19.8.14

Sadonkorjuu: Pikku kakkosen vokkiomenat ja kiinalainen pyttipannu

Meille kotiutui eräältä kotitilalta melkoinen määrä tämän kesän satoa, ja iso osa niistä on sellaista, mikä pitää käyttää suhteellisen nopeasti (ellei ole Pakastaja-Anni.) Niinpä näitä kokkausjuttuja riittää, koittakaa kestää!

Muovikassillinen omenoita ja toinen raparperia kuutioitui pakkaseen odottamaan syksyn ja talven kaneliomenahimotuksia ja raparperikiisselipäiviä, mutta pienestä osasta omenoita lupasin pikkukakkosruokaa. Pikku kakkosessa on Rikun ja Ramin oma kokkiohjelma, jota meillä fanitetaan suurella sydämellä, ja näytetyistä resepteistä vokkiomenat toistuvat niin leikeissä kuin ruokalistatoivomuksissakin. 

Niitä siis:

Vokkiomenat

Omenoita
voita
sokeria
kanelia
kardemummaa
(jätskiä tai kermavaahtoa)


Pilko omenat, paista voissa, laita vähän sokeria ja paljon kanelia ja hippusen kardemummaa (tai kaaaardemömmöö, niinkuin T sanoo.) Resepti on kovin lapsiystävällinen, minä hoidin vain omenaporan ja kokkiveitsen kanssa heilumisen.


Spraykermavaahtoa. Huijausta sanon minä.
Rakkautta on iltapäivätee lapsen kanssa. 
Ja koska kerran ruvettiin wokkilinjalle, pitäydyttiin siinä myös iltaruuan kanssa. Koska halusin käyttää noita mahdottoman vinkeän näköisiä ja kokoisia kananmunia joita kotikanalasta saimme, päätin tehdä "kiinalaista pyttipannua" joka sattuu myös olemaan ainut wok-ruoka jota lapsi syö mukisematta. Mitä nyt jättää pavut lautaselle.

Ainekset.
Tirppa laittaa taas ruokaa. Kananmunien rikkominen on sitäkin jännempää, kun yksi niistä on turkoosi.
Neiti vahti nuudeleita, minä paistoin kanat ja kasvikset wokkikastikkeella, lopuksi iskettiin kaikki sekaisin ja lisättiin kananmunia ja paistettiin lisää. Lopputulos ei ehkä ole maailman esteettisin ruoka-annos, mutta ruoka ihan meidän makuun.


 Koska kaiken tämän syömisen päälle sopii vähän ulkoillakin, ettei ihan hautauduta sohvannurkkaan mussuttamaan, käytiin metsässä. Näitä ei vain voinut jättää sinne:


Lisää syksysatoa, mutta nämä lähtivät osaavampiin käsiin äitini tykö. Ehkä saadaan sienisoppaa jollain kyläreissulla!

Syödäänkö teillä satokauden mukaan?
Kerro suosikkisi sesonkiruuista!


Ps. Palaan vielä asiaan, kanalasta kotiutui myös ankan ja viiriäisen munia! Lisäksi on kovasti lupailtu kesäkurpitsaa, avomaankurkkua ja jättikurpitsaa. Metsästyskausikin alkaa tuota pikaa, joten ruokapöytään saattaa eksyä metsäkanalintuja ja hirveä. Kania voisin anoa sukulaisen lihakanien joukosta ja sieniä on vielä metsä pullollaan. Jos kalaonni suo, tuosta lähijorpakosta nousee kuulemma hyviä ruokakaloja. Oi onnea asua kaupungin ja maaseudun välimaastossa.

Tämä ei ole jatkossakaan ruokablogi. Mutta kyllä joku hyvän ruuan ystävä saisi minusta ihan hyvän vaimon.

2 kommenttia:

  1. No nam! Herkkuja kaikki! :)
    Pitää ehkä itekin omppuja kokata, veikkaanpa että uppois muksuille oikein hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pikku kakkosen jakso on tosi inspiroiva! Oikein kannustaa lasta kokkaamaan, vaikka kotona ei niin olisikaan tapana. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...