31.5.14

Sylvanian Families meillä, ehkä teilläkin?


Tirppis rikkoi Sylvanian Families ambulanssistaan kattosaranan ja lähdin metsästämään siihen varaosaa. Törmäsin maailman ystävällisimpään asiakaspalveluun. Sähköpostini vaelsi maailman ympäri, se kävi Tanskassa tehtaalla, Lontoossa yrityksen toimistolla ja liikkeessä, Singaporessa, Hong Kongissa ja taas Tanskassa. Siitä huolimatta, että auton pienen osan rikkoutuminen oli täysin tyttären raisun leikin syytä, ei kukaan sanonut, etteikö asia kuuluisi heille. Päinvastoin, pulma lähetettiin seuraavalle ja seuraavalle, kunnes postilaatikossamme oli varaosat saranoiden tilalle.
Välillä piti ihan istua alas ihmettelemään, millaisella asenteella firmassa suhtaudutaan asiakkaisiin. Jos en olisi ollut jo valmiiksi ihastunut heidän leluihinsa, olisin sitä viimeistään nyt. 

Samassa hötäkässä tarjoutui tilaisuus tehdä pieni yhteistyö tänne blogiinkin! 

Niinkuin blogia lukevat tietävät, ovat nämä lelut olleet meillä käytössä jo pari vuotta ja ovat suuresti rakastettuja. (Edelliset postaukset löytyvät  "nukkekoti" täpäkkeen alta ) En siis epäröinyt ottaa niitä esiteltäväksi ja arvottavaksi.


Saimme tämän mökin kalusteineen leikittäväksi,

ja tämän söpöläisen hunajakarhuperheen asukkaiksi.

Kaikki muut kuvissa näkyvät lelut ovat omalla rahalla ostettuja ja jo melkosesti leikkimistä nähneitä.

Kolmevuotiaan tytön listalla nämä ovat kirkkaasti parhaimmat lelut. Mikään ei ole ihanampaa kuin leikkiä kotia pienillä söpöillä eläimilla JA saada pipertää tilpehööreillä. 


Eilen saimme vieraaksemme erään  ihanan aikuisystävän, jonka kanssa Tee pisti pitkät leikit pystyyn. Talo parkkeerattiin keittiön pöydälle ja pikkuhilulaatikosta (ei valvomattomasti käytössä, häviäisivät muuten) etsittiin kaikki pienet ihanuudet mukaan leikkiin. 


Talo oli kuulemma rakennettu meren rannalle ja kaikki tulivat sinne retkelle. Jäätelöautokuski näki vissiin markkinaraon, koska jono jätskille oli koko ajan pitkä. Mitä nyt yksi pupuvauva kiusasi heittelemällä jonottavia eläimiä rantapallolla.


Talossa oli hiljaista, kun ulkona oli niin hieno päivä. Lounaskin jäi ruokapöydälle kun lapsilla oli kiire ulos.


Isosta laatikosta kerättiin eläimiä ja kalusteita, pieni keltainen laatikko on Se Pikkuhilulaatikko, jossa kaikki erityisihanuudet pysyvät tallessa.


Useampi perhe pisti leiripaikkansa talon lieppeille ja kaivoi eväät ja lelut esille. Pieni punainen perheauto ei päässytkään näihin kuviin, mutta voin kertoa että aika monta pupua mahtuu vintageautoon..


Oi kesä ja kesäleikit, kuivaharjoittelu on uimisessa vain plussaa.


"Ihan rauhassa, kaikille riittää!"


Jos luulitte, että aikuiset eivät enää leiki, antakaapa niille mahdollisuus tehdä monipalloisia minikokoisia jätskitötteröitä toimivalla pehmiskoneella.


Pupuäiti on ilman miestä ja sillä on kolmosvauvat, ei ihme että välillä vähän väsyttää. Onneksi ei ole mitään, mitä kuppi kahvia ja mehukas burgeri eivät korjaisi. Ja lasten päikkärit.


Pupu äiti oli korjaamassa kattotiiliä, koska jonkun pitää pitää talostakin huolta.


