22.3.15

Se kuinka kaikki muuttui

Olen odottanut kirjoittamista. Halunnut puhua, sanoa ääneen, kertoa, selittää ja vastata kysymyksiin. On kuitenkin pitänyt malttaa keskittyä viime viikkoihin ihan sellaisenaan. Nyt kerrottavaa on kertynyt jo valtavasti, eikä tiedä mistä aloittaa. Otan vapauden rönsyillä ja avautua, mutta haluan antaa tilaa myös tavallisuudelle ja arjelle. Pidän myös oikeuteni olla hiljaa.


Kuukausi sitten sitkeä flunssa häiritsi koti-päiväkoti-työ-arkeamme. Minua yskitti, olin väsynyt, pallea kipeytyi yskimisestä ja töissä raskaimmat työt saivat minut puuskuttamaan. En saanut lääkäriaikaa kolmen päivän yrittämiselläkään, joten menin keskiviikkona töiden jälkeen päivystykseen. Ihan itse diagnosoin itselläni keuhkoputkentulehduksen ja olin käsi ojossa ottamassa antibioottikuurin ja valmis palaamaan töihin torstaiaamuna.

Parin virhediagnoosin (virtsatieinfektio, kohdunulkoinen raskaus..) jälkeen verikokeissa oli jotakin huolestuttavaa. Pallean arkuus vei minut kipulääkitystippaan, jonka jälkeen tarkoitus oli lähettää minut kotiin odottamaan aamun aikaa vatsan alueen ultraukseen. Vuoronvaihdon jälkeinen utelias lääkäri lähetti minut kuitenkin "varmuuden vuoksi" keuhkojen röntgeniin. Ja sitten TT-kuvaukseen. Kuvat lähetettiin konsultoitavaksi Meilahden klinikalle. 

Kuvissa näkyi 21x9x7cm kokoinen kasvain rintalastani alla. Ja sydänpussin nesteeseen hukkuva sydän.

Siirryin ensiavusta tarkkailuosastolle monitoreihin odottamaan aamua ja jatkotutkimuksia. Kahden aikaan yöllä sydän sanoi sopimuksensa irti ja meni tamponaatiotilaan. Ambulanssi ajoi tunnissa Kouvolasta Helsinkiin, ja nonadrenaliini piti minut hengissä leikkaussaliin asti. Sydämen hätäleikkaus kesti kaksi tuntia ja heräsin heräämössä aikamoisen kieputuksen päätteeksi.

Heräämössä sydänkirurgi sanoi, ettei kasvainta voi leikata, koska keuhkovaltimo ja aortta ovat jääneet sen sisälle.

Teho-osaston kardiologi sanoi ensimmäisen kerran syöpä. Ja sitten pahanlaatuinen.

Koepaloja otettiin.

Sydäntarkkailuosaston lääkärit pitivät kovasti huolta iskua ottaneesta sydämestä. Viikon päästä tilanne vakiintui sen verran, että uskallettiin yrittää painoni mittaamista istumavaa'alla, ihan että päästäisiin syöpähoitojen alkuun. Istumaannousu toi mukanaan molemminpuoleisen keuhkoveritulpan, hengityskoneen ja täydellisen liikkumiskiellon.

Aloitettiin lähtöruudusta. Samalla aloitettiin kasvaimen kasvua hillitsevä pieniannoksinen sytostaattihoito.

Koepalatulokset eivät ilahduttaneet ketään.

Kahden viikon ajan jokainen liikahdus, kääntäminen ja nielaisu aiheutti hengitysvaikeuksia ja rytmihäiriöitä. Mutta sain kuntoutettua sydämeni ja keuhkoni niin hyviksi, että syöpälääkärit näkivät vihdoin toivoa, että kroppa kestäisi tarvittavat hoidot. Sain luvan siirtyä syöpäosastolle, ja sain lupauksen, että tämä yritetään hoitaa.

Vietin viikon syöpäosastolla tiputtelemassa useampaa sytostaattia suoniini. Viikon aikana saimme sydämen rytmihäiriöt vähenemään, liikuntakykyä takaisin ja toisen keuhkon toimimaan.

Lääkärini suostui päästämään minut viikoksi kotiin, tarkalla lääkityksellä ja ympäri vuorokauden valvottuna. Ja siitä olen nyt viikon yrittänyt nauttia. Kivut ovat välillä järkyttävät, ja oireita ja sivuoireita on pitkä lista. Mutta olen istunut kotisohvallani, halaillut tytärtäni varastoon ja silittänyt kissojamme.

Olen valmis ensi viikkoon sairaalassa ja kaikkeen mitä tulee sen jälkeen. Nyt on näin.



On niin paljon sanottavaa, ettei yksi teksti jaksa kantaa kaikkea. Mutta onneksi on tämä blogi. Tänne mahtuu varmasi lapsiperhearjen, leipomisen, käsitöiden, elämäntapahippeilyn ja muun sekaan myös tämä yksi syöpä. Se on vain yksi pallo lisää ilmassa pidettäväksi. Ja minä alan tulla tässä hyväksi.


Roikkukaahan mukana.


// Instagram

4.3.15

Pahanlaatuinen imusolmukesyöpä

Yskä ja palleakipu paljastuivat 21cm kokoiseksi syöpäkasvaimeksi. Blogi päivittyy nyt vain instagrammiin ja sinnekin voinnin mukaan. Kaikki järjestyy, tästä parannuraan.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...