26.6.14

Hieman huomaavaisuutta pyydän


Tirppa laski tänään liukumäkeä ostoskeskuksen leikkipaikalla, ja mätkähti sieltä vauhdilla naama edellä tatamiin. Vieressä seissyt tuntematon äiti nosti pienen itkun tirauttaneen ipanan pystyyn ennen kuin ehdin itse hilppaista ne pari metriä. Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, sai kolmevuotias lisää itkemisen aihetta:

- O-ou, taisit kaatua tosi kovaa kun otsaan tuli tuollainen ruma punainen jälki.

Se on syntymämerkki. 



Tilanne oli nopeasti ohi, eikä hän sanomallaan varmasti tarkoittanut aiheuttaa pahaa mieltä, vaan osoittaa myötätuntoa itsensä (ja ylpeytensä) kolauttaneelle lapselle.

Minä voin vain vakuuttaa vielä iltasadunkin jälkeen tyttärelleni, että hän on kaunis ja ihana, eikä hänen kasvoissaan ole mitään rumaa.


Lapsen itsetunto on vielä kehittymässä, ja kolmevuotiaalla tytöllä jotenkin herkässä vaiheessa. Hän ottaa monet pienet kommentit sydämelleen ja pyörittelee niitä mielessään. Uudet crocsit jäivät kimalluksesta huolimatta pysyvästi eteistä koristamaan, kun tarhatäti sanoi että ne ovat huonot päiväkotiin, koska sukat kastuvat nurmikolla niiden reikien kautta. Lapsi kuuli vain sanan huono. Koska lapsen kimaltavat vaatteet herättävät aikuisissa varauksettomia ihastuksen huokailuja, on nyt ollut monena aamuna kriisin ainekset kasassa, kun yhdessäkään paidassa ei ole vaadittua säihkettä. Kun hänellä ei ole mitään, ei niin mitään päälle laitettavaa. Kolmevuotias on alkanut myös vertailemaan osaamistaa ja ulkonäköään muihin.

Joskus on vaikea tietää, mikä tällä kertaa pahoittaa T:n mielen, mutta jos nyt suosiolla jätettäisiin pois sanan "ruma" käyttö lapsen ulkonäöstä puhuttaessa?

25.6.14

Pihistelyvinkki: VR


Minulla ja Tirpalle ei tänä vuonna kesälomaa ole suotu (ei kyllä viime vuonnakaan..) joten reissut ovat viikonloppureissuja kotimaassa. 

Suunnittelin ensi viikonlopun Korkeasaaren reissua ja meinasin nielaista pääni, kun näin, minkä hintaiseksi junaliput kolmelle aikuiselle, yhdelle juniorille ja yhdelle kolmevuotiaalle muodostuivat. Yli kaksisataa euroa! 

Koska olen aina vain pienituloinen, olen oppinut matkan varrella paljon pieniä tapoja säästää rahaa. Junalipuissa säästää parhaiten, kun rekisteröityy Veturi-asiakkaaksi netissä, ja ostaa ja maksaa liput vähintään 48 tuntia ennen matkaa.

Jos ette usko, katsokaa huviksenne ylläolevaa kuvaa. Sama matka, sama junavuoro, samat paikat, sama määrä ihmisiä. Rahaa säästyi 176,10€.

Saattaa olla, että meillä on budjetissa nyt tilaa vaikka hattarallekin!

23.6.14

Ystävykset


Lapsen ja eläimen ystävyys on hellyyttävää.

Päivällä Tyyne jaksaa olla mukana kaikissa tytön leikeissä. En anna T:n retuuttaa kissaa, vaan se on mukana omilla ehdoillaan. Siitä huolimatta se saattaa istua rattaissa päiväkävelyllä, kun T ulkoiluttaa sitä olkkarista makkariin ja takaisin.

Illalla kun likka hiljenee yöunille, voisi luulla, että kissa haluaisi olla ihan omissa oloissaan. Mutta ei. Se on onnellisimmillaan kun saa luvan nukkua tytön vieressä aamuun asti.

Itse olisin aina välillä valmis tekemään tuosta pienemmästä kissasta rukkaset, koska se raapii ovenkarmeja ja pissaa vaatteille jotka unohtuvat eteisen lattialle. Nyt muistan jo kerätä vaatteet heti naulakkoon ja jättää väliovet auki, joten ongelmia ei juurikaan ole. Ja ne satunnaiset ärsytykset kestää, kun katselee noita kahta leikkimässä ja nukkumassa.

