8.9.14

Niin maanantai (ja yksi pikainen arkiruoka)

Joskus päivä on vain maanantai. 

Heräät torkutettuasi kelloa kerran liikaa. Aamu menee aikaa kiinni juostessa. Työmatkalla on niin paljon sumua, ettei eteensä näe, ja etuvalo on palanut. Sadekuuro yllättää viimeisessä ylämäessä. Työpäivä venyy puolellatoista tunnilla ja päiväkodille ehdit nippa nappa ajoissa, selkä hiestä märkänä ja läähättäen. Olet jo henkisesti varautunut pitkään ja rauhalliseen iltapäivään sohvannurkassa pikkukakkosen parissa, kun päiväkodintäti iloisesti toivottaa "nähdään sitten illalla vanhempainillassa!"

Ei ole tosissaan. Vaan on se.

Kaupassa ei tee mieli mitään, vaikka nälkä on niin että näköä haittaa. Jotain nopeaa, hyvää, terveellistä ja riittoisaakin saisi olla. Juokset "en tahdo kärriiiiiiin" huutavan lapsen kanssa kaupan läpi ja nappaat punaisella lapulla merkattuja tuotteita sillä perusteella, että näit joskus jossain jonkun ohjeen joka meni suunnilleen näin.

Kun kodin ulko-oven sulkee, maanantai jää ulkopuolelle.


Kurkistus jääkaappiin, kaikkea on. Muoviton syyskuu ei kyllä toteudu, vaikka kauppapusseja en olekaan ostanut.


Kana-sienipastan ainekset esille.



Pasta kiehumaan, apukokki pilkkomishommiin. Pikkusienet pilkkoo näppärästi näin. Ei tarvitse murehtia sormenpääsopista.

Paistelen sienet ja pyöräytän kanatkin pannulla. Vähän bonjouria ja mausteita, ja kypsä pasta siihen sekaan.


Kauniisti katetussa ruuassa on aina juhlan tunnelmaa, silloinkin kun ateria on kasattu pikaisesti puolivalmiista raaka-aineista. 

Ja kaikki on parempaa parmesaanilla.


Nyykähtänyt rucola kaipasi vain vähän vettä, siitä riittää monelle ruualle vielä. Pyh pah punaiselle lapulle.


Monipuolinen ja värikäs tämä ruoka ei ole, eikä edes täysjyväpastaa. Se meille suotakoon.


Tukka takussa, sormin maisteltua.


Vanhempainiltaankin ehdimme, ihan ajoissa ja vielä suihkun kautta. Neuloin jutellessa ja kokoustaessa melkein kokonaisen pipon ja T piirsi puoli riisiä paperia molemmin puolin.

Huomenna ei ole ainakaan maanantai enää. Ja jääkapissa on ruokaa valmiiksi, nälkäisenä kotiutuville.


Huomenna me katsotaan pikkukakkosta.

2 kommenttia:

  1. Maanantai *hyrrr*
    Ei tartte edes eläytyä tuohon kauppareissuun. Tein itse ihan vastaavan ipanan kanssa. Pää raksutti tyhjää ja natiainen järkkäsi omaa showtaan.

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä, osaako joku muukin lapsi kauppakriiseillä? :D Miusta tuntuu, että se on aina tuo oma mukelo joka siellä kirkuu ja kiskoo hatut ja hanskat ja saappaat päältä..

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...