Pikkupupuista yksi pääsi varjon puolelle vaunupäikkäreille ja isäkarhu tarjoutui ystävällisesti vahtimaan pienokaisen unta.


Uudet lelut sulautuivat onnistuneesti entisiin leikkeihin ja rikastuttavat mielikuvitusmaailmaa entisestään. On mahtavaa huomata miten lapsi käsittelee leikeissään paitsi kokkausta, leikkimistä ja retkeilyä, myös sääntöjä, oikeudenmukaisuutta ja muutakin oikeassa elämässä opittua. Lapset ei saa juosta liian kauas aikuisista, tavaroilla ei saa viskoa muita ja jonossa pitää odottaa omaa vuoroaan. Jos viskoo jonottajia rantapallolla, jää itse ilman jäätelöä ja joutuu lähtemään kotiin.

Ja kaiken muun hyvän lisäksi saan arpoa lukijoiden kanssa tämän kesäisen rantasetin:


Arvonnan säännöt:

Yhden arvan saa kommentoilla tähän postaukseen (nimimerkki ja sähköpostiosoite mukaan!) 
ja kaksi arpaa jos lisäksi tykkää Kaksin kaunihimpi facebook-sivusta

Muistakaahan siis kertoa myös monellako arvalla olette mukana.

Arvonta-aikaa on lauantai 7.6 klo 21 asti,
arvonnan voittajat kerron blogissa ja facebook-sivulla seuraavana päivänä.



Sanokaa nyt että olette ihan yhtä pähkinöinä kuin minäkin? Ihana saada arpoa lukijoille tämä sama setti, mikä meille ostettiin jo aikaisemmin keväällä!

29.5.14

Ahkeran vapaapäivän hiljainen päätös

Vapaapäivä viikolla on jotenkin ihan eri sarjassa viikonloppuvapaan kanssa. Viikonloppuna lataan akkuja, viikkovapaalla energiaa tuntuu olevan muutenkin. Tänään siivosin, tapasin uutta ystävää, laitoin ruokaa, pesin läjän pyykkiä, siivosin ja järjestelin keittiön, kestitsin siskoa poikaystävineen ja äitiäni ja vietin pitkän iltapäivän leikkien tyttäreni kanssa. 

Iltatoimien ja loputtomien unilaulujen jälkeen asuntoon laskeutui hiljaisuus. Ja itsekin jaksan vielä muutakin kuin painaa pääni tyynyyn.

Junasukat syksyllä syntyvälle työkaverin ensimmäiselle lapsenlapselle. Kuppi lämmintä kaakaokahvia.

Kaksi harrastusta ihanan lähekkäin. Kirjat ja langat. Käy melkein sisustuksesta.

Minun nurkkani. Pienimmäisen tarhavaatteet huomista varten sohvapöydällä. 

Olenko jo kertonut kuinka paljon rakastan miehen rakentamaa kirjahyllyä?

Lemmen viemää ja blogi.
Ja pieni kurkistus kotiimme tässä samalla. Ei ehkä mikään trendiblogikoti, mutta meidän kotimme.

25.5.14

Ison tytön sänky

Lapsi kasvaa ja tarvitsee enemmän nukkumatilaa ja enemmän leikkimistilaa. On oikeastaan vain yksi vaihtoehto toteuttaa molemmat, muuttamatta isompaan asuntoon. Tirppa muutti yläsänkyyn.


Sängyn alle on näiden kuvien ottamisen jälkeen rakennettu lukunurkka tyynykasoineen, leikkikeittö rakenneltiin ihan itse ja nukeillekin löytyy nukkumistilaa. Tavallaan Tirppa sai oman leikkimökin, sisätiloihin tosin. Sen esittelen sitten, kun tuparit on kavereiden kanssa pidetty.


Vaikka neiti muuttikin isojen lasten sänkyyn ja viihtyy siellä yönsä hyvin, tuntuu harppaus taaperosängystä täysimittaiseen sänkyyn hirveän isolta.


Siis ihan hirveän isolta.

