18.8.15

Epävarmuuden kanssa elämisestä


Olen mielestäni melko kestävää tekoa. Elämä ei ole antanut minulle koskaan niitä helpoimpia reittejä kuljettaviksi, mutta olen ottanut ne osaksi matkaani ja pyrkinyt viimeistään jälkikäteen tekemään sovun niin ihmisten kuin tilanteidenkin kanssa. 

Jatkan aina elämääni eteenpäin luottaen siihen, että olen tehnyt hyvin, ja että helpompaa kulkua on edessä päin.


Tämä viimeisin lisäys on jo minunkin mittapuullani vähän liikaa, monella tapaa. Ikävintä silti on tämä jatkuvasti kalvava epävarmuus tulevasta.

Haluaisin suunnitella häitämme, miettiä tulevia työpaikkoja, uutta kotipaikkakuntaa, Tirpan koulutaivalta ja matkoja kauaksi kotoa. Kuitenkin joka kerta, kun huomaan innostuneeni jostakin liiaksi, kun kuvailen ystävälleni unelmieni hääpukua, kun puhun siitä miten haluan antaa Tirpalle saksalaisen perinteen mukaisesti Schultüten ensimmäiseksi koulupäiväksi, kun puhun Isäihmiselle vanhaksi tulemisesta toteenkäyvänä todellisuutena.. pysähdyn. Muistan, ettei kukaan ole luvannut minulle että tästä selvitään varmasti, että saan pitää haaveeni ja unelmani ja toteuttaa niitä.


Kärsivällisyys ei ole yksi hyveistäni. Ja syövällä on ihan oma tahtinsa, jonka mukaan minunkin on matkattava. 

Jos matka teho-osastolta ensimmäiselle kotilomalle tuntui maratoonilta, oli sytostaattijaksot yksi maailmanympärysvaellus. 

Viimeisimmän kuukauden sen sijaan olen istunut kotona, tekemättä mitään, ja kuulostellut oloani. Olen toki kuntouttanut jalkojani ja nauttinut sivuoireiden haalistumisesta, mutta myös tärissyt kärsimättömyydessäni, koska olen tiennyt, että kasvaimesta jäi jäljelle aivan liikaa sytostaattien jäljiltä. Olen välillä herännyt öisin ja kuvitellut tuntevani taas sen valtavan painon rintakehän sisällä, joka aikaisemmin jätti minut haukkomaan henkeäni. Paino on oikeasti poissa, ja henki kulkee, mutta kipu on jäljellä muistuttamassa, etten ole vielä parantunut.

Huomenna aloitan jälleen uuden taipaleen, kun lääkärit uudessa sairaalassa kartoittavat, mitä sädehoidolla on tarjota minulle. Minä asetan toivoni heihin, sillä olen kärsimätön saamaan elämäni takaisin omaan hallintaani.


Tämä epävarmuus ja kärsimättömyys tekee minusta huonon matkakumppanin. Poukkoilen ja haluan nähdä kaiken, mutta en halua suunnitella mitään huomiseksi. Kuitenkin haluan jättää välistä kaikki maamerkit ja nähtävyydet, ja kiiruhtaa perille. 

Useimmiten en tiedä itsekään, mitä kaipaan. Huomaan ärtyväni kaikista annetuista vaihtoehdoista, turhautuvani ystävällisyydestä ja suuttuvani huolimattomasti asetelluista sanoista. En kaipaa sääliä, mutta ehkä myötätuntoa. En kaipaa tekopirteyttä, mutta tarvitsen positiivisuutta. Nautin arkipäiväisyydestä, mutta kuitenkin haluaisin juhlia jokaisen ohi kuluvan päivän. Haluaisin varmuuden siitä, että saan aina uuden tilaisuuden kertoa ihmisilleni, miten tärkeässä osassa he minulle ovat, että minullakin olisi oikeus kiukutteluun, huonoihin päiviin ja ajoittaiseen kohtuuttomuuteen, koska edessä on riittävästi aikaa tehdä sovinto.


Raastavimmaksi epävarmuuden tekee se, että kaikki ennusteetkin annetaan vain kolmen vuoden päähän. Jos (ja kun!) hoidot tepsivät täysin ja onnistun puskemaan läpi minulle annetuista todennäköisyyksistä, jäljelle jää siltikin pieni nakuttava ääni, rintakehän sisälle pieni kasvaimen siemen ja hoitojen myötä myös kohonneet muiden syöpien riskit. Ja tieto siitä, miten helposti olisin jo voinut menettää tämänkin mahdollisuuden.

Pelkään, että kaiken tämän pelkäämisen jälkeen askeleeni ei enää koskaan ole huoleton ja kevyt. Että epävarmuus on painavana repussa, eikä usko tulevaan enää siivitä matkaa.

Toivon, että minulla on elämässäni aina ihmisiä, jotka kykenevät näkemään milloin kaipaan vähän myötätuulta, kantoapua lastini kanssa ja kyynerpään johon tukeutua kun horjun. Luotan siihen, etten jää edes epävarmuudessani yksin, kelpaan vaikken ole joka hetki tsemppari, taistelija ja selviytyjä.


