3.12.15

Piparkakkutalojen kikkakolmoset

Jokavuotisen piparkakkutalohöpsähdyksen aika!


Minulla on kertynyt jonkun verran rakentamiskokemusta, ja sen myötä kokoelma kikkoja joilla rakentamisesta saa tehtyä vähemmän hermoja raastavaa. Ajattelin jakaa teille muutaman hyväksihavaitun.

Ihan ensimmäiseksi taikina. Suosin itsetehtyä, perusohjeesta vähän muokattua. Laitan desin lisää jauhoja ja vähennän soodan määrän puoleen, lisäksi isompiin töihin on varmempi käyttää leivontamargariinia voin tilalle, voilla kun piparkakkusista tulee mureampia, eli helpommin murtuvia. Pienet talot pysyvät kasassa voihinkin tehdyllä taikinalla.

Talotaikinan mittasuhteet:
 Valmistusohje löytyy Maku-lehden verkkosivuilta (täältä)


Suunnittelu. Minun suosikkiosuuteni, piirrän useita luonnoksia joista valitsen sen joka kutsuu tekemään. Suunnittelemaani taloon piirrän kaavat viivottimen kanssa, pitäen kasausvaiheen mielessäni. Isoilla paloilla saa kokoa, pienillä paloilla herttaisia yksityiskohtia. Oma osaamistaso on hyvä tuntea realistisesti, talon tekemisen kuuluu olla hauskaa, eikä itkupotkuraivarin ja sairaalareissun paikka.

Valmiitakin kaavoja löytyy netistä ja kirjoista pilvin pimein. Valmiita kaavoja on myös kiva yhdistellä!


Osien leikkaaminen ja paisto. Kauli taikina joka kierroksella saman paksuiseksi, leikkaa kaavojen avulla tarvittavat palat (vain ulkoreunat!) ja nosta leivinpaperin päälle. Tarkista kaavan avulla, etteivät ole venähtäneet mihinkään suuntaan, ja leikkaa ikkunat, ovet ja muut piperrykset vasta pellillä. Paista kypsäksi, älä käräytä. Liian pehmeät palat notkahtavat, kuivat murtuvat. Kun palat tulevat uunista sinulla on vielä pieni aikaikkuna kun ne ovat tarpeeksi pehmeitä leikattaviksi veitsellä, suori sillä osia jos uuni teki tepposia.

Jos meinaat laittaa kynttilän taloon sisälle, muista takapalaan ledituikun mentävä kolo.


Kasaus. Piparkakkutalot voi kasata sokerikuorrutteella/pikeerilläkin, mutta itse suosin ihan sitä perinteistä sulaa sokeria, koska se jämähtää nopeammin ja tukevammaksi.

Sokerin kanssa tehdessä on monta kohtaa missä voi käydä hassusti. Sokeria ei kannata polttaa, palanut sokeri on pahaa. Sulata sokeri paistinpannussa keskilämmöllä, ja kun se on sulanut, aseta hella pienimmälle lämmölle. Omia sormiakaan ei kannata polttaa. Minä pidän käsissä ohuita kumihanskoja jotka pelastavat pieniltä hipaisuilta, ennen pidin alla myös ohuita puuvillahanskoja joita saa siivousosastolta marketista. Jos taas ne omat viimeiset varapäreetkin meinaa palaa, kannattaa ottaa tauko. Hosumalla tulee niitä sairaalakeikkoja palovammojen takia. 

Jos tuntuu että kasatessa paloissa on vielä mutkia/ ne ovatkin liian isoja, voi hienosäätöä tehdä juustohöylällä. Laita pala esim. leikkuulaudalle pöydän reunalle, ja vain ihan vähän reunasta yli. Pikkuhiljaa juustöhöylällä hinkuttamalla voit vuolla paloista ylimääräiset pois. Tämä pelastaa jos et osannut paloja piirtäessä ottaa huomioon että ne ovat uunista tullessaan paljon paksumpia kuin kaavapaperi.


Koristelu. Koristelen omat taloni pikeeriä käyttämällä. Pikeeriin vatkaan 2 kananmunanvalkuaista pehmeähuippuiseksi vaahdoksi, ja vatkaan sekaan tomusokeria kunnes koostumus miellyttää, mieluummin vähän liian kovaa kuin löysää ja valuvaa.. Ps. sitä tomusokeria yllättävän paljon!