Tämä on kuitenkin ollut hyvä valinta. Tirppis nukkuu paremmin kun on tilaa pyöriä, öisin neiti ei vaeltele mihinkään, ei edes pissalle, niin tokkuraista portaissa kiipeilijää ei tarvitse jännittää, ja päivisin sängyn alla on tilaa leikkiä. Vanhaan sänkyyn verrattuna tämä Ikean versio on kolho, mutta käytännöllisyys pesi estetiikan näillä neliöillä 6-0.

Pinnasängyssä Tirppis ei nukkunut yhtäkään yötä, taaperosängyssä hyvän tovin ja nyt tämä. Vaatteista ulos kasvaminen ei tunnu yhtään näin isolta harppaukselta!


21.5.14

Ihana kesä!




Minulla on ollut jo ikävä kesäpäiviä! Tirppa ja mie ollaan molemmat mekkoihmisiä, ja oli jo aikakin, että sellaisen voi pukea päälle ilman tolkutonta villatakkien ja sukkahousujen mätsäämistä.

Koska joka vuosi jokainen vuodenaika yllättää suomalaiset, on meidänkin perheessämme kärsitty nyt silmiensiristelypäänsärky (x2) palaneet olkapäät (minun omani) ja yksi auringonpistosyrjö (Tirppa). Tästä viisastuneena liimaamme aurinkolasit päähän, minäkin yritän löytää kesähatun ja aurinkorasvat päivitettin parasta ennen päiväysten tasolle.

Tästä se lähtee, nyt on mokailtu ne mitä mokailtavissa on, tästä eteenpäin nautitaan!

19.5.14

Kenkäkateutta

Kenkäostoksilla käyminen lapsen kanssa on jokseenkin tuskaista. Tällä kertaa lähdimme etsimään jalkineita näillä kriteereillä:

- kevyt jalassa
- taipuisa ja pitävä pohja
- suojaa jalkaa, ei avoimia kärkiä
- ei hierrä, ei paina
- päiväkotikelpoinen touhukenkä
- helppo pukea itse
- helppo puhdistaa
- kelpaa käyttäjälle

Näihin päädyimme:
Kevyt askel ja hyvä voitontanssi.

Kirjaimellisesti päädyimme. Myyjä ohimennen mainitsi, että näitä valmistetaan kokoon 40 asti, eikä enempää suostuttelua kaivattu:


 Nämä ovat virallisesti uimakengät. (Ennen kuin joku ehtii asian googlaamaan ja kauhistelemaan.) Yhden päivän käytölläkin voin jo sanoa, että ovat kyllä mukavimmat kengät mitä olen itse omistanut, askel on kepeä enkä todellakaan kaipaa sukkia hiertymiä estämään.

Äiti joka pukee lapselleen uimakengät jalkaan hiekkalaatikolle, ja pitää niitä vielä itsekin.. silläkin riskillä, että vaikutan todella oudolta ja nololta, aion mennä näillä aina kun aikuismaista pukeutumista ei vaadita!


Me nimittäin maattiin nurmikolla, syötiin mansikoilla suupielet pinkeiksi ja ihasteltiin uusia kenkiä. Sitten kun oli maattu tarpeeksi, ajeltiin vähän potkupyörällä ja syötiin lisää mansikoita. Pitkät iltapäivät kotona on ammattini ehdoton plussapuoli, ehtii vaikka shoppailla tuntikausia kenkiä ja sen jälkeen nauttia niistä vielä tuntikausia!

Vauhti on vielä hidas.. mutta paljon nopeampi ku polkimilla.

13.5.14

Yksinkertaiset ilot

Arkista leivontaa. Kaikessa kaaoksessa, ei mitään hienostelua, vaan neljä kättä ruislimassa.



Kun leivonta venähtää pitkälle yli nukkumaanmenoajan, voi lapsen laittaa nukkumaan ja korkata yhden siiderin.

Jos ennen puolta yötä saa vielä palkinnoksi tämän..

ja tämän.
Tämä on ehkä parasta leipomisessa. Ei ne hienot ja pienet ja sievät, vaan jälkilämmöillä kypsynyttä ruisleipää omasta uunista. Iltapalaksi se yksi lämmin ja päältä rapea pala, oikeaa voita päälle ja niihin tunnelmiin päivä seis ja yöunet puhtaissa lakanoissa.

Isot ilot ovat pieniä asioita.