Ystävyys tulee monenlaisissa paketeissa.

22.6.14

Palellen keskikesällä





Tämän laitan muistiin kylmääkin kylmempänä juhannuksena. Lainasin villasukkia ja pipon anopilta, ja aivan kokon vieressäkin palelin luita ja ytimiä myöden.

Laitan tämän keskikesän muistiin myös viikonloppuna, jona rakkaus lämmitti sydäntä senkin edestä. Alan vihdoin tulla sinuiksi sen tosiasian kanssa, ettei minusta koskaan tule vaimoa, ja sen myötä uskallan taas suunnitella tulevaa yhdessä.  Joskus yhteiset, haastavatkin, tulevaisuudensuunnitelmat kantavat pidemmälle kuin sormus nimettömässä.


Keskiyön juhannuskävelyllä ajattelin kerätä ne kuuluisat kukkaset, mutta tulos oli niin laiha, etten vienyt kukkia sänkyyn asti. Asetuin mieluummin miehen kainaloon ja otin pienoisen tyttären omaan kainalooni. En tarvitse juhannustaikoja kertomaan tulevaa sulhastani. Rakkaus riittää. Siltä osin minua on jo siunattu runsain mitoin.

20.6.14

Pika-askartelu: tukkakukka

Tuntia ennen lähtöä lapsi keksii haluta tukkaan kangaskukan, kun äidilläkin kerran on. Koska kaikki oli valmiina maalaisjuhannuksen viettoon, ei ollut hyvää tekosyytä jättää toivetta toteuttamatta.

Pikkusiskon pieneksi jääneet pyjamahousut ovat olleet materiaalina vaikka missä askarteluissa, mutta tämän myötä niistä on rääppeetkin käytetty.

Tarvitset siis:

  • Ohutta kangasta muutaman ympyrän verran, viisikin riittää. Toisen väristä kangasta yhden vähän isomman ympyrän.
  • Sakset, lankaa ja neulan.
  • Hiuslenkin
  • Napin tai helmen
  • Noin 15 minuuttia, jos selität jatkuvasti lapselle, mitä olet tekemässä seuraavaksi




Taita ympyrät kahtia, harsi kaareva reuna. 


Toista kaikkien ympyröiden kohdalla, kiristä supuksi.


Ompele ruma keskusta helmen tai napin alle piiloon. Tee samalla tekniikalla yksi vihreä lehti.


Harsi kukka kiinni hiuslenkkiin.


Nauti lapsen iloisesta ilmeestä, tai laita omiin hiuksiisi.

Hiuksia suussa, lautasella ja maitolasissa

Tirpan hiukset ovat ottaneet viimeisen vuoden aikana mielettömän kasvuspurtin. Kaksivuotiaan hiukset sai hädintuskin pinnillä kiinni ja nyt kolmevuotiaana paksut hiukset ylttävät pitkälle hartioille.
Samalla ollaan saatu opetella niistä huolehtimista ja kiinni laitamista. (Ja kampaajalla käymistä, mutta se on ihan toinen juttu se..)

Tirppa kävi itse vaatekaapilla tänä aamuna.

Harvinaisen suorassa moodissa.

Otsiskin silmillä. 
Vauvan hiuksia ei tarvitse juurikaan pestä. Niille vesipesu on täysin riittävä hoito. Tirpan pitkille, luonnonkäkkäröille hiuksille taas joutuu jo käyttämään shampoota ja hoitoainetta. Aika monesti saadaan käyttää vielä hoitosuihkettakin, koska takkuuntuminen on ohuen ja kihartavan hiuksen ikävin puoli.

Koska pyrin pesemään lapsen hiukset kemikaaleilla korkeintaan kerran viikossa, olennaisinta tuntuu olevan hiusten pitäminen kiinni. Jos hiukset ovat valtoimenaan, ne likaantuvat kovin herkästi. Puuro istuu tukassa kuin sementti ja ketsuppikin on aika inhottavaa pois pestävää/kammattavaa.

Pitkälle pääsee jo ponihännällä, saparoilla ja perusletillä, mutta entistä useammin meillä on kokeiltu erikoisempia lettiviritelmiä, koska vaihtelevan pituiset ja huitelevaiset hiukset pysyvät niillä paremmin.

Tälläistä tänään juhannuksen kunniaksi:


Aloitamme hoitosuihkeella joka kerta. Vähän kosteaa hiusta on paljon helpompi käsitellä, ja takut aukeavat suosiolla.


Jako kahtia.


