1.9.14

Sanani syön


Bianca haastoi minut paljastamaan syötyjä sanoja, vakavasti vannottuja, ohi mennen letkautettuja, minä-en-koskaan-ikinä juttuja. Vakavasti ottaen niitä riittäisi tässä elämäntilanteessa romaaniksi asti, mutta yritetään pysyä kepeällä linjalla:

"Kun saan nää (mun ekat) villasukat valmiiksi, en koske puikkoihin enää ikinä!"
Näen untakin neulomisesta. Eikä ne ole painajaisia.
"Jos ikinä saan tyttären niin pinkkiin se ei ainakaan pukeudu!"
Voi kun tämä kuva olisikin ainoa esimerkki..



"Mihinkään äitiyshömpötyksiin en lähde mukaan"
Kuvassa äitiblogisti lapsimessuilla, kävelemiseen kykenevä lapsi kantorepussa.
"Pullantuoksuista kodinhengetärtä musta ei saa millään"
Ruisleipäähän me tässä leivotaankin, eikä pullaa.


Ja koska vannomatta on aina paras, tässä se vähemmän kepeä loppukevennys:

"Mie aion olla aina onnellinen tässä."
Vuonna 2009.

Vähiin ovat vannomiset käyneet vuosien myötä. Nyt yritän vain ottaa sen mitä tulee, ja arvostaa jo mennyttä.

4 kommenttia:

  1. Hieno asenne! Noista kepeistä minusta erityisen hilpeää, että leipuri on joskus vannonut "ei pullantuoksuisen" äitiyden nimiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie jo äidiksi tullessani tiesin tai arvasin että miusta tulee tälläinen "perinteinen." Mutta teininä olin varma että minusta tulee sotakirjeenvaihtaja jonka pysyvä osoite on vinttihuoneisto pariisissa :D

      Poista
  2. Hei kivaa kun osallistuit:) Nuoruuteen kuuluu jyrkät asenteet, vannomiset ja kaiken tietämiset. Monta karikkoa ja kuoppaa on läpi käytävä kunnes osaa vain ottaa mitä tulee. Vanhana sitten ei hetkauta enää mikään. Lohdullista sekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäistä kertaa jokainen tätä elämää käy läpi, oppirahat on maksettava.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...