27.11.15

Tahdomme sanoa "tahdon", mutta mitä muuta?


Kosintaan oli helppo vastata myöntävästi. Vaikeampi, tai ainakin työläämpi, osuus taitaa olla päästä siihen pisteeseen, että voimme vastata papin kysymykseen "tahdon".

Naimisiin voisi karata keskiviikkoiltapäivänä pelkkien todistajien läsnäollessakin, mutta me haluamme juhlia tätä, meitä, rakkautta, menneitä ja tulevia vuosia yhdessä ystäviemme ja perheidemme kanssa. 


Häiden järjestämiseen liittyy ihan hirvittävästi päätettävää, suunniteltavaa ja järjestettävää, ja haluaisin jakaa tämänkin matkan teidän kanssanne. Haluan blogin olevan kuin se ystävä joka kestää rönsyilevät häähaaveilut ja kipristelevän jännityksen ja paniikkitilanteet. Tarvitsen tilaa pohtia ja puntaroida, ja toivon löytäväni sitä täältä blogin puolelta. 

Vaan ei huolta, elämä pitää jalkani aika tiukasti maassa, minulla ei ole aikaa (eikä rahaa) muuttua täyspäiväisesti hääblogistiksi. Edelleen tämä blogi tulee olemaan vilkaisuja minun ja meidän elämäämme, enimmäkseen arkeen, mutta tämä on osa elämääni ensi vuoden elokuuhun asti myös. Koska jotain pientä on jo päätetty, hääpäivä nyt noin ensimmäiseksi!

Apua. Noin vain, hääsuunnittelua blogissa.
Jaksatteko seurata?

JA:

Voiko tästä selvitä täysjärkisenä ja ilman konkurssia?

21.11.15

Lapsiperheen PLAN B

Arjen pyörittämisessä on organisoimista.

Pitää käydä töissä, lasten pitää olla päiväkodissa. Kotona on siivousta, tiskausta, pyykinpesua. Vuodenaika vaihtuu neljä kertaa vuodessa, keli joka toinen päivä ja lapsi kasvaa kolme vaatekokoa ja kaksi kenkäkokoa vuoden aikana. Autoa/pyörää pitää muistaa huoltaa, ettei se jätä jonain tiistaiaamuna kotipihaan. Nurmikkoa pitää ajaa, parvekekukkia kastella. Laskut pitää maksaa, pitää pysyä kartalla budjetista, sähkölasku menee tililtä joka toinen kuukausi. Kaupasta tarvitsee ruokaa, maitoa, leipää, ainekset vanhempainyhdistyksen mokkapalatalkoisiin, postimerkkejä ja ketsuppia. Ulko-ovella puolison kanssa läpsystä vaihto. Imurista on pölypussit loppu. Kissanhiekkalaatikkokin tarvitsee taas tyhjentää, kirjastonkirjojen palautuspäivä on huomenna. Lakanat on vaihdettu viimeksi kolme viikkoa sitten, olisi taas aika. Ikkunat voisi pestä edes kerran vuoteen, pitäiskö laittaa jouluverhot? Makaronilaatikkoa, satujumppa ja pikkukakkonen, lauantaina saunavuoro...

STOP.

Ihan oikeasti. Hetkeksi seis. Jatkoitko listaa niillä omilla pakollisilla elämän sujuvuuden takaavilla hommilla? Karkasiko ajatus jo seuraaviin välikausikenkiin ja vaatehuoneen siivoukseen? Lopeta pieneksi hetkeksi.

Onko teidän perheellä varasuunnitelmaa? Jos syystä tai toisesta et voi huseerata ja järjestää ja organisoida MITÄÄN vaikkapa seuraavaan kolmeen kuukauteen, mitä tapahtuu?

Meidän perheellä oli varasuunnitelma ja toimiva tukiverkko. Se toki oli ajateltu lähinnä siltä varalta että katkaisen jalkani pyörällä kaatuessa, mutta meillä oli suunnitelma. Meiltä vei varttitunnin Meilahden heräämön sängyn laidalla saada elämä takaisin raiteille, kun kaikelta tippui pohja syöpädiagnoosin myötä. Vaikka pidin ennen kaikkia naruja omissa käsissäni (osa-aika avoliitossa se tasa-arvoinen vanhemmuus ja kotitöiden tasajakokin on vähän niin ja näin), olin varautunut siihen etten joku päivä olisikaan pyörittämässä kaikkea.



