2.10.14

Miksi isoa tyttöä kannetaan?

Etureppuna silloin kun on halipulaa..
Jopa omalla isoisälläni on mielipide taaperon/leikki-ikäisen kantamisesta kantorepulla. Hänen mielestään kerjään lähinnä hankaluuksia. Ja tuo mielipide tuntuu olevan kovin yleinen.

Normaalina arkipäivänä kantoreppu ei enää ole meillä käytössä. Koti-päiväkoti-työ-päiväkoti-lähikauppa-koti pyöritykseen lähes neljävuotiaan kanssa emme käytä kantoreppua, vaan laatikkopyöräämme. Menemme lähimetsään kävellen, kävelemään. Leikkikenttä on kotipihassa. Osaa ja haluaa se siis kävelläkin, ei huolta.

No milloin sitten kannan? Käytän kantoreppua silloin, kun on kohtuutonta pyytää lasta kävelemään ja silloin kun on hankalaa ottaa rattaita mukaan.

Kun haen päivän ulkoiluissa itsensä ryydyttäneen ipanan päiväkodista, ja on pakko käydä isommassa kaupassa. Kauppakärryillä liikkeestä toiseen kulkeminen ei onnistu (ja näin iso tyttö ei enää istu niissä mukavasti, jos ymmärrätte), ja laatikkopyörän kyytiin ei sovi rattaita. Jäljelle jää vaihtoehto raahautua läpi ostoslistan mariseva ja kiukutteleva lapsi käsikynkässä, tai napata ipana reppuun. Repussa olen kuulo- ja kosketusetäisyydellä lapsesta koko ajan, Tirppa tulee kuulluksi ja huomioonotetuksi. Jos tulee tarvetta jaloitella, tai jaksaakin kävellä muuten vain pätkän itse, on se yhden soljen avaamisen päässä. Ja kun kiukku tai väsy taas iskee, pääsee kyytiin yhtä nopeasti kuin poiskin. 

Kun pitää kulkea yhdistelmällä pyörä-julkinen-kävellen. Kun polkaisen pyörällä juna-asemalle, matkustan junalla puolituntisen tai enemmän, ja perillä pitäisi lapsen vielä jaksaa kävellä pari kilometriä kaupungissa. Ei tarvitse jaksaa. Kun kävely alkaa muuttua mirinäksi ja saappaiden mukana raahaamiseksi, on kivempi napata lapsi kyytiin ja keskittyä katselemaan ympäristöä ja juttelemaan siileistä. Jaksaa sitten perillä käyttäytyä ihmisiksi, kun ei ole käyttänyt koko reippausvarastoa kävelyyn. Lapsi on myös paremmassa turvassa repussa, varsinkin kaupunkikeskustoissa olo lapsen kanssa on välillä turvaton, kun autot ajavat aivan kävelytiessä kiinni, ja kolmevuotiaan ymmärrys riskeistä vielä kovin rajallinen silloin kun tapahtuujotainjännäämihinpitäärientääjustnyt.

..Ja selkäpuolella silloin kun kaikki on mälsää, myös äiti.
Erityisen herkästi otan kantorepun mukaan silloin, kun tiedän, että päiväuniaika tulee vastaan kesken matkanteon. Vaikka toisinaan päiväunet jätetään jo herkästikin välistä, ei se paljon lohduta kolmea kassia ja junaan nukahtanutta lasta raahatessa, ettei se enää aina nuku päikkäreitä. Kyllä mie kannan mieluummin nukkuvaa lasta kilometrin kantorepussa, kuin käsivarsilla.

Päikkäreitä voi myös sujuvasti jatkaa perillä, esimerkiksi ystävien vieraspatjalla.
Ja sitten on vielä ne monet kerrat, kun olen haikaillen ajatellut eteiseen jäänyttä reppuamme. Kun lapsi huutaa, äidillä on tuskanhiki, kaikki asiat kesken, valmiiksi jo myöhässä ja pinna kireänä. Kun ei auta edes lahjoa lasta kävelemään vielä pari sataa metriä, kun ei tästä ole enää pitkä matka kotiin/kahvilaan/bussipysäkille. Kun kestävyys tai yhteistyöhalut loppuvat kesken, ne loppuvat kesken. 

Kantoreppu on kätevä olemassa vielä siis senkin jälkeen kun lapsi oppii kävelemään itse. Luovun varmasti rattaista ennen kuin repusta.


