7.9.14

My Little Pony ja suurisuinen lapseni


Lähikaupassa Tirppa kiskoi minua hihasta ja kuiskutti kovaan ääneen. "ÄITIIII, kato nyt, tuolla, kato kato kato!"
Maitohyllyllä oli nuori mies, jonka irokeesi loisti kaikissa sateenkaaren väreissä.
"Äiti, kato nyt ton pojan tukkaa!"
Hävetti. Miksi aina ja kaikkialla KAIKKI pitää sanoa ääneen? Pyysin, että puhuisimme aiheesta vasta kotona.
Pojan osuessa kohdalle, ei pikkulikka sitten enää kuiskannut, vaan kajautti kuuluvasti:
"ÄITI KATO NYT! Tolla pojalla on Rainbow dashin tukka! Kato miten iiiiiiiihanat hiukset, ihan ku my little poneilla!"

Se nuori mies pöyhäisi hiuksiaan ja hymyili lapselle leveästi.
Terveisiä vain, olet lapseni mielestä niin ihana kuin poika nyt vaan voi.

Minäkin taisin oppia jotakin. Se mitä minä pidän erikoisena, on lapsen mielestä erityistä. Ja sen saakin sanoa ääneen, kehuja kun ei tässä aikuisten maailmassa liikaa anneta.

5 kommenttia:

  1. Mahtava tilanne ollut teillä, vaikka niin ymmärrän sun reaktion 😊 Tirppa taisi saada yhden nuoren miehen tosi hyvälle tuulelle :)

    VastaaPoista
  2. :D Hauska tilanne!

    Meillä on pyydetty itsellekin samanlaista tukkaa kuin Rainbow dashilla on. En nyt ihan heti kuitenkaan suostunut pyyntöön, vaikka se kuinka erityislaatuista olisikin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kampaamoista saatavat tomuvärijutut toimii kertakäyttöhullutuksiin. Meidän parturi jo lupasi että synttäreillä saa olla rainbow dash. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...