Tässä pieni lista jonka avulla saada teidän varasuunnitelma alulle:

1. Onko raha-jutut vain yhden ihmisen vastuulla? 
Kuka tietää minkä verran rahaa tulee kuussa, mitä laskuja on tulossa ja paljonko on säästössä? Missä yhtiössä meillä on vakuutukset ja mitä vakuutuksia? Tehkää yhteenveto paperille, edes summittainen. Pitäkää toinen kartalla myös omista henkilökohtaisista raha-asioistanne, miettikää miten pärjäisitte yhden ihmisen tuloilla.

2. Mitä meillä kotona tehdään, miten hommat toimivat?
Jos toinen vanhemmista on poissa pelistä, jatkuuko arki vai yskiikö pahasti? Kotitöitä on tietysti kiva jakaa sen mukaan mikä kenestäkin on mukavaa tai kuka osaa paremmin, mutta entäs jos puuttuu se henkilö joka teillä on pessyt pyykit viimeiset viisi vuotta, tai se joka aina vaihtaa autoon renkaat ja avaa tukkeutuneen suihkun viemärin? Tietävätkö molemmat minkä kokoisia vaatteita lapset käyttävät, moneltako on luisteluharkat tiistaisin?

3. Onko lapsen koulun/päiväkodin suuntaan keskusteluyhteys auki?
Lapselle tekee hyvää, että elämässä on jotain vakaata, ja kun kaikki muu heittää häränpyllyä, ja päiväkoti rutiineineen tuo turvaa. Koululla tai päiväkodissa voidaan tukea lasta päivän aikana ihan toisella tapaa, kun vaikeuksistakin voi puhua avoimesti. Vasu-keskustelu tai vanhempainvartti kerran vuoteen ei paljoa lämmitä.

4. Onko meillä tukiverkkoa? 
Kummit, mummit, papat, ystävät, kaverit, tutut, tarhakavereiden äidit ja naapurit. Yksin ei kannata yrittää perheenäkään pärjätä, hädässä ystävä tunnetaan. 

5. Entäs jos käy tosi huonosti?
Tätä on inhottavaa edes ajatella, mutta ajatelkaa silti. Oletteko puhuneet tulevaisuudesta, ihan tosissaan, toiveistanne ja haaveistanne, peloistakin? Entä jos puolisosi joutuu tekemään sen vaikeimman päätöksen, tietääkö hän mitä sinä haluaisit? Entä jos ei anneta aikaa enää kertoa mitään?


Itsestäänselviltähän nämä listan kohdat varmaan vaikuttavat, mutta jos tuntuu siltä että kaikki on reilassa, ja se oma puolisokin (tai muu vara-aikuinen) on samaa mieltä, niin hyvä vain!


Olen sanonut ennenkin, että tämä vuosi, syöpädiagnoosi, pitkät sairaalajaksot kaukana kotoa, kaikki, olisi ollut sata kertaa hirveämpää ilman toimivaa suunnitelmaa ja kantavaa tukiverkkoa. 

Mokiakin tehtiin, lähinnä minä koska kuvittelin olevani ainut joka joutuu esimerkiksi meidän rahajuttujamme käsittelemään. Oli työn ja tuskan takana rämpiä parin kuukauden sairaalajakson jäljiltä rästiin jääneitä vuokria ja avaamatta jääneitä laskuja, sairaalan sosiaalityöntekijä sentään auttoi kaikissa sairaspäivärahaa yms koskevissa asioissa. Olin päättänyt säästää, ja jättänyt meille vain pakolliset vakuutukset, sairaskuluvakuutuksen perään haikailen edelleen, kun sairastumisesta tulleet kulut lasketaan tonneissa. Henkivakuutuksen jätin vain koska sitä ei saanut lapsivakuutuksesta irralleen, ja olin monesti onnellinen että jätin. Pikkujuttuja en edes laske, vaatehuoneessa on säkillinen miehen pilalle pesemiä vaatteita, mutta pääasia on että ipanalla oli enimmäkseen oikean kokoista ja puhdasta vaatetta yllä.
Ilman minun ihanan ja sitkeän äitini järjestelykykyjä mies olisi joutunut luopumaa koulustaan ja lapsi olisi jäänyt paitsi paljosta.


