10.9.14

Koditon ja kelpaamaton

Neuloin tuossa pipon, jolle ei tuntunut löytyvän omistajaa. Se ei näyttänyt keneltäkään tutultani. Eräs ystävä sitten totesi, että siinäpä loistava iskurepliikki: "Tässä sulle pipo, ite tein ja saat sen ku se näyttää ihan sulta."

En ole ikinä ollut hirvittävän hyvä flirttailussa tai deittailussa. Minun viehätykseni ei ole mystisyydessä, keimailussa ja vihjailussa.



Olen parhaimmillani rennossa syvään ystävyyteen ja yhteenkuuluvuuteen perustuvassa parisuhteessa. Olen onnellinen ulkoilmassa, metsässä sienessä, pulkkamäessä tai pyöräilemässä. Olen omasta mielestäni kauneimmillani heti saunan jälkeen, ilkosillani, märissä luonnonkiharoissani ja punaisine poskineni. Pynttäytyneenä "parhaimpiini" tunnen oloni ulkopuoliseksi ja teeskennellyksi. En pidä kotiani moitteettoman siistinä ja sisustettuna, mutta laitan hyvää ruokaa, paljon ja usein. En harrasta joogaa, kuntosaleilua tai kielikursseilua, vaan neulon sohvannurkassa kroonisesti elokuusta maaliskuuhun ja lopun vuodesta ahmin kirjoja parvekkeella istuskellen. En ole rikas ja menestynyt uranainen, mutta teen kovasti töitä elättääkseni itseni ja lapseni. En heilu keikkalavojen edustalla kesäfestareilla, mutta tanssisin mieluusti valssia olohuoneessa sunnuntaisin. En tiedä kuka julkkis seurustelee kenen kanssa, mutta jaan mieluusti päivän hesarin ja kahvihetkeni jonkun kanssa. En ole äitinä mikään pyhimys, hermo palaa ja usein, mutta tyttäreni on minulle kaikki kaikessa, ja mukana kaikessa. Puolisona olen (olin) aina rakkaimpani tukena, tarvittiin sitten opinnäytteen kielioppitarkistusta tai perusteellista hartiahierontaa.

Tiedän, etten täytä mitään "tälläistä naista kaipaisin rinnalleni" kriteerejä, mutta tälläinen nyt satun olemaan, vähän tylsä. Ennen se riitti.

Ja se pipo on tuo sinapinkeltainen ja isotupsuinen. Sillekään ei taida löytyä kotia, mutta se on kuulkaa oikein kiva ja pätevä pipo se. Pidän sen sitten itse.

22 kommenttia:

  1. Tämä postaus on jotenkin itkettävän ihastuttava... <3

    VastaaPoista
  2. Tai sitten itsesääli
    .....olen niin huono...mutta kuitenkin pidän itseäni parhaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole samaa mieltä, että tämä postaus itsesääliä olisi, kuten anonyymi yllä, mutta sinällään minusta on vain hieno asia, että ihminen tunnistaa itsensä ja arvostaa itseään sellaisena kuin on. Niin pitääkin! Surua ja sen läpi kuvastuvaa omanarvontuntoa postaus kuvastaa ja hieno teksti minusta!

      Poista
    2. Kiitos tästä. Yritin tosissani kirjoittaa rehellisesti siitä kuka olen. En kärsi identiteettikriiseistä, ei joka tyttö voi olla mediaseksikäs.

      Poista
  3. Ihana teksti! :) <3 Terveisin toinen vähän tylsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toinen tylsä. Kiva että meitä on muitakin. :)

      Poista
    2. Täällä yhtä tylsä hei :) parasta on koti-illat ja Mökillä olo!

      Poista
  4. Et ole ainoa joka jakaa tuon ajatusmaailman... Itsekin nautin arjen pikku iloista ja maanläheisyydestä.
    P.S Täydellinen leijonankeltainen ihanuuspipo!
    -Titta-

    VastaaPoista
  5. Tiäkö kuule, minä kotiuttaisin tuon pipon erittäin mielelläni:)

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut sun blogia jo useamman vuoden, mutta ikinä en ole kommentoinut. Nyt oli kuitenkin pakko kommentoida. Oot niiiiiin aito. Jatka samaan malliin, olet upea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tiikeri raidoistaan eroon pääse, vaikka kuinka pesisi. :)

      Poista
  7. Ihan täydellisen värinen pipo. Alkaa tehdä mieli suunnata korialle katseleen lankojen värejä kun sä tuot toinen toistaan hienomman värisiä pipoja blogi kuviin.

