16.8.14

Torkkukellotaktiikka aikaisiin aamuihin

Monia järkyttää tajuta, että yksinhuoltajataloudessa äidin ammatti leipurina tarkoittaa myös aikaisia aamuja lapselle. Kuravaatekaaos ja lähtöpaniikki on kuulemma tarpeeksi kamalaa jo jos pitää ehtiä aamupalapöytään kahdeksaksi, saati kun hoitoaika alkaa 5.15 aamulla.. Että miten me selvitään?

Ihan ensimmäiseksi lapsi ajoissa nukkumaan. Iltatoimet alkavat seitsemältä, kahdeksalta on unta kuulassa. Puoli yhdeksään voi venyttää spesiaalipäivinä.

Tärkeintä on se, mitä tapahtuu illalla lapsen nukkuessa. Varavaatekassi on päivitetty oletettavaa keliä varten, ja paria muuta. Ulkovaatteet on yhdessä pinossa, aamulla ei etsitä hattua tai paritonta hanskaa. Sisävaatteet ovat toisessa pinossa, ja kolmevuotiaan asukriisiä varten päällipaitoja on kaksi, voi ainakin valita parhaan niistä tosirumista. Ei ole apua valita vaatteita lapsen kanssa illalla, aamulla mieli on kuitenkin eri.
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin aloittaa aamu etsimällä sukkia, sopivia pikkareita, mieleistä paitaa, puuttuvaa hanskaa tai sohvan alle karannutta kumisaapasta. Ei ole haitaksi sekään, että omat vaatteet ovat jo etsittyinä. 

Tämä on varmaan itsestäänselvyys, mutta puhelin laturiin. Sen kerran kun akku loppuu yöllä ja heräät viittä vaille työaikaan hyvin levänneenä on täyspaniikki päällä, ja syystä.

Käy itsekin ajoissa nukkumaan. Yhdeksältä jos raaskit, kymmeneltäkin riittää. Aamut tuntuvat ainakin puolta kauheammilta väsyneenä.


Sitten se taktiikka. Herätyskellon torkkunappia painamalla hälytys siirtyy kymmenen minuuttia.


4.25

Minun herätykseni. Lupa painaa torkkua kerran, ja heräillä sen kymmenen minuutin aikana hiljaksiin. En käy takaisin nukkumaan, vaan venyttelen sängyssä ja kasaan ajatukset uuteen päivään.


4.35

Ylös, ei enää vanumista. Lapselle pieni alkuherättely, kohta on noustava uuteen päivään, jätän ipanan torkkumaan. Itse vessaan, hampaiden pesu, jugurtti tai banaani aamupalaksi, kuppi teetä hautumaan. Sujahtaminen vaatteisiin, hiukset ponnarille.


4.45

Lapsen hellävarainen herättely. Aamupisut ja pesut, pyjamat pois ja päivävaatteet päälle. Lapselle puolikas hedelmä ja maitolasi nenän eteen, itselle se melkein jäähtynyt kupillinen teetä.


4.55

Ulkovaatteet päälle. Tarkistus, että itsellä ja lapsella on päivää varten tarvittavat kamppeet mukana. Oli se sitten aurinkorasva tai villasukat. Mutta ainakin se varavaatekassi.

(Kesäaikaan kun pystyi sujuvasti ohittamaan kohdan "ulkovaatteet" saimme kaikenlisäksi nukkua kymmenen minuuttia pidempään. Ihanaa.)


5.05 

Pyörän selkään.


5.15 

Päiväkodilla.

5.25

Minä jatkan päiväkodilta matkaa töitä kohti.

5.35 

Puoliväli työmatkassa. Jos ei ole, sietää kiristää tahtia.

5.45 

Työpaikan piha, pikaisesti sisälle ja vaatteiden vaihtoon.

5.55

Työsaliin, valmiina päivän töihin. (Ja muista sammuttaa se herätyskello!)


