31.5.15

TSI: Maitotölkistä nojatuoliksi

Pienenä olin kateudesta vihreä oikeastaan vain kahdelle lapselle. Yhdelle, joka sai soittaa musiikkiopistossa pianoa, ja toiselle koska hän omisti kolmikerroksisen kokopinkin Barbien talon. 

Minun äitini lievitti kateuttani tekemällä nukeilleni itse kalusteita, ja kirjahyllyä vähän tyhjentämällä se talokin oli olemassa. Äidiltäni olen tainnut saadakin tämän tartunnan tehdä itse, jos vain suinkin pystyy. 


Tirppa on nyt innostunut barbieleikeistä tosissaan, ja on alkanut kaipaamaan leikkeihinsä muutakin kuin itse nuket. Peittoja ja tyynyjä olen tehtaillut jo muutamat, ja tänään tein yhden nojatuolin. 

Koska homma on nopea ja simppeli, ja äitini minulle opettama, ajattelin näyttää teillekin miten maitotölkki muuntuu nojatuoliksi Barbie-kokoluokan nukeille.


Tarvikkeet:

Maitotölkki

Hienosteluversioon:

Vanua, Kangasta, liimaa, lankaa, neula


Yksinkertaisimmillaan nojatuoli muodostuu ihan vain maitotölkistä leikkaamalla ja taittamalla. Tölkin yläosa leikataan pois, kyljet leikataan kulmista auki haluttuun istumakorkeuteen asti. (Kannattaa sovittaa nukella!) Yksi sivuista taitetaan istuinosaksi, kaksi käsinojiksi ja yksi selkänojaksi.


Tätä runkoahan voi sitten koristella ihan miten lystää. Paperilla, tusseilla ja liimallakin saa jo melkoisen hienoa aikaisiksi, mutta jos haluaa tehdä pidempään leikkejä kestävän version, kannattaa nähdä ylimääräinen vaiva ja pehmustaa tuolia vähän vanulla ja päällystää kankaalla.


Minulla on yhdet jouluverhot, joista olen silpunnut kangasta jo moniin askarteluprojekteihin, ja tähänkin riitti tarvittavat kolme suikaletta. Yksi takaa selkänojan ja istuinosan yli alas asti, ja yksi molemmille puolille käsinojiin ja kylkiin. Lisäksi laitoin vähän vanua selkänojaan ja istuintyynyyn, vaikka nuket tuskin valittaisivat liian kovasta istuimesta..


Sitten vain käsin harsien kankaat kiinni toisiinsa, ja jos kangaspalat eivät yltä pohjassa toisiinsa kiinni, niin vähän teippiä tai liimaa varmistukseksi.


Barbielle nojatuoli, hinta 0euroa, ja vähän vaivannäköä.



Tirpan mielipide:

"Aika monta aikaa joutui sitä kyllä odottamaan, mutta onneksi se on edes hiano."



Teettekö itse leluja?
Maksaako vaivan?

24 kommenttia:

  1. Kuin siisti ja ihana! <3 Voi kumpa osaisin. :)

    VastaaPoista
  2. Tosi hieno! Täytyy kyllä kokeilla. =)

    VastaaPoista
  3. On kyllä upea nojatuoli! Mulla oli vanerista tehty kolmikerroksinen barbitalo, jossa oli vanhempien tekemään kalusteet ja tekstiilit. Silloin se tuntui vähän nololta, kun kavereilla oli kaupasta ostettuja hienoja, mutta kyllä se nykyään on komea talo. :)

    VastaaPoista
  4. Olen tehnyt viisveetytön Littlest Pet Shop -hahmoille vaikka mitä. Ei aina niin hienoa (varsinkaan näin hienoa kuin tuo nojatuoli, se on vau!), mutta lapsen mielestä hienoa silti. Pääasia että lapselle kelpaa ja onpa ainakin uniikkia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ei onneksi vaadi niin paljoa kuin aikuiset itseltään.. ;)

      Poista
  5. Mä oon tehnyt lähinnä pahvilaatikoista autotalleja ja lentokonehalleja 4 v. pojalle :) Mutta sitten erilaisia oppimispelejä on tullut tehtyä sekä kotona että töissä paljon (olen lastentarhanopettaja). Päässä raksuttaa ihan koko ajan, että miten mitäkin asiaa vois opettaa hauskan pelin tai puuhan avulla. Kaikkia ideoita ei vaan ehdi toteuttaa, joten ehkä ne jää odottaa sitä kun olen eläkkeellä... tosin sitten on jo varmaan ihan uudet ideat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa että tuollaisia lastentarhanopeja on olemassa, ihanaa. <3

      Poista
  6. Olen jo aiemmin törmännyt blogiisi ja silloin tällöin miettinyt ja vilkuillut kuulumisianne lähinnä instagramista, mutta eilen päädyin jotenkin syventymään tähän blogiin ja elämänne, niin suruineen kuin iloineen tempaisi minut mukaansa niin että tulin lukeneeni näin vapaapäivän ratoksi koko blogin alusta loppuun. Nyt on jotenkin hölmö tyhjä olo, mutta halusin nyt ainakin viestin käynnistäni jättää.

