17.10.15

Repovesi lapsen kanssa, 5. vuosi ja 10 vinkkiä

Kaikista perinteistä ei ole valmis luopumaan, vaikka mikä olisi. Männäviikonloppuna jahtasimme ruskaa (liian aikaisin) Repoveden kansallispuistossa, jo viidettä vuotta peräkkäin!

Ensimmäinen vuosi
Toinen vuosi
Kolmas vuosi
Neljäs vuosi


Aikaisempina vuosina olen merkannut muistilistaani huutomerkillä vessapaperin, laastarit ja sinapin, tänä vuonna listasin kipulääkkeet, kyynärsauvan ja nilkkatuen. Päätin, ettei tämä estä minua, hidastaa saa, mutta estää ei, vaikka vasta elokuussa uskalsin luopua pidemmillä kävelymatkoilla pyörätuolista.





Maisemassa on pysyvyyden tuntua, joka vuosi samat kalliot, puut ja vesistöt. Vain riippusillassa roikkuvien rakkauslukkojen määrä kasvaa. Ja mukana oleva lapsi.




Käveltiin lyhyin reitti lyhennettynä (n. 3km neljään tuntiin), emme lähteneet yrittämäänkään Katajavuoren yli 200 rappua, kun kotitaloni yksi kerrosvälikin on minulle toisina päivinä ylivoimainen urakka, oikea jalka ei nouse enää normaalisti. Seurana meillä oli jono ipanoita, isäihminen ja kaksi ihanaa aikuista ystävää, joille ei tarvinut selitellä ylimääräisiä hengitystaukoja ja hidastelua.



Eväät otettiin taas perinteisimmän kaavan mukaan, makkaraa ja vaahtokarkkia, paljon juotavaa ja vähän pientä naposteltavaa. Neiti on jo niin iso, että paistoi vaahtokarkkinsa ihan itse. Vuosi vuodelta minua tarvitaan vähemmän auttamaan ja enemmän vain seuraksi ja ihailemaan lopputulosta.






Viimeisen kilometrin aikana pienimmän lapsen jaloissa alkoi painamaan päiväuni, ja isi kantoi sitten tovin. Olin jo tehnyt päätöksen, että tämä on meidän viimeinen vuotemme Tulan kanssa, taaperokoko on ollut käytössä vuoden 2011 joulukuusta, mutta T sai minut epäröimään sopottaessaan onnellisena repussa "Täällä on äiti niin ihanaa kölliä, voisin aina nukkua päiväunia isin kyydissä".. Nyt en osaa päättää. Reppua tarvitaan hädin tuskin koskaan itsenäisesti kävelevän melkein viisivuotiaan kanssa, mutta toisaalta se mahtuu edelleen (!) ja lapsi tykkää olla kyydissä. Luopumispäätöstä puoltaisi myös se, etten minä enää kykene kantamaan jaloillani yhtään ylimääräistä painoa. Ota tästä nyt sitten selvää.


Kotiin päästyäni nukahdin päiväunille ja heräsin illalla vain käymään hammaspesulla, jatkoin unta aamuun asti. Pari päivää reissun jälkeen kirosin loistoideaani maksaessani jaksamisessa ja kivuissa mokomaa repäisyä, mutta nyt kuvia katsoessa on hyvä mieli siitä, että mentiin ja uskallettiin, vaikka tiedettiin millä rajoitteilla tänä vuonna pelataan.

Kaikesta ei kannata luopua, vaikka välillä fiksumpaa olisi.


Pikavinkit Repovedelle silloin kun mukana on metrin mittainen:


1. Varaa aikaa. Hoputtamalla ja auringonvaloa vastaan marssimalla saa kaikille pahan mielen.
2. Ota mukaan vessapaperia. Pehmentää kuivikehuussikokemusta huomattavasti.
3. Tulentekopaikoilla on puita, mutta tulitikut ja puukko kannattaa kantaa itse mukana.
4. Varaa tarpeeksi (paljon!) juomista, ja myös pikkuevästä josta tankata energiaa ennen seuraavaa eväspaikkaa.
5. Ota selvää. Ipanan on kivempi kävellä eteenpäin kun tietää mitä on tulossa.
6. Kerrospukeutuminen. Tarvitseeko selittää?
7. Vastaa lapsen kysymyksiin. Niitä riittää. Yhdessä ihmettely on parasta.
8. Ihan pienimpien kanssa kannattaa a) ottaa mukaan kantoreppu tai b) jättää Katajavuori välistä.
9. Kaikille hyvät kengät ja vaatteet joissa saa rymytä.
10. Hyvällä säällä saattaa lyhyimmällä lenkillä olla "ruuhkaa" nuotiopaikoilla, mutta märällä kelillä osa poluista on velliä ja kalliot liukkaita. Suosisin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...