Torkkukellon kanssa aamuissa kaikelle on varattu riittävästi aikaa. Oma ajantaju ei pääse hämärtymään teekupin äärellä torkkuessa ja lapsikin aika nopeasti oppi muistamaan mikä vaihe tulee seuraavaksi kun kello kilkattaa. Siirtyminen vaiheesta seuraavaan menee sujuvasti, itse kun painan torkkua kännykän kosketusnäytöllä, on pikkulikka jo itseohjautuvasti siirtynyt seuraavaan kohtaan listalla.

Pitkään tunsin syyllisyyttä siitä että elämme kello kaulassa aamuisin. Mutta olen oppinut ymmärtämään, että kaikki keinot ovat sallittuja, kun ne toimivat. Voisin katsoa kellostakin ne kymmenminuuttiset, mutta näin minulla ei mene ajan vahtaamiseen keskittymistä. Voin olla läsnä, kiirehtimättä, siinä sen hetkisessä hommassa. Kiireen tuntu aamuista on poissa, vaikka aikataulu ei sallikaan haahuilua.
Päivä on helppo aloittaa hyvällä mielellä, ja on ilo jättää pirteä ja hyväntuulinen lapsi päiväkodille ja jatkaa siitä pyörämatkaa töihin. Viimeistään työpaikan pihalla loputkin aivosolut ovat heränneet.

Sitten on silti niitä aamuja. Kun aivan kaikki menee pieleen. Kun sääennuste on luvannut lämmintä, mutta aamuviideltä ukostaa ja sataa kaatamalla. Kun vaatteet ovat kolmevuotiaan mielestä ihan liian vähän kimaltavia/pinkkejä/eivät mekkoja. Kun en ole tarkistanut mahtuvatko keväiset kurahousut vielä syksylläkin. Kun kengät ovat vielä märät eilisen jäljltä. Kun piti palauttaa se joku lappu. Kun ekan torkun aikana et heräilekään, vaan sammut kuin saunalyhty. Kun olet valvonut koko yön oksentelevan kissan, rahahuolien, unissaan puhuvan tytön, hampaitaan narskuttavan miehen, tai muun maailmantuskan takia. Kun avaimet ovat hukassa. Kun tekisi mieli vain laittaa hanskat tiskiin ja palata työelämään kun lapsi on 18.
Niistäkin selviää. Ei kiireettä, hyvällä mielellä ja uutta aamua syleillen, mutta niistä selviää. Ja seuraavana aamuna saa uuden tilaisuuden.


Kuulostaako kauhealta?
Miten teillä aamut sujuvat?



(Bonuksena kännykkäkuvattuja maisemia tältä keväältä ja kesältä, ennen puolta kuutta aamulla. Aika usein hetkeä ennen auringonnousua.)

25 kommenttia:

  1. Olet ihana. Siis niin mahtava, oikeasti. <3

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa tosi tehokkaalta ja toimivalta! Meilläkin melko minuuttiaikataulua, vaikkei noin aikaisin. Ja mennään perinteisellä hoputuslinjalla... Miten muuten mahtaa teillä aamut sujua kun lapsi on kouluiässä; pystytkö tekemään töistä kontrollisoittoja että onko herätty yms? Tai toimisikohan 7-vuotiaallakin jo torkkusysteemi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En jaksaisi yhtään vielä miettiä kouluaamuja! :D

      Ekaluokkalaisilla kun koulu saattaa kaiken lisäksi alkaa järjettömästi vaikka kymmeneltä. Mutta luulisi että kotona toimisi sama kuin päiväkodissa, kuvakortit seinällä: herätys, aamupesu, aamupala, vaatteet, koulureppu, ulkovaatteet, matkaan tms, ja siihen kaveriksi torkkukello. Yhden tarkistussoiton voisin ehkä työn lomassa tehdä, mutta en todellakaan useampaa, en saisi itse mitään tehtyä..

      Iloinen kyllä olen siitäkin, että sikäli mikäli työajat pysyvät tälläisinä, olen kotona ekaluokkalaisen kanssa lähes yhtä aikaa. Ei tarvitse miettiä pitkille iltapäiville tekemistä ja läksyapua. :)

      Poista
    2. Hienosti olet kyllä aamun organisoinut!

