten, kun anopin mainitsit, että millaisissa väleissä olet exän äidin kanssa? Miten hän on reagoinut poikansa tekoihin ja kunka paljon olette asioista hänen kanssaan keskustelleet? Tapaatteko vielä? Olisi kiinnostavaa kuulla, koska näissäkin on niin monenlaisia variaatioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pientä (uutta) kitkaa on havaittavissa, kun yritetään luovia tilanteesta läpi. Asioista on keskusteltu niiden oikeilla nimillä, poikansa tekoja hän ei voi hyväksyä, mutta oma poika on silti aina oma poika. Hän on ollut lähes vuosikymmenen verran osa perhettäni, silloinkin kun isäihminen ei sitä ole ollut. Välit häneen ja appiukkoon ja T:n setään pysyvät toivottavasti entisellään. <3 Arjessa anopista on apua, toisinaan hakee neidin tarhasta kun oma työpäiväni venähtää, joskus ajellaan isompia kauppareissuja yhdessä, huvipuistoreissukin heitettiin tänä kesänä (eron jälkeen) kolmisin.

      Poista
  3. Sinua odottaa haaste blogissani:)
    http://thebernardandbianca.blogspot.fi/2014/08/morokolli-minut-viekoon.html

    VastaaPoista
  4. Oi jaksan kyllä lukea :) Yhtään en tykkää sienistä, mutta jos tätä reseptiä kokeilisi pienellä määrällä, voihan se olla, että se olisikin hyvää. Tosin kanttarelleja en ole bongannut, vielähän niitä ehtii lähteä etsimään :) Aurinkoista, ja toivottavasti kuivempaa syksyä siulle ja Tirpalle :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...