13.10.14

Jämistä lounaaksi

Sunnuntailounas on aina vähän ongelmallinen. Ruokaa pitäisi saada pöytään yhdeltätoista, kun kaupat aukeavat vasta puoliltapäivin. Käyn normaalisti torstaisin ja maanantaisin ruokakaupassa, joten sunnuntaisin jääkaapissa on lähinnä jämiä ja valo. Olen pyrkinyt tietoisesti välttämään ruokahävikkiä, joten sunnuntain lounas on usein kasattu juuri siitä mitä sattuu kaapeista löytymään, myös niistä jämistä.

Olen Valion koekeittiön reseptien ahkera käyttäjä, niihin kun ei useimmiten tarvitse teelusikallista maustekastiketta jota myydään puolen litran pullossa tai kahtakymmentä raaka-ainetta.. Lisäksi lapsiystävällisten reseptien määrä on aika kiitettävä, tämänkinpäiväinen ruoka on sovellettu ohjeesta Spagettimunakas.


Makaronimunakas

Makaronia
Maatilatorin palvikinkkua (pakkasesta)
Tomaatteja (ystävän puutarhasta)
Kananmunia
Sipulia & valkosipulia
Juustonjämät (mitä nyt sattuu olemaan)
Maitoa
Mausteita
Voita paistamiseen


Apukokille korkattiin uusi työväline tämän myötä, raastinrauta. Raastettiin sipuli ja juustoraaste erillisiin kulhoihin. Säästyimme sormeinpäiden raastamiselta, mutta jännittyneiltä ilmeiltä emme välttyneet.


Valkosipulipusertimeenkin riittää jo näppivoimat. Huikean iso apuri jo, mihin hän vielä pystyykään..


Pienimmätkin apukokit pstyvät auttamaan mittaamisessa ja sekoittamisessa, ja jos vähän menee pieleen, ei ole niin justiinsa.


Maustaminen kannattaa suosiolla pitää omissa näpeissä. Tai ainakin olla heilumatta kameran takana kun pippuria lisätään. Onneksi sitä sai takaisinpäin lusikalla kauhaisemalla!


Terävällä veitsellä leikkaaminen on aina toivelistalla, kun ruokaa ruvetaan laittamaan. Litteitä ja mattapintaisempia juttuja T saa leikata jo itse, koska osaa pitää "sormenpäät piilossa" mutta näissä pienissä ja pyöriväisissä minä vielä autan.

Paistohommat hoidin tällä kertaa ihan itse, koska varsinainen tekeminen vei vain pari minuuttia. Paistoin sipulit pannulla voissa, kippasin munamaidon pannulle, laitoin perään kinkkukuutiot, makaronit ja juustoraasteen. Kypsän munakkaan päälle ripottelin pikkutomaatinpuolikkaat. Apukokki kattoi sillä aikaa pöydän ja valitsi servetit.


Lisukepuolella mentiin myös aika matalilla vaatimuksilla, porkkanaraaste on ipanan kestoherkku ja raejuusto omani.


Kerrankin lapsen lautanen oli kuvauskelpoinen, eikä ruuan kanssa kaivattu ketsuppia!


Ruuanlaitto lapsen kanssa ei ole kovinkaan siistiä tai vakavaa puuhaa. Tiskiä tulee puolet lisää ja aikaa kuluu enemmän, mutta lapsi malttaa odottaa ruokaa paremmin, koska on itse seuraamassa sen valmistumista. Itse valmistetun ruuan olen huomannut myös maistuvan paremmin, ja atomianalyysiä ruuan koostumuksesta ei tarvitse tehdä, koska on itse ollut ylitarkastajana katsomassa, ettei sekaan mene mitää "outoa". Aina ei lopputulos ole viimeisen päälle, tämäkin munakas otti pohjasta vähän likaa väriä ja ikkunalaudalla ollut persilja oli kuollut ja kuihtunut sitten viimeisen käyttökerran. Ei haittaa, nälkä lähti!


//Blogin aikaisemmat apukokkipostaukset löytyvät tunnisteen Ruoka alta. 

5 kommenttia:

  1. Onpas hauska ja monikäyttöinen eli muokattava ohje! Tämä pitäisi muistaa seuraavan kerran, kun omassa jääkaapissa tuntuu olevan pelkkä valo. Ihana katsoa, kuinka yhdessä teette. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotihommat ei tunnu kotihommilta jos ne voi tehdä yhdessä. :)

      Poista
  2. Laitoitko makaronit raakana vai keititkö ne ensin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ajattelinkin, netistä vain löytyi ohje, jossa niitä ei keitetty.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...