      Mulla alkoi ekalla ja tokalla koulu kympiltä, puolet luokasta meni yhdeksään, jolloin kumpikin puolisko sai tunnin ajan työskennellä pienemmässä ryhmässä. Vanhemmat meni töihin kahdeksaan, ja itse heräilin kelloon omine aikoineni ja ehdin aina ajoissa kouluun. Ekaluokkalaiset voi olla jo hyvinkin kypsiä, jolloin aamut sujuu varmasti hyvin.

      Poista
  3. Voin vain kuvitella miten paljon saatte ihmettelyä osaksenne, koska meidänkin aamuja ihmetellään. Monen mielestä herätyskello saa soida vasta siinä vaiheessa, kun itse avaan työpaikan oven. Enkä minä edes aloita noin aikaisin kuin te.

    En sanoisi aamujen olevan mitenkään kaaosta (eipä vissiin). Iltaihmisenä en edes kestäisi aamuissa mitään kaaosta. Tarvitsen sen rauhallisen lähdön ja hiljakseen heräämisen. Meillä aamuja varmasti rauhoittaa, että lapset on aamuihmisiä eivätkä herää kiukutellen. Isommalle voin viimeiset ohjeet kouluun lähtöön laittaa tekstiviestinä matkalla töihin. Suurin urakka on siis saada itseni pukeisiin ja sitten pikaisesti puen pienemmän ipanan (joka on sillä aikaa, kun itse olen pukeutunut piilottanut suurimman osan kamppeista jotka oli tarkoitus päälleen pukea) ja säntään siitä yleensä vähän myöhässä viemään häntä päiväkodille, ja muutamalla juoksuaskeleella kirin aikatauluani taas kasaan.

    Minä en osaa tällaisia laita illalla vaatteet valmiiksi-traditioita tehdä, vaikka aina ja joka paikassa niin neuvotaankin tekemään. Olen liian tuulen kanssa eläjä pystyäkseni sellaiseen järjestelmällisyyteen.

    ... ja suurimpana rauhoittavaa tekijänä. Tällä hetkellä toivon todella ettei tästä syksystä tule "pese kurapuku joka ilta ja muista ottaa se aamulla mukaan" -syksyä

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo kurapuku asia on ratkaistu niin, että välikausihaalari on vedenpitävä, eli kotona ei kurapukua tarvita. (Ellei suunnitteilla ole jotakin raparetkeä..)
      Huuhtelen siis kuravaatteet päiväkodin rapalassa isoimmista kurista, siinä lavuaarilla on jopa tiskiharja tätä varten. Jätän ne sitten sinne kuivaushuoneeseen kuivumaan. Muuten unohtaisin ne ainakin joka toinen aamu.

      Tuon tavaroiden hukkaamisasian takia meillä ne valmiiksi laitetut on vaatehuoneen hyllyllä tai hattuhyllyllä. :D Kissat tykkää leikiä sukilla ja hanskoilla, ja pikkuneiti jemmaa huolella kaikki epämieluisat vaatteet, eikä sitten YHTÄÄN tiedä mihin ne olisivat voineet mennä.

      Poista
    2. Olispa luksusta jos ei tarttis kotiin saakka tuoda pestäväksi. Mä vaan sieppaan usein sitten kuriksineen muksun päiväkodilta ja pesen kotona. Kotona niitä tosiaan muuten harvemmin tartteekaan.

      Oliskin kätevä jos hattuhyllyllä olisi tilaa :D Miten meillä onkin kaikki paikat täynnä aina jotain. Onneksi harvemmin ipana keksii semmosta piiloa ettei kaikki löytys pienellä hakemisella. Onko teillä monta kissaa?

      TTosi

      Poista
    3. Mie haen lapsen jo päiväunien tai välipalan jälkeen, ei ikinä ehdi ulos asti. Sinänsä siis helpompaa. :)

      Meillä on kaksi kissaa, ja siten crazy catlady raja saavutettu. Yhtään enempää ei voi tulla, vaikka kissatalolla käynkin kodittomia paijailemassa ja ruokkimassa. Niille täytyy löytää koti muualta.