Huomenna saamme vihdoin kieruerepun käyttöömme, ja sille onkin töitä tiedossa viikonloppuna.. Tässä vielä muistutuksena tuo kiertueaikataulu ja fb-tapahtuma TÄSSÄ. Blogista muita kantamisjuttuja vuosien varrelta löytyy kantaminen ja kantokiertue -tunnisteiden alta. 


12 kommenttia:

  1. Aika jännä. En ole koskaan kuullut pahaa sanaa keltään lasten kantamisesta (monesta muusta asiasta kylläkin). Moni ihmetteli isomman lapsen kohdalla lähinnä miten jaksan kantaa. Ehkä mä näytän niin heiveröltä ettei kukaan sitten pelänny mun kykenevän aiheuttamaan mitään tuhoa.

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuvolantäti pällisteli jo vastasyntyneen kanssa, että se olisi pitänyt vaan karaista ja laskea lattialle vaikka huusi siellä kuin syötävä. Kas kun lapsi ei koskaan opi liikkumaan ja kannattelemaan itseään, kun kannan sitä koko ajan. ;) Jännä kyllä tuo lapsi oppi kävelemään kymmenkuisena ja jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja metsässä, ihan itse.

      Poista
  2. Kiva kuulla näistä kantoreppu kokemuksista :) itse olen vielä raskaana, mutta olen jo etukäteen panikoinut sitä, kun minulla on kaksi koiraa, että miten onnistun liikkumaan sitten kun lapsi on isompi tämän koko köörin kanssa ilman hirveää kaaosta. Taisin löytää nyt vastauksen, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niiiin pelastus jos kotoa tarvitsee lähteä pikaisesti johonkin. Varsinkin jos hankit kantotakin, jonka alle vauvan voi laittaa päivävaatteissa kantoreppuun ja hilpaista vaan koirien kanssa pissityslenkille. :)

      Poista
  3. Ihania kuvia! Minulla on myös tula, mutta olen kokenut ongelmaksi sen että en saa yksin ollessani kantorepun solkea takaa kiinni yksin. Kuinka sinä tästä selviydyt?
    -Shiva-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se keskisolki on mahdollista liu'uttaa tosi ylös niistä sivuista. Eli miulla tulee ihan tuohon hartioden yläosaan se, vastaavasti mahapuolella kantaessa lujutan sen alaspäin, ettei oo ihan kurkussa kiinni. :)

      Poista
    2. Yksi hyvä vinkki on myös se, että säädät sen sinulle sopivalle korkeudelle etukäteen, löysytä myös olkaimet melko löysäksi. Eka lantiovyö kiinni, sitten lapsi syliin ja puetaan reppu ja löysät olkaimet. Nyt se niskaan tuleva remmi on ihan sun niskassa ja et tarvitse pitkiä käsiä kun suljet sen niskassa. Ihan viimeiseksi kiristät olkaimet sopivalle tiukkuudelle ja se niskaremmi ikäänkuin lipuu oikealle paikalleen tuonne lapaluiden korkeudelle. Näin se ei jää myöskään liian ylös painamaan niskaa ja reppu istuu paremmin.

      Poista
    3. Kiitos Anni, en ollutkaan miettinyt sitä noin päin! Kiertuereppu oli eilen maratonkäytössä ja tuntui lähinnä vieraan kengiltä, tämänpäiväistä varten otan aikaa olkainten säätämiseen.. :D

      Poista
  4. Empä taidakaan vielä myydä kantoreppua pois :) meillä ei tosin ole tuota Tulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä myy. Vaikka se pelastaisi vaan yhdenkin päivän kuukaudessa, se kannattaa olla olemassa. :)

      Poista
  5. Minä en kommentoi tuota kantoreppu-asiaa koska itsellä ei kokoemusta oista juurikaan ole. Mutta postaustoiveen heittäisin.
    Haluaisin tietää enempi teidän kissasta, vai onko niitä kaksi? Millaisia ne ovat ja millainen rooli niillä on perheessänne?
    Kissat on syötävän suloisia ja meillekin on puolen vuoden tauon jälkeen tulossa pentu taloon, neljän lapsen seuraksi.
    Siru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tästä postaustoiveesta, voisinkin taas kirjoitella noista karvaisista tyttäristä. :) Meillä on tosissaan kaksi kissaa "minun" kissani Sopu ja "Tirpan" kissa Tyyne. http://napapiirini.blogspot.fi/search/label/kissa tämän linkin takaa löytyy tähän asti sepustellut.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...