12.5.14

Kysymyksiä äidistä, tytär vastaa

Haastateltava Tirppa 3 vuotta ja 4 kuukautta.

Mitä äiti aina sanoo?
- Älä metelöi.

Miksi äiti on onnellinen?
- Kun mä olen ollut äitille ihana.

Mikä tekee äitin surulliseksi?
- Kun mä näytin päiväkodissa Liljalle limaista liskoa ja se pelästy ja mä jouduin mietintätuoliin enkä heti osannut pyytää anteeksi, niin äitiä harmitti kun se kuuli tätiltä siitä.

Miten äiti saa sinut nauramaan?
- Kun mä jotain näin siellä metsässä ja vedessä uimassa ja äiti sanoi että ne varmaan kutittais mun varpaita.

Millainen äiti oli lapsena?
- Mun ikäinen.

Kuinka pitkä äiti on?
- Kattoon saakka. Äiti on ainakin pidempi kuin minä.

Kuinka vanha äiti on?
- Enemmän ku viis.

Mitä äiti tekee mieluiten?
-Kattoo mun kanssa piirettyjä.

Mitä äiti tekee silloin kun et ole paikalla?
-Tekee töitä ahkerasti.

Missä äiti on tosi hyvä?
- Töissä ja käden antamisessa portaissa.

Missä äiti on huono?
- Taikatempuissa.

Mitä äiti tekee töissä?
- Leipoo krosiantteisia.

Mikä on äitin lempiruokaa?
- Salaatti.

Miksi olet ylpeä äitistä?
- Koska äiti on nauravainen.

Jos äiti olisi eläin, mikä eläin äiti olisi?
- Hattivatti.

Mitä sinä ja äiti teette yhdessä?
- Laitetaan ruokaa ja puuroon kanelisokeria.

Mitä samaa sinussa ja äitissä on?
- Meissä on molemmissa saumoja sisällä.

Mitä erilaista meissä on?
- Se henki mikä meissä on sisällä.

Mistä tiedät että äiti rakastaa sinua?
- Koska minä olen aina ollut äitille tosi rakas.

Minne äiti haluaa mennä?
- Pihalle mun kanssa keinumaan.

- Ja nyt äiti lopeta se kysely, kun mä kerron sulle niistä eläimistä, siellä oli niiiiiiin isoja sikoja ja sitten ihan miniminiminipieniä possusia ja ihania karitsoita ja sitten Leena huusi kaikille varoitukseksi että "Aasi puree, aasi puree!" ja sitten me paistettiin makkaraa ja mä nukuin bussissa.

11.5.14

Pieni juhlahetki

Paistettuja minijuustokakkuja. Ja miniminijuustokakkuja mummille joka on mansikka-allerginen ja dieetillä.


Oikeasti tämä päivä meni kotitöitä tehdessä, muita äitejä (mummeja) muistaessa ja metsäharjoituksessa väsytettyä miestä passatessa.

Mutta koska voin ottaa kuvan proseccolasillisesta ja näyttää huomenna kaikille ylpeänä lapsen askartelemaa korua, saan itse päättää, mitä muistan tulevina vuosina tästä päivästä. Ainakin aamuhalit ja lahjomisen ilosta poksahtavan lapsen ja jonkun muun keittämän aamukahvikupillisen. Ainakin ne.

Hyvää äitienpäivää.

10.5.14

Sadekelillä

Sadekelillä minun tekee mieli käpertyä sohvannurkkaan, kuunnella elokuvamusiikkia (tämän viikon valinta), juoda teetä ja neuloa.

Kantoliinasukat vauvalle.

Lapsi sen sijaan haluaisi kastua läpimäräksi ja pelleillä lätäköissä.

Tällä kertaa saimme molemmat mitä halusimme. Minä puin pipon ja villapaidan ja siirryin sohvannurkkaan, Tirppa pisti vedenkestävät ulkokamppeet ja siirtyi parvekkeelle, oven jätimme auki.




Puoli tuntia myöhemmin minulla oli ulkoisesti läpimärkä ja sisäisesti ikionnellinen (ja kuiva, hurraa välikausihaalarille!) lapsonen, joka mielihyvin söi ruokansa ja siirtyi päiväunille.