      Poista
  4. Hyvät rutiinit teillä! :) Tammikuuta odotellessa, vaikka ei ihan noin aikaisin meijän tarvitsekaan herätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sama taktiikka toimi kyllä vähän myöhemminkin. Parhaimmillaan kouluaikana kun rytmi on ollut tunnin myöhäisempi. :)

      Tsemppiä sulle kouluunpaluuseen!

      Poista
  5. Meilläkin oli silloin minun aikaisina töihin meno aamuina samalla tavalla kello soimassa ainakun seuraava vaihe piti aloittaa. Ainut keino ehtiä ajoissa. Ja juu meilläkin minun kello soi klo 4 ja lapset herätin klo 5. Töissä piti olla hoitomatka-ajolenkin jälkeen 6.20. Lapsia pari joten pakko oli opetella toi kännykän torkku/ illalla laitetut herätysajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mie muistelinkin, että teilläkin mentiin tällä hyväksi havaitulla. :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Oot oikeesti selviytyjä, tämmönen 30 + elämän liemissä keitettykin voi vaan ihailla asennettasi! Monella "kermapepulla" olis opittavaa!

      Poista
  7. Meillä aamut ovat vaihdelleet viimeisen parin vuoden aikana paljon. On ollut miehen vuorotyötä, päivätyötä, yötyötä jne. Itse olen liukuvassa työajassa ja työni sisältää matkustamista ja välillä kiirehuippuja.
    Meillä vaatteet myös laitetaan eteiseen valmiiksi ja päiväkoti reppu on pakattuna. Aamut alkavat yleensä 6 maissa ja päiväkodilla ollaan varttia vaille 7. Tärkeimmäksi olen itsekin huomannut ajoissa kaikkien nukkumaan menon, se auttaa. Nykyään lapsi myös ottaa pyörämatkalle jonkin evään mukaan joka saa vaatteet sujahtamaan päälle nopeaan tahtiin. Yleensä aamut sujuvat hyvässä rytmissä ja hyvällä tunnelmalla, toki väliin mahtuu aamuja jolloin kotiin olisi kaikista paljon mukavampi jäädä.

    Ps. teidän laatikkopyörä on ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, meillä tilannetta pelastaa sentään se, että joka aamu on samanlainen. Nostan hattua!

      Ja laatikko ON ihana. :)

      Poista
  8. Kuulostaa hyvältä, suorastaan nerokas idea tuo koko aamun kestävä torkkukellon käyttö. Arjen hallintaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjen hallinta kuulostaa hienolta naistenlehtiversiolta, tuntuu että itse vain koitan räpistellä kunnialla seuraavaan päivään ja viikkoon. :D

      Poista
  9. Meilläkin ipana menee suht aikasin tarhaan. Mun työaika alkaa klo.6.00 ja tarha aukeaa 6.05. Meillä mies hoitaa siis lapsen tarhaanviennin ja minä haen. Miehellä on pääosin vuorotyötä ja aikasintaan ipana on tarhan kahvassa kiinni tolloin 6.05! Minä haen heti välipalan jälkeen n.14.20 :) Mä oon aina mennyt aikasin töihin, ravintola-alalla kun olen..moni kauhistelee miten me jaksetaan ja eikö lapsi kärsi jnejne.. Pah! Meillä ipana kohta siis 4w menee viikolla klo.19.30 sänkyyn ja herää aamulla pirteenä ylös. Tarhassa nukkuu 2h päikyt ja viikonloppuna vetelis useamman tunnin vielä pidempään. Meillä myös sujuvasti osataan nukkua hieman pidempään silloin kun tarhaan mennään vasta kaheksalta. Viikonloppusin noustaa aika vaihtelevasti 6-7.30 ylös.. Joskus ihmiset kommentoi, että miten me jaksetaan nousta vapaallakin aikasin ylös mutta kaikkeen tottuu..jos lapsi on hoidossa noustaan me siltikin ajoissa ylös :) Sitäpaitsi lomalla kun oltiin meillä nukuttiin jopa ysiin :D Musta on ihanaa että pääsen hakemaan lapsen tarhasta ajoissa pois..valitettavan paljon on tuollakin lapsia jotka on maksimituntimäärän siellä..