Meillä oli suunnitelma, ja on suunnitelma, ja selvitään. 
Onko teillä?

13.11.15

Lapsemme kolmas koti

Olen ottanut Tirpalle kuvat meidän jokaisesta kodistamme muistoksi. Ja miksei vähän itsellenikin. On kiva katsoa vuosien päästä, miten silloin asuimme, millainen minun kotini oli. Jotenkin se tuntuu normaaliakin tärkeämmältä, kun koti vaihtuu suhteellisen usein, ja tulee miehen työn takia vaihtumaan jatkossakin muutaman vuoden välein. Lisäksi tiedän, että elämme viimeistä vuottamme tässä kodissa, ensi vuoden elokuussa suuntaamme ihan muualle.

Minun tulee kyllä varmaan ikävä tätä luutakomeroa. Korkeat huoneet, isot ikkunat, syvät ikkunanlaudat, oma sauna ja oi oi niin kaunis puisto, entinen varuskunta, jossa kotimme sijaitsee.. Mutta ehkäpä uudessa kodissa on sitten lattianeliöitä, lapselle oma huone, minulle oikea keittiö tupakeittiön tilalle JA säilytystilaa.

Kas tässä, meidän kotimme n-y-t, ilman stailausta mutta siivouksen jälkeen:












Asunnon raivostuttavin kohta. Pimeä ja kapea kaappikäytävä.


Ajattelin jättää tämän siivotun asunnon miehelle kavereineen ja lähteä itse liesuun. Jopa laittautuneena.

Meillä on ollut siivous vähän retuperällä miun jaksamisen takia, ja onkin huikean ihana fiilis kun saa kodin jokaisen huoneen puhtaaksi kerralla, eikä niin että johonkin nurkkaan on pesiytynyt vuori puhdasta pyykkiä ja makuuhuone lainehtii leluja! Joten ei, en yritäkään väittää, että meillä olisi normaalisti edes näin siistiä. Jonkun mielestä tämäkin on varmaan pahemman luokan sekasotku, mutta koitan nyt elää sen ajatuksen kanssa tässä tätä blogatessani.


8.11.15

Appelsiini-suklaa-muffinit ja kandeeratut appelsiinit

Tämän perheen isä ei välitä leipomuksista yhtään, häntä hemmoteltiin isänpäivän kunniaksi pekoniaamiaisella, myöhäisellä herätyksellä, pienillä lahjoilla ja omalla ajalla. Hänen isäänsä sen sijaan yritettiin vähän muistaa leivonnaisinkin ravintolaillallisen jälkeen.


Appelssiini-suklaa-muffinit

8,5dl vehnäjauhoja
4tl leivinjauhetta
0,5tl ruokasoodaa
0,5tl suolaa

3dl sokeria
150g  huoneenlämpöistä voita
200g appelsiinituorejuustoa
2,5dl maitoa
2 munaa
1 keltuainen

raastettua appelsiininkuorta
levyllinen Fazerin Appelsiinisuklaata

Sekoita kuivat aineet yhteen kippoon. Sekoita sokeri, voi, tuorejuusto keskenään, lisää maito ja munat. Sekoita voiseos ja jauhoseos yhteen, kääntele sekaan rouhittu suklaa ja appelsiininkuoret. Paista 175C noin 30min.


(Tämä on minun perusmuffinireseptini muunnelma. Esim. sitruunatuorejuustoa ja mustikoita, vaniljatuorejuustoa ja vadelmia.. toimii! )


Kuohkea, mutta ehdottomasti enemmän muffinssi kuin kuppikakku.
Tuorejuustokuorrute

200g voita
200g tuorejuustoa
 2dl tomusokeria 
2tl appelsiinimehua
appelsiininkuoriraastetta

Vaahdota voi+tuorejuusto+tomusokeri ilmavaksi. Lisää samalla vatkaten neste ja mausteaineet.

(Myöskin vakiokaavani. Maustetta ja nestettä vaihtelemalla saa melkein minkä vain kuorrutteen aikaisiksi. Tomusokeria voi laittaa enemmänkin jos makeampaa mielii.)