Letitys alhaalta ylöspäin. Pienetkin haituvat mukaan. Tyyny pitää huolen siitä, ettei lapsen tarvitse pitää niskojaan huonosti. Mikään kampaus ei kolmevuotiaan mielestä ole epämukavuuden arvoista.


Letitys otsalta päälaelle. Ponnareiden yhdistäminen. Minä olisin vielä tehnyt ponnarista pienet nutturasyttyrän, mutta neiti piti tästä liehuvaisesta ponnarista, joten sellaiseksi jäi.





Hiusasia on kunnossa koko päiväksi, nyt pitäisi vielä suostutella lapsi luopumaan robottipaidastaan ja vaihtamaan vähän juhlavampaan.

16.6.14

Käden ojennus

Verenluovuttaminen on hirvittävän tärkeää. Joka arkipäivä tarvitaan 1000 luovutusta, jotta verta riittäisi kaikille tarvitsijoille. Onnettomuuksien uhreille, leikkauspotilaille, syöpäsairaille, keskoslapsille. Keinoverta ei ole olemassa.

Olen pitkään halunnut luovuttaa verta, mutta joutunut katsomaan vierestä, kun muut ovat voineet ojentaa kätensä tärkeän asian puolesta. Tänään sain ensimmäisen kerran tarpeeksi alhaisen hemoglobiinilukeman, jotta sain itse luovuttaa. 



Katsokaa nyt. Ihanan alhainen lukema, ja ihkaensimmäinen luovutus. 175 on yläraja, että eihän sitä kaukana olla vieläkään, mutta tarpeeksi kaukana.

Tunsin suurta syyllisyyttä aikanaan rintamaidon viemäriin valuttamisesta, kun valumaitoa ei huolittu keskosille ravinnoksi, ainoastaan pumpattua. Maidonkerääjiin imetysten aikana valunutta maitoa meni viemäriin noin puoli litraa päivässä, ja se tuntui niin väärältä.

Yhtä väärältä on tuntunut se, että veriryhmäni käy aivan kaikille, on niinsanottua hätäverta, mutta korkean punasolumäärän takia sitä ei ole voitu vastaanottaa. Siksipä olenkin nyt niin tohkeissani! 460ml ei ole paljoa, mutta jollekin se voi olla elintärkeää.

 Käyttekö te luovuttamassa verta?
Nyt saa vähän kehaista itseään niillä kymmenillä luovutuskerroilla!

15.6.14

Sukujuhlasunnuntai

Aamulla oli olo kuin maitovalaalla, kun piti pukeutua ja laittautua sukujuhlia varten. Yritin tsempata itseni hyvään kroppafiilikseen parista liikakilosta ja valkoisesta ihosta huolimatta, ja jotenkin se onnistui.






Omiin hiuksiini ehdin nippa nappa laittaa pari foliopötköä omia kiharoita korostamaan, mutta Tirpan hiuksiin halusin tehdä jotain uutta. Olen niin tohkeissani siitä, että noita hiuksia on riittävästi tälläiseenkin!



Olin jotenkin onnistunut luistamaan näiden juhlien valmistelusta, olin ainoastaan eilen lapsenvahtina pienimmälle serkulle (kummipoikaselle) ja tein pelkät kakunkoristeet, koristelin kakut juhlapaikalle mennessäni. Ihanaa.



Tälläisiä päiviä voisi olla enemmänkin. Notkuvia herkkupöytiä, harvoin nähtyjä sukulaisia ja vähemmän stressaavaa juhlapönötystä. Onneksi meidän suvussa näitä rippijuhlia ja valmistujaisia riittää parit per kesä, serkuksia on kun pelkästään äidin puolelta liki 20..

Arkihuumoria




Nutturan löysäystä


Tällä hetkellä stressitasoni on melkoisen korkealla. On sukujuhlaa, lääkärikäyntejä murheineen, töissä extrahäslinkiä ja mies jota ei juuri näy nyt kesäkuussa, kiitos metsäleirien.

Onneksi tiedän monia aivottomia tapoja löysätä kiristävää nutturaa. Tälläinen raapustelu pääsee korkealle sillä listalla. Ja ehkäpä se huomenna muovautuisi onnittelukortiksi, jäisi sekin päänvaiva pois..

14.6.14

Mehujehu ja kikkakakkonen

Lauantai on meillä herkkupäivä, ja Tirppis saa valita millä herkutellaan. Tällä viikolla neiti halusi pillimehua ja karkkirasian. Herkkuhetken jaamme kummipoikasen kanssa, joka on tämän päivää meillä seurana.

