7.12.15

Tonttutyttö ja lumettomat hyvänjouluntoivotukset

Minulle joulu muodostuu pienistä perinteistä joulua odotellessa. Piparkakkutaloista, joulumarkkinoista, kodin koristelusta, puhtaasta saunasta, glögilasillisista kirjan parissa.. ja joulutervehdyksien valokuvien ottamisesta. 

Varmasti saisin parempia kuvia kun ulkoistaisin tämän oikealle valokuvaajalle, joka saisi tärähtämättömiä kuvia, mutta en saisi sitä tunnelmaa joka meillä Tirpan kanssa on näitä ottaessa. On hauskaa kaivella kaapista jotain suunnilleen pätevää vaatetta ja suunnitella kuvaan otettavia tavaroita yhdessä. Käpöteltiin takapihalle ja etsittiin lumettomasta maisemasta jotain jouluisaa. Näpsittiin hämärtyvässä luonnossa ihan meidän näköiset joulukuvat.




Kuvaustohinassa oli hyvä puhella joulujuttuja tuon melkein viisivuotiaan kanssa. 

Teimme jo muutama joulu sitten sen päätöksen, että annamme lapsen uskoa jouluntaikaan ja joulupukkiin, mutta kerromme että pukilta saa vain yhden lahjan, koska pukin lahjoja pitää riittää kaikille maailman lapsille. Muut lahjat tulevat sitten niiltä omilta aikuisilta ja rakkailta, itsekin voi antaa lahjoja jos siltä tuntuu. 
Tänään tuntui siltä taas, että teimme oikean päätöksen. Neiti pohti, että on saanut kyllä edellisenä jouluna paljon lahjoja, koska hänellä on paljon ihmisiä joille on rakas. Samaan hengenvetoon sanoi ettei se kyllä aina ole rakkaudestakaan kiinni, aina ei aikuisetkaan voi ostaa lapsille paljon lahjoja vaikka kuinka tahtoisi. 
Tirppa kyseli myös mitä hän voisi antaa meille lahjaksi. Pyysin samaa kuin joka vuosi, että jouluna ei kiukuteltaisi, ja pusuja ja haleja niin paljon kuin niitä riittää. "No niissä minä olen tosi hyvä!" hän totesi ja jatkoi tyytyväisenä tohotustaan kameran edessä. 

Lisäksi toivon, että saan viettää joulun kotona, sairaalajoulu olisi varmaan ankeinta mitä tiedän.



Suomessa ei vietetä kiitospäivää, mutta joulun aikaan aika usein kiteytyy se vuosi tapahtumineen silti. Olen kiitollinen paljosta, mutta erityisen kiitollinen olen siitä, että sain tämän jatkoaikani. Tänä vuonna on ollut paljon surkeaa, kurjaa, ikävää ja surullista, mutta se on ollut kokonainen vuosi minun elämääni näiden hirvittävän rakkaiden ihmisten kanssa. 

Lupaan sanoa samaa ensi jouluna: Upea vuosi, kiitos. Ja lisää kiitos. 


Eikä nämä kuvat sitten lunta kaivanneetkaan. Joulumieli löytyi ihan ilman luntakin.

6 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ja kuvat. Neiti on niiiin valokuvausellinen :). Mukavaa Joulun odotusta! T: Valkealan täti

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat, ja ihana kirjoitus! Kiitospäivälle olisi kyllä käyttöä, ei olisi pahitteeksi pysähtyä ajattelemaan kaikkea sitä, mistä on kiitollinen. Tunnelmallista joulun odotusta!

    VastaaPoista
  3. Mielestäni erittäin tunnelmallisia kuvia ilman luntakin. Ihania nuo tekstit niissä myöskin. Teillä on kuvauksellinen ja fiksu tyttö! Aina ei moni aikuinenkaan tule ajatelleeksi, ettei kaikilla välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahjoja.
    Lämpöisää joulun odotusta <3

    VastaaPoista
  4. Aivan ihanat kuvat! Ja suloinen tonttutyttö! Tuon ikäisen kanssa voi käydä jo niin hyviä keskusteluja. Kotoahan ja pienenä ne elämän tärkeimmät perusarvot jo opitaan... Ihanaa Joulunaikaa teille!

    -Outi-

    VastaaPoista
  5. <3 Hyvää joulun odotusta sinne.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...