Kandeeratut appelsiinit

Appelsiini
200g sokeria
1dl vettä

Leikkaa appelsiinista ohuita siivuja ja ne puolikuiksi. Lämmitä sokeri ja vesi hiljalleen kattilassa 110 asteiseksi. Keitä appelsiinisiivun puolikkaita 2min sokeriliemessä. (Tee erissä, ja varo kuumaa sokeria!) Nostele leivinpaperin päälle, paista 100 asteisessa uunissa alatasolla 30min, käännä siivut ja paista vielä 30 min. Anna jäähtyä ennen muffinssin päälle nostamista.

Pahoittelut hämäristä kuvista. Todella harmaa ja sumuinen ja sateinen isänpäivä tänä vuonna.
Olen aika innoissani siitä miten kauniita noista appelsiineista tuli. Ovat kuin pieniä lasitaideteoksia, ja tälläisenään täysin syötäviä koristeita leivosten päälle. Jäi houkuttamaan että tekisin appelsiinisacherin ja näitä koristeeksi..

2.11.15

SE unelmien kirjahylly, minibudjetilla

Tämä asunto on ollut säilytystiloiltaan painajainen alusta asti. Eikä vähiten siksi, ettei tilaan mahdu kirjahyllyä. Lattianeliöitä on naurettavan vähän, ja tupakeittiöolkkari yhdistelmä on ihastuttavan avoin ratkaisu sinänsä, mutta seinäpinta-ala tulee näin myös minimoitua. (Ja ne vähät seinät ovat jotain halpaa kipsilevyä, jotka eivät jaksa kantaa tauluakaan.)


Vanhan sohvan kanssa meillä oli kätevä itse rakennettu kirjahyllytaso samassa tasossa sohvan selkänojan kanssa, mutta kun sohva tuntui painuvan lattiaan asti istuessa ja sisältä löytyi katkennut tukipalkki, piti hankkia uusi sohva. Ja uudeksi sohvaksi ei tietenkään löytynyt vanhan kanssa saman mallista. Näin kirjahyllyongelma palasi ohjelmistoon.


Kiitos teidän lukijoiden sain monia ideoita miten järjestellä olohuone uudestaan toimivaksi JA saada kirjahylly. Eri vinkkejä yhdistelemällä päädyin haaveilemaan Lundian klassikkohyllyistä sohvan taakse jäävälle seinälle. 


Lundiat ovat valitettavasti reilusti oman budjettini ulkopuolella uutena, ja käytettynäkin niiden hinnat ovat nousseet viime aikoina. Joten asia jäi hautumaan tuskaisen pitkäksi ajaksi. Sitten löysin sattumalta valkoiset 228cm korkeat tikkaat melkein naapurista hintaan 10e/kpl. Hyllylevyjä samainen henkilö ei suostunut minulle myymään, joten jouduin katselemaan kirjakaaosta ja yksinäisiä hyllyn päätyosia taas turhauttavan pitkään, makoillessani pahoinvoivana sohvalla.


Se onni kipeänä olemisessa on ollut, että minulla on ollut aikaa selata myynti-ilmoituksia. En ole voinut ajatuttaa ihmisiä yhden tai kahden hyllylevyn perässä pitkin Etelä-Suomea, ja isommissa erissä on hinta karannut pois ulottuviltani. Sitten minua onnisti kuitenkin, ja sain hyllylevyt viidellä eurolla kappale, kaikki yhdestä paikasta.

Haaveilin alunperin kokovalkoisesta hyllystä, mutta tämä vahinko-onnistuminen valkoisten tikkaiden ja männynväristen hyllyjen yhdistelemisestä miellyttää silmääni jopa enemmän. Ja jos vilkaisette vanhasta postauksesta (KLIK) muita olkkarin kalusteita, niin nämä sopivat yhteen hienosti.

Ja siinä se nyt on, meidän näköinen, ilmava, kevyt ja silti kaiken tavaran nielevä kirjahylly. Ja koska onnistuin muistamaan seinän mitat väärin, on minulla seuraavaa kotia varten odottamassa vielä yksi tikaspala, ja hyllyt yhteen puolta lyhyempään hyllyväliin. Joten seuraavassa kodissamme tämä hylly on vielä upeampi!

Että kiitos avusta!
Mitäs tykkäätte?

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...