Niin paljon asioita, joista olen epävarma ja joiden takia olen aika ajoin ihan hukassa, ja sitten kuitenkin syvä varmuus siitä tärkeimmästä. Ja se on oikeastaan ainut asia millä on merkitystä. Voi laskea itsensä niihin onnekkaisiin.

19 kommenttia:

  1. <3 Unelmia pitää olla, ne auttavat jaksamaan ja kestämään! Siis unelmoi ja suunnittele ihan niin paljon kuin haluat :D Olet vahva ja jaksanut aina vaan ja myös minä toivon, että sinulla on lähelläsi ihmisiä, jotka kulkevat rinnallasi, kun sitä tarvitset <3 Meitä on myös monta seuraajaa, jotka antavat Kevinille kyytiä sen kun ehdimme!
    Kahden mummi

    VastaaPoista
  2. Oon seurannut blogiasi useita vuosia jo, mutta en juurikaan ole kommentoinut, koska en koe, että minulla olisi mitään tähdellistä sanottavaa. Nyt päätin kommentoida, sillä kirjoituksestasi huokuu syvää viisautta, jotain, mitä tuskin itse osaisin sanoiksi pukea. Kirjoitat elävästi tunteistasi, arvostan sitä.

    Vaikka sanat ovatkin huonoja välittämään, niin olen tsempannut sinua Keviniä vastaan alusta asti, toivonut parasta ja helpompaa oloa, vaikken voi kuin kuvitella, mitä olet joutunut käymään läpi.

    Jaksamista, vaikka se klisee onkin, ja onneksi sinulla on perheesi tukenasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti puki sanoiksi ne omatkin fiilikset.

      Voimia! Aina ei tarvitse jaksaa, olla vahva ja purra hammasta. <3

      Poista
  3. Voimia uusiin hoitoihin ja uskoa tulevaan. Olet kyllä supernainen. Ihania kuvia leijoista.

    VastaaPoista
  4. Pysäyttävää. Sydämestäni toivon sinulle paljon aikaa toteuttaa haaveita rakkaitesi kanssa. Kukaanhan meistä ei tiedä paljonko aikaa on, mutta pelossa eläminen ei ole mielekästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään tämän ajatuksen täydestä sydämestäni!

      Rose

      Poista
  5. Tiedän tuon tunteen. Itse elin epävarmuudessa syöpäni kanssa reilu vuosi sitten. Selvisin tai ainakin toistaiseksi olen selviytynyt. Minua auttoi se, kun päätin olla murehtimatta tulevaa. Mitä vaan voi sattua ja kenelle tahansa. Yritä nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä, tiedän helpommin sanottu kuin tehty. Olet ajatuksissani ja toivon sinulle parantumista ❤

    VastaaPoista
  6. Hyvin kirjoitettu (ja ihania kuvia!!!)

    Itselläni ei ole kokemusta tuon mittaluokan sairastamisesta mutta keuhkoveritulpan jälkeen muistan ajatelleeni paljon tuota miten ikinä en tule enää olemaan yhtä huoleton ja ajattelin kuolemanpelon olevan jatkossa mielessä koko ajan. Ne ajatukset ovat tässä muutaman vuoden aikana haalistuneet mutta kyllä mun täytyy sanoa että sellainen tietty huolettomuus on taaksejäänyttä elämää, enää en pidä terveyttä itsestäänselvyytenä. Mutta mun mielestä se on tavallaan hyväkin juttu.

    Sinulla on kyseessä paljon vakavampi sairaus ja vaikeampi & pitkäkestoisempi toipuminen, en yritäkään väittää että tietäisin millaista sinulla on. Tämä vain tuli mieleen, ja halusin sen sinulle kertoa.

    Voimia kovasti uuteen hoitojaksoon. Ja jatka suunnittelua & unelmointia.

    E.

    VastaaPoista
  7. Erityisesti jäivät mieleen sanat "kelpaan vaikken ole joka hetki tsemppari, taistelija ja selviytyjä." Jokaisella ihmisellä on oma roolinsa, jossa on tottunut elämään. Hienoa on se, että ympärillä on ihmisiä, joiden lähellä uskaltaa väsyessään päästää irti siitäkin.

    Kiitos paljon, kun kirjoitit. On ihmeellistä lukea ajatuksiasi - kuulla, miten ajattelee ihminen, jota on viisastettu sellaisella, mitä minä en ole kokenut. Kunnioitan sinua ja toivon sinulle edelleen kaikkea hyvää. Rukoilen yhä puolestasi!

    Suunnittele ihmeessä ne häät!

    VastaaPoista
  8. Mieletön tunne kirjoituksessasi. Ihailen suhtautumistasi elämään, sairauteen ja elämään sairauden kanssa. Älä menetä uskoasi tulevaan, ole armollinen itsellesi. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
    - Heppulix

    VastaaPoista
  9. Olet mahtava nuori nainen! Äiti! Pippurinen eteenpäin menijä! Suunnittele vain hääjuhlaa rakkaittesi kanssa. Paljon jaksamista ja siunausta
    sinulle ja pikku perheellesi Rukoilen puolestasi! Eräs mummi Kuopiosta

    VastaaPoista
  10. <3 Auringonpaistetta elämääsi! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...