Jos kädet vapisee niinkuin miulla tällä hetkellä, parempaa jälkeä tulee kun ei yritäkään pipertää seitinohuita kuvioita. Näissä ronskimman paksuisissa kuorrutuksissa ei pieni tutina juuri näy.

Tiettyhän näihin voi (varsinkin lasten kanssa) käyttää karkkeja ja strösseleitä, ja vaikka lopuksi ripsauttaa tomusokerilunta koko komeuden päälle. 

Itse muistan myös lämmöllä oppimaani sääntöä kakkujen koristelusta: siihen ruusu missä kuoppa. Jos piparitalossa tuntuu olevan kauneusvirheitä tai tuuletusaukkoja, voi niitä peittää karkeilla ja kuorrutteella.


Bonusvinkki. Jos teet ison ja suuritöisen piparkakkutalon, joka ei ole jäämässä teille kotiin, suosittelen odottelemaan sen sellofaanipakkaamisen kanssa. Pakkasin tuon ylemmän piparkakkutalon valmistumispäivänä sellofaaniin ja lähdin sairaalareissulle pääkaupunkiin. Kun tulin kotiin kaksi päivää myöhemmin, se oli vettynyt, pehmentynyt ja sortunut. Oppia ikä ja kaikki. Tämä seuraava saa kuivua vähän pidempään ennen pakkaamista.


Oliko pelkkiä itsestäänselvyyksiä?
Lisää vinkkejä rakentelijoille?
Jakakaa blogin facebookiin kuvia omista piparkakkutaloistanne!

7 kommenttia:

  1. Ei voi kuin ihailla, itsellä ei hermo (eikä taidot) riittäisi tuollaiseen. Innostun aina välillä leipomaan, tuotokset ovat kyllä yleensä ihan hyviä, mutta ulkonäkö vähän niin ja näin. Täällä raikaa ..ttu, ...kele, ...tanat aina kun jotain joulutorttuja vaativampaa yritän saada aikaan... Ne mun lahjani on todennäköisesti jossain aivan muualla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä miullakin pääs muuuuutama ruma sana kun tuo ensimmäinen sortui. Ei ees tämä ammattikoulutus takaa et kaiken osaisi.. ;)

      Poista
  2. Ihania herkkuja - eihän noita malta syödäkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl sen sortuneen malttaa. :D Ja ehjä meni arvontavoitoksi kehitysvammaisten kahvilan joulujuhlaan..

      Poista
  3. Voi miten hyvännäköinen!!
    Täällä ei onnistuisi ikinä... täällä kun pyyhitään esim. glögijuustokakun kiillettä jääkaapin hyllyiltä pois, kun ei hyydy! Viimeksi sitruuna-limekakun kiille päätti toimia samoin.. todellinen kokkikolmonen siis :)
    Puhumattakaan noin tarkasta työstä..ehei. (kehtaako edes myöntää, että piparitkin paistuu valmistaikinasta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kiilteen laittamisessa on niksinä se ettei sitä saa laittaa kuumana, vaan lämpimänä ja yhä juoksevana, mutta selkeästi jo jäähtyneenä. Jos vielä epäilyttää niin kakkua voi käyttää tunnin verran pakkasessa ennen kiilteen kaatoa, niin kiille jäähtyy kakun pintaan ja hyytyy nopeasti eikä pääse juoksemaan irtopohjavuuan saumasta. :)

      Ja hei, jos leipoo vain vähän pipareita, niin valmistaikina on ihan fiksu ratkaisu! Itsellä meni näihin kahteen yli neljä kiloa taikinaa, se tulisi jo kalliiksikin ostaa kaupasta.

      Poista
  4. Hienoja taloja :D Mun ystävällä meni sulan sokerin kanssa totaalisesti hermot ja hän kasasi talonsa lopulta kuumaliimalla. En suositellut syömään torppaa joulun jälkeen :) Itse lopetin pioarkakkutaloperinteen ja pari muutakin pientä näpertelyä vaativan kun kilpirauhasen liikatoiminta jätti käsitärinän muistoksi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...