Joskus kolmevuotiaan kanssa pääsee todella helpolla, ja hetken kuvittelee, että nyt se helppo lapsiperhearki on alkanut. Ja sitten heti iltapäivällä lapsi kiskoo kaupassa megaraivarit, jonka seurauksena kannan kirkuvan ja potkivan lapsen kainalossa ulos. Minkä seurauksena tiputin maahan puolet kauppatavaroista. Ainakin ne jugurtit ja take away -kahvin.

Ehkä huomenna alkaa se helppo ja vaivaton arki. 

Tässä yhtenä iltana (harvinaisen huonon päivän päätteeksi) kävimme seuraavan keskustelun:

-Äiti, onneksi sä rakastat mua vaikka mä olisin ollut tuhma vaan koko päivän.
-Niin rakastankin.

Ja ihan totta rakastankin. Siitä huolimatta, että tänään se tippunut kahvi olisi tullut kipeästi tarpeeseen. Ja hyvä että se rakkaus ja välittäminen välittyy silloinkin, kun varapäreistä alkaa olla pulaa.

9.5.14

Leluevoluutio

Minun on pitänyt sanoa tästä aiheesta jo monesti. Älähtää. Silläkin vaaralla, että vaikutan paasaavalta kalkkikselta. 

En vain opi pitämään siitä, mihin suuntaan lelut ovat muuttuneet sitten oman lapsuuteni. Ja ei, en elänyt hippipuulelulapsuutta, vaan sain leikkiä kaikilla "muovihirvityksillä" mitä kuvitella saattaa. Minulla oli muoviset ponit, barbiet ja muut. Olen mankunut leluhyllyjen välissä uutuusleluja siinä missä muutkin.

Nostalgiaan taipuvaisena ihmisenä haluaisin tarjota tyttärelleni niitä samoja leikkielämyksiä, joita itselläni oli. Se vain on tehty kovin vaikeaksi:

My Little Pony 90-luvulta
My Little Ponyt nyt. Jäivät kauppaan.

Nalle Puh 90-luvun lopulta ja vuodelta 2013
 Enkä edes aloita puhumaan eläinlääkäribarbie vs. Monster High, Bratz yms. -osastosta. Tirpalle on ostettu Barbeja kyllä, mutta isosilmäiset, isopäiset, napapaitaiset nuket jäävät kauppaan, niin kauan kun minulla on asiaan jotain sanavaltaa.


Onneksi on jotakin pysyvää tässä lelumaailmassakin:

Sylvanian Families 90-luvulta, Pikkaraisina tunnetut. Minulla oli tämä karhuperhe.
Sylvanian Families vuodelta 2014, eilen avattu paketista
Sylvanian leluilla maailma on edelleen söpön vanhanaikainen, lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia. Nämä lelut eivät käy bilettämässä, vaan piknikillä ja koko perheen autoajelulla. Ja vielä hetken aikaa haluaisin pitää lapseni leikit siinä maailmassa.

Muutaman vuoden päästä on ihan tarpeeksi aikaista siirtyä laihojen ponien ja minihameiden maailmaan, jos siihen on pakko lähteä.

Olenko nyt ihan yksin tämän mielipiteeni kanssa?

6.5.14

Kuplankasvattamo

Viime viikot olen tehnyt pieniä elvytystoimenpiteitä ystävälleni ruisjuurelle. Se suutahti muutosta (vuosi sitten!) ja kuoli pois, lakkasi vain toimimasta kun vein sen uuteen jääkaappiin. Pistin jämät pakkaseen ja toivoin, että joku kaunis päivä on jaksamista herättää se uudelleen.

Paria viikkoa myöhemmin on pientä muutosta nähtävissä:

Vk 1. säälittävän pieniä kuplia, haju lähes olematon

Vko. 2. Muutama isompi kuplarykelmä, hajusta vain pieni haisu.

Vk. 3. Kuplamössö, haju täydellisen hapan.
Tällä viikolla saa taas oman maun mukaista ruisleipää kotiuunista. Yksi parhaimmista asioista mitä tiedän.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...