    Väitän että on monta miestä tässäkin maassa, jotka palvoisi mielellään maata jalkojesi alla. Nainen joka osaa tehdä ruokaa ja vielä noin tekeväkin.

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T ostatti oman pipolankansa neonpinkkinä. Sen verran pitäisi vielä jaksaa noita paksumpia lankoja neuloa..

      Poista
  8. Jos olisin mies, olisit unelmieni nainen. Kimaltelevan ja korean sijasta pidän minäkin pehmeydestä ja ihmisestä sellaisenaan. Olemalla oma itsensä ei suinkaan ole tylsyyttä vaan kutsuisin sitä ennemminkin aitoudeksi :) Aidoilla ihmisillä kun ei ole pelkkää silotettua kuorta vaan sisälläkin on jotain, joka voi antaa jollekin toiselle ihmiselle elämän mittaisen seikkailun.

    Olen lukenut blogiasi jo melkein pari vuotta, mutten ikinä kommentoinut mitään. No, kynnys on ylitetty, joten tämä ei jää tähän :) Olette vahvoja tavallanne, sydämelliset äiti ja tytär.

    VastaaPoista
  9. Moi

    voinko mää ostaa ton pipon? Koska se näyttää multa ja jollei ole sopiva, näyttää se sopivalta parille ystävällekin.

    heta.heiskanen (miukumauku) gmail. com

    VastaaPoista
  10. Moikka!

    Muutamia päiviä pähkäilin kirjoittamisen kanssa. En ole kulkenut vuosia teidän mukana blogin kautta, mutta blogin luin (niin kuin aina teen löytäessäni mielestäni kiinnostavan blogin) läpi, alusta loppuun, tässä kuukauden aikana. Vaikka toisaalta monesti (lumihangessa taapertamista ennen ylösnousua, yksinhuoltajan arjen ikäviä puolia…) lukiessani huokaisin, että huh, onneksi minä en elä tuota elämää, olen toisaalta sinulle kauhean kateellinen. Teidän elämä näyttää näin blogin kautta katsottuna ihanalta. Luot ihanaa lapsuutta tyttärellesi! Vaikka omassa perheessäni on ollut täysin erilainen tilanne ollessani lapsi, on teidän elämässä paljon samaa kuin omassa elämässäni silloin joskus. Turvallisuus? Pienet ihanat jutut? Ehkä se onkin se syy siihen, miksi ihannoin teidän elelyä. Tietenkin blogin kautta katseltuna ei elämä näyttäydy sellaisena kuin se oikeasti on – antaa vain viitteitä. Uskon, ettei tämä ”ihannekuvani” kuitenkaan poikkea suuresti.

    Harvoin saa kuulla kiitosta tai kehuja ihan arkipäivässä. Itse olen pyrkinyt siihen, että sanon ääneen niitä kivoja juttuja, joita yleensä jäisi vaan omassa mielessään pyörittelemään. Toivottavasti jatkat blogin kirjoittelua. Mielelläni seurailen teidän arkea täällä ruudun toisella puolella. Voisin kuvitella, että saattaisimme ”oikeassa elämässä” olla hyviä ystäviä, jos tiet joskus sattuisivat kohtaamaan, siitäkin huolimatta, että elämäntilanteemme eroavatkin aika paljon.

    Ihanaa, värikästä syksyä teille!
    - Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mintukka puki niin hyvin sanoiksi ajatukseni, että pitää kommentoida perään. Mulla tuli ihan samanlaiset fiilikset, kun ensimmäisen kerran luin tätä blogia; ihanan lapsuuden luomista ja turvallista eloa arjen ilojen keskellä :) Go Spatz!!

      Poista
  11. Olen lukenut blogiasi alusta saakka. Olet aito ja sisukas ja ihana. Sinun kirjoituksessasi ei olluut itsesääliä. Vain tosiasioita ja itsetuntemusta.
    Hyvää syksyä toivoo Emman

    VastaaPoista
  12. Jos lankaa vielä on ja puikot heiluu, mäkin ostaisin tosi mielelläni tuollaisen pipon! Ja ehkä liinailusukat vauvalle, jos sulla on aikaa ja huvitusta. Sano joo, niin lähetän yv:n asiasta.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teen nihkeästi tilaustöitä, koska neulominen on minulle rentoutumista, ei suorittamista. Mutta kantoliinasukkien kohdalla vinkkaan sinut Mammakeidas nimisen yhdistyksen pariin, he neulovat (luvan kanssa) minun ohjeellani sukkia myyntiin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...