Pillimehut ja -maidot ovat oikeasti älyttömän näppäriä reissussa, saapa samanlaisessa tetrassa myös lasten smoothieita. Niissä on vain yksi vika, se väistämätön sotku joka syntyy kun lapsi nappaa täpötäydestä pillimehusta kiinni. Mehua paidalla, mehua housuilla, mehua auton takapenkillä, junan lattialla..

Meillä asuu kaksi Mehujehua , ja pyrin ottamaan niistä ainakin toisen reissuun mukaan. Muovinen kotelo estää mehun puristelun, kiekura pitää pillin paikallaan ja takaosan klipsillä saa puoliksi juodun mehun näppärästi kiinni hoitolaukkuun, rattaisiin tai kantorepun lantiovyöhön. Kätevää!


Reissussa Mehujehu on korvaamaton apu. Tirppa on jo niin iso tyttö, että hoitolaukkua en enää raahaa mukanani, joten Mehujehu jää helposti lyhyiltä kaupunkipyrähdyksiltä pois. Onneksi sain kerran vinkin pillimehun siistiin juomiseen:


Opetin lapsen pitämään pillimehua "korvista".

Alle kaksivuotiaalle kummipojalle tämä vinkki ei vielä ole avautunut, joten hänen hoitolaukussaan kulkee mukana jehu, mutta Tirppa on osannut tämän tempun jo pidemmän aikaa. Ystäväperheissä jaksetaan joka kerta hämmästellä tätä kikkakakkosta, joten jaan sen teidänkin kanssanne. Lähipiirissä on jo aika monta lasta, jotka vastaavat "Miten pillimehu juodaan?" kysymykseen "KORVISTA!"





Nyt meillä on päiväunihiljaista, makkarissa tuhisee kaksi lempilastani. Taidanpa ottaa päiväkahvit ja sen oman lauantaiherkkupussini, ja laitan elokuvan pyörimään. Vilskettä ja vilinää riittä vielä iltapäivälläkin!

*ihan selvennykseksi, ite oon ostannu.

12.6.14

Sadepäivän lohturuoka


Kammottavalla kaatosadekelillä poljin kiireesti töistä kauppaan ja "mitähän tänään syötäisiin" iski. Aikaa ostoksiin oli huikeat 5min, päiväkodillekin piti ehtiä ajoissa, joten reseptin piti olla joku tuttu ja turvallinen. Jotain lämmintä, mausteista, lihaisaa ja lohdullista.

Viikko ilman isäihmistä takana, kaksi edessä. Ajattelin sitten muistaa toista lämmöllä ja tehdä yhtä hänen suosikkiruoistaan. (En kyllä kerro tätä puhelimessa, metsäviikot kaatosateessa sissimuonalla on tarpeeksi ikäviä ilman tälläisiä terveisiäkin..)


Kaksi märkää naisihmistä kotiutui taloon josta katkesivat vedet (tiesin kyllä, unohdin vain) juuri kun sain kattilaan spagetin keitinveden ja kahvin tippumaan. 


Tässä reseptissä on kaikkea. Sipulia, pekonia, jauhelihaa, kikherneitä, tomaattia, chiliä, balsamicoa ja muita mausteita. Muhevaa, täyttävää ja vähän tulista.

Tykkään taittaa tulisia ruokia creme fraisella. Tämä ei kyllä tätä ihan välttämättä olisi kaivannut..

 Umh. Niin hyvää.


Yleensä teen tätä aikalailla ohjeen mukaan. Tänään oikaisin ja jätin lihamurekkeen tekemisen vaivan pois, laitoin jauhelihan suoraan tomaattikastikkeeseen. Toimii!


Saan usein keittokirjoja ja leivontakirjoja lahjaksi, minut tuntevat ihmiset tietävät, että kirjahyllyssäni on aina tilaa vielä yhdelle hyvälle keittokirjalle. Käytän niitä ahkerasti, mutta jotkut ovat lähempänä sydäntä kuin toiset.

Tämän miehen keittokirjat ovat suosikkejani. Yhä edelleen olen ihastunut resepteihin ja aksenttiin, vaikka Alaston kokki -ohjelmasta on jo vuosia. Tätä nykyä en tarvitse enää äidiltä lupaa kokkailla, oma keittiö, oma lupa.


Jamie ❤ 



Mitä teillä syödään kun taivas on harmaa ja märkä?

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...