    Blogi ei tietenkään kerro kaikkea ja sen takana on tapahtunut varmasti paljon asioita, joihin me lukijat emme pääse millään osin mukaan (ja hyvä niin!), mutta tämän perusteella, mitä sinä olet elämästänne antanut ja kertonut meille lukijoille jo monien vuosien ajan, sinä olet aivan kultaa koko ihminen <3 Jo alkujaankin hankalanoloisista lähtökohdista ja toinen toistaan seuranneista surkeista sattumuksista huolimatta olet aina jaksanut pitää asenteen positiivisena, katseen suunnattuna valoisampaan huomiseen ja keksiä päivänpaistetta risukasaankin. Ja tällä kaikella olet saanut luotua perheellesi ympäristön, jossa on selvästi ollut ilo, onni ja hyvä elää ja Tirpalle mainiota kasvaa. Suurempaa lahjaa et varmasti olisi lapsellesi voinut antaa, ja aivan ihastuttavan lapsen oletkin kasvattanut.

    Luen niin harvoin blogeja, että saattaa olla että jatkossakin seuraan elämäänne vain satunnaisin instagram-vilkaisuin, mutta kaikesta huolimatta ihailen suuresti sinua ja toivon elämääsi vaan ja ainoastaan valoisampaa tulevaa ja suurta onnea. Kaiken hyvän sinä olet ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hirveästi tästä kommentista, muistaa taas miksi tätä kirjoittaa silloinkin kun ei oikein jaksaisi. <3

      Poista
  7. Hei! Meilläkin tehtaillaan leljua paljon itse. Paljon on ispiksiä saatu sinun blogistasi, kiitos :)

    Vuosi sitten yksi lapsistamme sairastui t-solulymfoomaan ja alku oli aikalailla samanlainen kuin sinulla. Nyt hoidot ovat puolessa välissä, takana on rankka vuosi induktiohoitoja. Nyt ylläpitohoidolla elämä on jo paljon helpompaa :) paljon tsemppiä sinulle! Olet upea ja inspiroiva, toivottavasti sinunkin hoitosi pian helpottavat ja pääset nauttimaan kesästä! Kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että blogista on ollut inspiraatioksi!

      Ja kaikkea hyvää ja aurinkoisia päiviä teidän pienelle potilaalle ja perheelle. <3

      Poista
  8. Olet rukouksissa! Rukoilen sinulle täydellistä terveyttä, rukoilen että jokaikinen syöpäsolu poistuu kehostasi Jeesuksen nimessä! Älä luovu toivosta, luotetaan ihmeitä tekevään Jumalaan.

    Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  9. Luin blogiasi juuri yhdeltä istumalta melkeen vuoden taaksepäin ja oli pakko tulla kommentoimaan. Muistutat niin kovasti omaa äitiäni jonka kanssa olen asunut kahdestaan melkein koko 20 vuoisen elämäni. Nyt kun olen muuttamassa pois, huoli siitä miten äiti pärjää yksinään on kova. Vasta luettuani postauksiasi kiireisestä arjesta pienen tytön yksinhuoltajaäitinä, tajusin miten hyvä oma äitini on ollut. Kaikesta ollaan selvitty, joskus rimaa hipoen mutta kuitenkin.
    Kommentin pointti oli, että arvostan tapaasi olla äiti aivan suunnattomasti. Paljon enkeleitä sinun ja tyttäresi polulle.
    Terveisin Amanda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro äidillesi. Varmasi hän on joskus tuntenut olevansa äitinä aivan surkea, ja tekisi hyvää tietää, ettei ole mennyt metsään olosuhteista huolimatta. <3

      Poista
  10. Moi! Oletko kokeillut lääkekannabista tai vaihtoehtoisia hoitomuotoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tarvinut mennä kannabikseen, opiaatit toimivat ihan pätevästi. Vaihtoehtoisia hoitomuotoja ei suositella kesken sytostaattihoitojen, koska yhteisvaikutus saattaa yllättää negatiivisesti. Olen sitten kuunnellut lääkäreitäni kiltisti, ja ihan menestyksekkäästi.

      Poista
  11. Täytyy tänne kommentoida vaikka enemmän instaa seuraan.. Oikein paljon tsemppiä taistelussasi,olet kyllä vahva ihminen. :-)

    Ansku

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...