18.8.14

Yksipyöräisen voimalla

Taiteiden yössä Tirppa pääsi kokeilemaan apupyörällisellä yksipyöräisellä ajoa sirkuskoulun pisteellä. Samaiselle paikalle taisi jäädä jo vuoden podettu "en osaa, enkä ainakaan halua polkea" vaihe polkupyöräilyssä.


Tirppa ihan todella halusi opetella ajamaan omalla polkupyörällään, enkä tiedä oliko se enemmän kiinni Mimmun suosiollisesta (ja kärsivällisestä) avustuksesta vai minä ite -asenteesta, mutta niin vain oppi pikkulikka polkemaan polkupyörää.


Miten voikin yksi polkimien pyöräytys olla niin pitkän työn takana! Mutta sitäkin mahtavampaa on, että se nyt oikeasti sujuu. Uskalsin käydä jo Tirpan kanssa pyöräilemässä tuossa kävelytiellä ilman Mimmun lehmänhermojen läsnäoloa, ja ihan yhtä hienosti meni. Joku lamppu on selkeästi syttynyt, pyörä vie eteenpäin, eikä jalkajarrua paineta joka pyöräytyksellä. 



Kas näin. Työntökahvaakin tarvitsi enää vain nimeksi, pienen alkusysäyksen. Useimmiten mimmi muisti jo itse ohjata, katsoa eteensä JA polkea, ihan yhtä aikaa.

Niin onnellinen uudesta taidostaan!

Nyt ollaan sitten ihan oikeasti pyöräilevä perhe.
Ei ehkä mene kuin ensi kesään, kun voimme pyöräillä ainakin lähikauppaan kumpikin omilla pyörillämme.


Miten muilla on tänä kesänä sujunut?
Onko teilläkin odotettu aikaa/hermoja parempaa?



12 kommenttia:

  1. Heissan. Eksyin blogiisi, ja ihastuin. Sulla on sana hallussa! Oon myös totaaliyh, kahdelle lapselle tosin. Mutta hirmu paljon samaa löysin sun blogista ja omasta elämästä. Ja isäihmisen lähtö varsinkin kolahti, tsemppiä sulle valtavasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa. <3 Matkaa tehdään kun muutakaan ei voida. Mutta siekin taidat sen tietää.

      Poista
  2. Pyöräilyn oppiminen on kyllä iso juttu. Muistan itse asiassa hyvin sen hetken tai ainakin tunteen, kun ekaa kertaa ajoin ilman apupyöriä (vaikka reissu päättyikin kaatumiseen ja asvaltti-ihottumaan, niin se maailmanvalloittajan tunne on jäänyt mieleen :) ). Hieno pyörä Teellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno lapsuusmuisto! Itse muistan vaan sen fiiliksen kun oppi uimaan..

      Poista
  3. Hienoa :)

    Meillä yksi polkee jo täysiä itse, mutta muistan että oli aivan *piip* raivostuttavaa opettaa pysymään pystyssä ja katsomaan eteensä. Ihan jatkuvaa muistutusta että nyt jos et katso eteen menet ojaan tai ajat jonkun yli. En todellakaan odota seuraavaa osaa sarjassa opetellaan ajamaan pyörällä.

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha, en siis ole ainpa jonka mielestä tämä opettaminen oli pahasti ahterista ja söi hermoista ainakin puolet! Onneksi sitkeys, aika ja mummit auttavat aina.

      Poista
  4. Meillä oppi myös tuossa jokunen viikko sitten. Pahinta tuntui olevan jarrutus, kun potkupyörällä se oli hieman helpompaa. Nyt tyyppi menee jo sujuvasti omalla pyörällä kauppaan ja takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, teilläkin! Potkupyörällä Tee ei kyllä ikinä pääsyt samoihin vauhteihin kuin teillä..

      Poista
  5. Meillä 2,5-vuotias oppi myös pyöräilemään viime viikolla. Ensin tyttö oppi potkupyöräilemään. Kun polkupyörä sitten hankittiin päätin, ettei siihen laiteta ollenkaan apurenkaita. Ensimmäinen puistoreissu oli todella raskas selälle, kun jouduin kannattelemaan pyörää tytön harjoitellessa polkuliikettä. Vahinkojarrutuksia tuli paljon ja lopulta jouduin itse taluttamaan pyörää suuren osan matkasta. Onneksi tytön motivaatio säilyi, sillä ilman sitä ei tähän asti olisi tultu. Tyttö valitsi sitkeästi puistoreissuille polkupyörän, vaikka potkupyörällä tuntui pääsevän paljon helpommalla. Kannustavaa oli se, että joka reissulla tapahtui selvää kehitystä. Ihmeellistä tosiaan, miten lapsi oppiikin keskittymään ohjaamiseen, tasapainon säilyttämiseen ja polkemiseen samaan aikaan. Ei mikään helppo nakki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, teillä mennään siis jo ilman appareita! VAU!

      Poista
  6. Hei!
    Meillä 3,5v poika. Polkemaan on harjoiteltu polkutraktorilla. Potkupyörän jälkeen oli helppo siirtyä harjoittelemaan apurataspyörällä jarruttamista ja eteenpäin katsomista. Mummolassa sedät oli opettanut sitten kerralla (!) ajamaan ilman apurattaita. Äidin ilme loisti uudesta taidosta vähintään yhtä kirkkaasti kuin pojankin!:)
    Potkupyörällä ei meilläkään kovin hurjiin vauhteihin ylletty. Nyt pitäisi löytää 2v.lle sopiva potkupyörä, kun into liikkeelle olisi kova ja kelejäkin jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Potkupyörissä vinkkaan ipanainen.fi osoitteeseen, Tup tup menee tosi pienestä alkaen! :) Ja huikeasti onnea poikasen uudesta taidosta!

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...