    VastaaPoista
  10. Voi kuinka järjestelmällistä ja hyvin organisoitua! Pitää ottaa oppia kun oman pojan päiväkotiura lähtee käyntiin :) Minusta on lapsen myötä tullut aamuihminen (nukutun yön päälle tietty) ja parasta aamuisin on ottaa unen lämpöinen poikanen oman aamutakin sisälle heräilemään. Ne on ne harvat minuutit kun lapsi vielä suostuu pysymään sylissä paikoillaan ja takertuen<3

    VastaaPoista
  11. Hyvä idea tuo torkuttaja.
    Oma lapsi on jo koulussa, mutta muistan, että päiväkotiaikoina oli aika säätämistä. Teilläpäin on hyvä, että päiväkoti on auki noin aikaisin. Meidän päiväkoti aukesi kuudelta mikä oli meille vartin liian myöhään aikaisimpina aamuina. Työaikani on vaihteleva, joten useimpina päivinä vienti sujui kitkattomasti. Aikaisista aamuista selvittiin tukiverkon avulla. Eihän se lapselle mukavaa ollut polkea aamuvarhain ensin johonkin muualle ja sieltä päiväkotiin.
    Itse laitoin illalla kaikki tavarat lähtövalmiiksi. Aamulla heräsin ensin laittamaan itseni lähtökuntoon ja sitten herätin lapsen aamutouhuihin. Välillä meni juoksuksi, mutta yleensä ihan aikataulun mukaan.
    Nykyisin on helppoa, kun on aamuisin hoidettava vain itsensä töihin. Aamupalan laitan lapselle syöntivalmiiksi jääkaappiin. Vaatteetkin katsotaan edelleen illalla suurinpiirtein valmiiksi.

    VastaaPoista
  12. Herran jumala, ei voi kun ihailla ja samalla vähän ihmetellä miten jaksat!:) että kaikki kunnioitus siulle! ite en kyllä mitenkään pystyisi..t:yks 18v opiskelija jota kai kermaperseeksiki vois nimittää..:D

    VastaaPoista
  13. Ihailtava rytmi. Huippu tuo torkutussysteemi, olin ihan unohtanut sen kätevyyden. Olen aina ollut superhuono aamupuuhissa, käyn hitaalla ja väsyttää aina tuhottomasti ja tuntuu että kaikki on kovin tahmeaa ja vaikeaa. Käytin siis jo opiskeluaikana torkkusysteemiä ja töissä ollessakin. Tosin väli oli vaan 3-5min. En voinut laittaa kymmentä minuuttia, kun olisin unohtunut jo siinä ajassa johonkin unitilaan.

    Nyt olen ollut kohta neljä vuotta kotona lasten kanssa, eikä aamut ole sen helpompia vieläkään. Nyt katon samaa koomailua omilla lapsilla. Kolme kertaa viikossa pitää ehtiä aikaisin (lue: ennen yhdeksää) kerhoon, joten meillä on kanssa kerhoaamuina vaatteet ja eväät katsottu valmiiksi. Ensin esikoinen pyörii sängyssä ja kääntelee kylkeä ikuisuustolkulla. Sitten esikoinen ja nykyisin kuopuskin, saattaa nautiskella aamupalaa tunninkin, kun lopulta on puurokulho/leipälautanen/jugurttikippo tyhjä, niin eiköhän hänel ole viel valtava nälkä/jano/jotain ja pitäis saada lisää. Olemmekin välillä ottaneet munakellon viereen näyttämään aikaa, joka on jäljellä.. Ja sama hitaus toistuu pukemisessa.. Kyllä me silti aina ehditään, mut ei se stressitöntä ole, kun koko ajan hoputtaa.. :D Esikoinen on siis Tirpan ikäinen. Ja nukkuu siis yöunet suunnilleen kellonympäri PLUS päiväunet, joten unta tulee tarpeeksi, se on vaan samanlainen hidastelija kuin äitinsä.. On kuin peiliin kattois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä rehellisesti kyllä auttaa se että ollaan molemmat aamuvirkkuja! Lapsi on ihan virkeä heti kun saa silmät auki, enkä itsekään nuku edes lapsivapaapäivinä seitsemää pidempään. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...