26.12.15

Kuutamokävelyllä


Mies ja lapsi kävivät nukkumaan jo aikaisin. Minä päätin uhmata pakkasta, myrskytuulta ja viimeisiään vetelevää kameran akkua, ja hilppaisin hetkeksi pihalle. En kyllä nauti pimeästä yhtään, mutta näin täysikuulla pimeäkään ei ole niin läpitunkevan pelottavaa.




Kovin montaa kuvaa akku ei sallinutkaan, ja ehkä hyvä niin.  Olen avuton kuvaamaan yöllä, saan ruutuihin vain pikselihuttua tai sysipimeää. 

Huolimatta heikkolaatuisista kuvista, olen iloinen että lähdin pienellä happihyppelylle. Liikunta tekee edelleen sydämelleni pahaa, hengästyn ja saan sydämentykytyksiä, ja lisäksi minulle tulee ilkeitä hermokipuja, mutta pikkuhiljaa venytän oman mukavuusalueeni rajoja, jaksan taas vähän enemmän. Yksin liikkuessa on vaaransa kun jalat eivät aina kanna ja sydän ei ole tahdista (haha) samaa mieltä, mutta sain aikaa itselleni, ulkona hiljaisuudessa, eikä minun tarvinut pitää huolta kuin itsestäni. Ihanaa.


Nyt jaksan taas aloittaa seuraavan lähes unettoman, enemmän tai vähemmän kivuliaan yön. Ainakaan jalat eivät ole levottomat. Toivottavasti tämä hyvä fiilis kantaisi myös huomiseen, kun kasaan lapsen kanssa joululahjalegoja silmät ristissä..


Kävittekö te ihailemassa jouluyön täysikuuta?
Vinkkejä yökuvaamiseen?

1 kommentti:

  1. En ymmärrä miksi moitit noita kuvia! Noi on henkeäsalpaavia! Tosi hyvin oot onnistunut. Noi on paljon parempia kuin joidenkin ns. valokuvaaja bloggareiden kuvat, ei nyt millään pahalla ketään kohtaan : D mut oikeesti, vau!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...