19.12.15

Joulukuusi geokätkönä

Tehtiin tänään poikkeus lauantain pitkäännukkumissääntöön, ja oltiin autossa jo klo 08, kun Metsänhoitoyhdistyksen järjestämän geokätköilykuusijahdin koordinaatit tulivat julki. Idea on sama kuin geokätköilyssä yleensäkin, on koordinaatit joiden perusteella etsitään "aarre" maastosta, maalla tai kaupungissa. Aika moni kätkö on pelkkä lokikirja, mutta kätköissä on välillä pieniä aarteita, joita voi ottaa mukaan, tai niihin voi jättää pieniä yllätyksiä. Näissä joulukuusigeokätköissä se aarre on tietenkin joulukuusi, jonka saa luvan kaataa itselleen jos ensimmäisenä ehtii paikalle. 


Autossa naureskeltiin tälle älypuhelimen apsiin perustuvalle aarteenmetsästyksellemme, varsinkin kun toinen meistä on ihan korkeakoulutettu kulkemaan umpimetsässä kartan ja kompassin varassa. Mutta onpahan muuten näppärää, klikkaili vain koordinaatit puhelimeen ja navigaattori antoi ajo-ohjeet lähimmälle metsätielle asti. 


Pimeässä metsässä hirvenkakkakasoja väistellessä, hiki niskassa ja kumpparit lipsuen.. mutta kun on tiedossa että metsässä on aarre! Pieni kilpailuvietti, meilläkö?



Ja mikä pahinta, 37 minuuttia koordinaattien julkistamisen jälkeen kuusi kirjaimellisesti käveli meitä vastaan kun vielä etsimme oikeaa kohtaa metsästä. 

Vaihdettiin ihan leppoisasti muutama sana, vitsailtiin että olisi niitä nätimpiäkin siellä näkynyt, mutta kun vain yhteen oli lupa se saha upottaa. Se onkin tämän tempauksen tärkein viesti, mitä tahansa kuusta ei saa mistä vain kaataa, puustoon kajoaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan kuusivarkaus on ihan oikeasti rikos.


Miehet vinkkasivat, että kätköön oli jätetty pieniä lohdutuspalkintoja mattimyöhäisille, joten jatkoimme vielä ryteikköön kipuamista. Ja löysimme ihan huikean ihania maisemia!



Ja se kätkö. No. Sitä etsittiin pitkään ja hartaasti, koordinaateilla kun pääsee vain n.10 metrin tarkkuudella oikeaan paikkaan. Jossain vaiheessa lapsi kysyi minulta, että tippuiko iskältä eväsrasia. Kysyin väriä, ja kun vastaus oli valkoinen, sanoin vain ettei ole meidän.

Vähän hitaasti sytytti, kun vasta muutaman minuutin ja useamman kymmenen metriä pyörittyäni tajusin, että hitsiläinen, tietysti se eväsrasia on se kätkö! Lapsi sai siis kunnian opastaa meidät aikuiset aarteen luo, ja sai kätköstä itselleen heijastimen ja nimen lokikirjaan.



Olin pakannut meille evästä matkalle, ja olikin ehkä hienoin mahdollinen metsäaamupala, kun aurinko vasta nousi puiden tasalle siinä istuskellessamme.





Kävi siis vähän niinkuin kalastamisessakin. Intoa puhkuen mentiin luontoon muinaiset metsästäjä-keräilijä-vaistot kutisten, ja palattiin nöyrinä markkinoille ostamaan kasvatettu kuusi. 


Ensi vuonna vaihdetaankin maisemia hyvissä ajoin ennen joulua sen verran pohjoiseen, että kuusen saa käydä metsän laidasta, tien vierestä kaatamassa, kunhan tilaa 5€ kuusenkaatoluvan tekstiviestillä Metsähallitukselta. Huomattavasti paljon helpompaa: sallitusti kuusivarkaissa ja saaliskin on taattu.


Hullun hommaa vai hauska juttu?
Oletteko te etsineet joulukuusikätköä?

3 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Hirmu onnellisen näköisiä olette vaikka kuusi menikin sivu suun! <3

    VastaaPoista
  2. Mulle ihan uutta tällainen kuusikätköily, muta aivan loistava idea! Onneksi oli eväät ja varapalkintoja, niin ei tullut paha mieli kenellekään. :) Mutta minne teidän tie vie ensi vuonna?!

    VastaaPoista
  3. Geokätköilystä en ole varsinaisesti ikinä innostunut, mutta aivan mainio idea toi kuusihomma! Tuommoiseen voisi itsekin lähteä :) Ja hei, vähänkö käteviä puolia sielä pohjoisessakin :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...