5.10.14

Punastuva morsian

Unelmista luopuminen tekee kipeää. Tämä on minulle arin paikka, se särkevä kohta rinnan alla. 

Minä olin aina halunnut olla vaimo. En ole suurten prinsessahäiden perään haaveilija, vaan halusin nimenomaan olla vaimo sille yhdelle ja rakkaimmalle. Halusin avioliiton, kallion jalkojeni alle, kodin sydämelleni. 

Ensimmäisenä päivänä kun avasin kotini uudelleen isäihmiselle, hän sanoi voittavansa minut vielä puolelleen ja vievänsä minut sitten vihdoinkin vihille. Nauroin silloin, koska takana oli puolitoista vuotta hiljaisuutta, yksinhuoltajuutta ja täydellistä välirikkoa. Rakensimme uudelleen ystävyyden ja vanhemmuuden, ja alle vuoden päästä toivoin hartaasti sitä näkyä, juuri hän polvillaan edessäni sormus kädessä. 

Maaliskuussa oli se päivä, iltapukujuhlat, pitkä juhlaillallinen, mieskuoro, tanssiaiset. Olin mieli maassa, koska hän kertoi minulle etukäteen, että oli aikonut kysyä, mutta muutti mielensä. Ilotulitus valaisi yötaivasta ja kihlasormukset kimalsivat muiden tyttöjen nimettömissä.

Ajatus ikuisesta avoliitosta ei tuntunut minusta unelmalta, mutta elämä yhdessä tuon miehen ja meidän lapsemme kanssa kuulosti. Ei se rakkaus siihen loppunut.


Minun rakkauteni ei vieläkään ole haalistunut. Mutta nyt uskallan päästää siitä pala palalta jo irti. Niinpä päästän irti tästä kuvasta, itsestäni valkoisissa, typertyneen rakastunut ilme kasvoillani. Pystyin tuolla hetkellä kuvitellemaan, miten ihanaa olisi vastata hänelle "Tahdon."

Hän jatkoi elämäänsä onnellisempana ilman minua. Joku päivä joudun kuulemaan, että hän on löytänyt sen ihanoikean ja lausunut polvistuneena ne sanat, joita minä odotin. Joku päivä hän astuu ne askeleet alttarille, kääntyy ihanoikean puoleen ja tahtoo varmana.

Minä toivon vain, että osaan sinä päivänä olla onnellinen heidän puolestaan.

18 kommenttia:

  1. Tiedätkö, joku päivä joku Tosi Oikea sattuu sinun kohdallesi ja vie jalat alta kovemmin, kuin yksikään toinen ennen häntä. Jonain päivänä saat ihan varmasti sen oman kalliosi.

    Ja sitä paitsi, olet sä aikamoinen kallio itsekin. Ja se on ehkä se tärkein kallio, jota elämässäsi tarvitset.

    VastaaPoista
  2. Jassu sanoi kaiken sen mitä minunkin piti. Joku päivä sinä vielä saat sen. Jonkun toisen kanssa, ja jonkun sellaisen kanssa joka osaa arvostaa sinua.

    VastaaPoista
  3. Hän ei todellakaan ollut se oikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin.. kuka tekee naiselle noin että kertoo aikoneensa kysyä mutta muutti mielensä?! Ei noin tehdä. Olkoon mieluummin hiljaa.

      Poista
  4. Todella toivon, että ajan myötä kohtaat ihmisen, joka on kaiken luottamuksesi ja rakkautesi arvoinen. Joka ei petä sinua ja tytärtäsi, vaan pysyy aina mukana. Josta ei tarvitse miettiä, kuinka tosissaan ja sitoutunut hän on, vaan se näkyy arjessa joka päivä. Sydäntäsärkevää lukea näistä menneistä odotuksistasi ja siitä, kuinka sinua ja tytärtäsi on kohdeltu. Annettu odottaa perhe-elämää ja ilon sekä surun hetkien jakamista toisen aikuisen kanssa. Vahva olet ja ilmeisesti sinulla on vahvat tukijoukot ympärilläsi. Mutta välillä olisi varmasti ihanaa olla heikko ja antautua toisen hoivattavaksi, toivon niin kovasti, että sellaisen kumppanin löytäisit, kun hetki on sopiva.

    Neela

    VastaaPoista
  5. Niin vähäisesti kun sinua tunnen, vähäisten facettelun, mitä ollaa kasvotusten nähty ja blogin kautta niin uskallan silti väittää, että vielä joku päivä saat sen ihanoikean just sulle. Sellaisen jonka kanssa saatte rankentaa perheen sinä, hän ja Tirppa. Pakko sanoa että ihailen suuresti sun sisua ja voimaa millä jaksat. Mä uskon ja toivon että saat vielä voimaa ajatella optimistisesti ja sanoa että sinä ansaitset ja saat myös sen ihanoikean! :)

    VastaaPoista
  6. Siis mitä? Ymmärsinkö oikein, kertoi sinulle aikoneensa kosia, mutta muutti mielensä??!! Miten julma ihminen voi olla? Viimeistään tämä kertoo sen, että sinulla ja tyttärelläsi on parempi olla ilman tuollaista itsekästä manipulaattoria! Olet vahva ja hieno ihminen, päästä todellakin jo irti menneistä.

    VastaaPoista
  7. Niin samaa mieltä jo tätä kommentoineiden kanssa. Ei lisättävää. Ystävät kannattelee ❤

    VastaaPoista
  8. Huh. Valitettavan tutulta kuulostaa. Itse olen ajatellut niin, että on huikeaa olla rakastanut niin paljon. Monille suodaan ehkä niitä kosimisia, häitä ja avioliittoja, muttei ehkä koskaan yhtä vahvoja tunteita ja todellista sitoutumista.

    Voimia - anna surulle se aika jonka se vaatii!

    VastaaPoista
  9. Voi, eksyin blogiisi ja sattumalta ensimmäisenä tähän tekstiin. Niin kovin rehellistä ja kipeää varmasti. Siitä huolimatta leppoisia iltoja syksyysi!

    VastaaPoista
  10. En pitkään aikaan ole lukenut blogiasi, katosi jossain vaiheessa lukulistalta. Nyt löysin takaisin. Ja luin tämän. Liikutuin, eikä oikein ole sanoja. Voimia ja valoa syksyyn <3

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille myötäelämisestä, tuntuu hyvältä sanoa ääneen vaikeitakin asioita. <3

    VastaaPoista
  12. Tuo voisi olla varmaan minun kirjoittamaa joskus tulevaisuudessa. Vauva nyt 2kk ja se täydellinen välirikko aluillaan. Haaveista luopumista minullakin. En siis ole ainoa jolla timantit ei kiiltele sormessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollut kivinen tie tähänkin asti, pakko myöntää. Teille toivon parempaa onnea!

      Poista
  13. Onneksi lopulta tajusi ja kääntyi sen ihanoikean puoleen <3 Elämä on niin ihmeellinen asia, ikinä et tiedä mitä se antaa. Onnea teille <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...