5.1.16

Post-apokalyptinen elämäntaito


Rakas tuleva puolisoni naureskelee usein tarpeelleni opetella kuolevia käsityömuotoja. Olen sitten usein, yhtälailla naureskellen, ilmoittanut ettei kyseessä ole mikään kepeä harrastus, vaan post-apokalyptinen elämäntaito. Kyllä se sitten kun asutaan taas pienessä savupirtissä eikä sukkia saa kaupasta arvostaa tätä käsityöosaamistani ihan eri tavalla.. 

Tosiasiassa nautin uuden oppimisesta ja käsillä tekemisestä, enkä usko, että tarvitsee tämän ihmiselämän aikana ruveta vaihtamaan käsityötaitojani perunaan ja siemenviljaan.Tuhlaan mieluusti aikaani näpräämiseen, oli siitä varsinaisesti hyötyä tai ei.


Opettelin erään ommellun pitsin tekniikan (ihan modernisti netistä ) ja tein valmistuneista lehdistä korvakorut itselleni. Korvakorukoukut ja pienet persikansävyiset Starowskin kristallit ostin Sinellistä,  kirjontalankaa minulla jäi appiukon joululahjasta yli. 

Varsin edukkaasti (ostetut materiaalit jäivät alle euron hintaisiksi) sain aikaan ihan uniikit korvakorut. Nähtäväksi jää pääsevätkö ne hääpäivänä käyttöön, vai tuliko tehtyä ihan arkikorvikset. Käsintehdyiltähän ne näyttävät, ja varmasti saisi rihkamahelykaupasta hienommat vain parilla eurolla, mutta näissä on sisäänommeltuna lämpimiä ajatuksia ja miehen kainalossa katsottuja Game of Thrones jaksoja. Ihan jo sen takia annan näille kauneusvirheensä anteeksi.



Paljastakaa omat maailmanlopunjälkeiset elämäntaitonne?
Nypläys, kinnasneula, virkkaus, neulonta?
Minkä "turhan" haluaisitte vielä opetella?

28 kommenttia:

  1. Hei! Siis voi miten KAUNIIT ja herkät <3 . Mieluusti näkisin nämä ylläsi hääkuvissasi :) . Anu Valkealasta

    VastaaPoista
  2. Ihanat! Mun ukki 89v esitteli mummonsa tekemiä neulalla neulottuja kintaita ja vinkui, että "a voi voi, jos joku vielä opettelisi tämän tekniikan", että se kai se sitten on vielä edessä...

    Nykyisellään neulon, vaihtelevissa määrin ja vaihtelevia tuotteita, mutta eniten sukkia ja lasten neuleita, vaikka sukkia on loppuiäksi ja lapsia ei yhtään.

    T. Se kolmikielisten häiden järjestäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinnasneulaa en miekään hallitse. Vielä. ;)

      Poista
    2. Kannattaa ehdottomasti opetella! Se on muuten tosi helppoakin vielä :)
      Lapaset jotka olen tehnyt n. 20 vuotta sitten toimii edelleen ja on muuten lämpimät!!!
      Mummo opetti ja lankakin on mummolan lampaista peräisin :)

      T. Irma

      Ps. Olen ollut teini oppiessani tuon kinnasneulan käytön ja osaan vieläkin.

      Poista
    3. Useimmat käsityötekniikat onkin helpoin omaksua jos joku näyttää. Toki Youtube auttaa vähän alkuun ;)

      Poista
  3. Siis nää on kyllä niiiiiiiiiin ihanat! Mä käyttäisin noita arkena JA juhlana, ihan anytime. Nää sitä paitsi tuo kaikkeen pikkasen glamouria, enkä usko että kukaan muu kun sä huomaa mitään kauneusvirheitä.

    Suvi

    http://morethanmomsblog.com/

    VastaaPoista
  4. Korvakoruistasi tulee mieleen höyhenet, niin kauniit ja herkät. Minulla olisi haaveina vielä joku päivä aloittaa piirtäminen uudestaan sekä ompelu. Ruuhkavuodet ja kaksi lasta niin tavoitteena olisi ensikesänä mummolassa ottaa saumuri esille ja kaivaa pitkään jemmassa olleet erilaiset lasten kankaat esille ja pistää surruutellen. 😊

    VastaaPoista
  5. Neulon, virkkaan ja olen saanut yhden pipon ja yhden kinnasparin neulattua vaikka kauan se vei. Yksi kinnaspari on ollut kesken vuosia. Jos vielä oppisi paremmaksi kehrääjäksi ja järjestäisi sille aikaa ja vähän tekiai mieli oppia kutomaa kangaspuilla vaikka kantoliina. Mä haluan kans oppia vähän kaikkea :)
    Nuo lehdet on ihanat, hääpäiväksi korviin! Niihin on neulattu hyvät muistotkin kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kehrätä ja nyplätä haluaisin myös osata! Kutominen sujuu, jos perusräsymattoa tekee. Kaverin äiti osaa tehdä kuvioita mattoihin, ne ovat jokseenkin upeita. :)

      Poista
  6. Aivan ihanat! Herkät ja kauniit ja mittaamattoman arvokkaat! Joutuu varmaan itsekin kokeilemaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, ei ole vaikeaa, ainoastaan hidasta. :)

      Poista
  7. Taitoja ei ole eikä kauheasti intoa tai sinniä opetella, mutta kuinka ihailenkaan ihmisiä jotka osaavat! Käsintehdyistä ja virheineen ainutlaatuisuutensa todistavista kappaleista olen aina valmis maksamaan suolaisen hinnankin..nim. Wanhan joulumarkkinoilla köyhtynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että on vielä käsityön arvostajia, jotka ovat myös valmiita maksamaan siitä työstä. <3 Liian paljon näkee sitä ettei polvimittaiset villasukat saisi maksaa edes kymmentä euroa...

      Poista
  8. Vastikään aloin seurata sinua. Toivotan kovasti tsemppiä tälle vuodelle,viime vuoden koettelemuksista huolimatta. Olet todella vahva!
    Korvikset ovat upeat,voisi itsekin kokeilla.:)
    Itse neulon ja virkkailen, millon mitäkin.

    VastaaPoista
  9. Oon aina ollut porukan kummajainen, kun olen halunnut osata näitä post-apokalyptisiä elämäntaitoja. Mulla niistä on hallussa dreijaustaito, kehitetty yli 5000 v sitten. Kangaspuitten kanssa olen tehnyt tuttavuutta muutaman vuoden. Sorvaustaitokin jonkinlainen.
    Toi kinnasneulatekniikka on vielä vähän vaiheessa. Käymälläni kurssilla vetäjä ei itsekään hallinnut hommaa, huoh. Olin vielä vasuri kaverini kanssa, jolle opettaminen on lisähaaste. Kaveri oli sit opetellut konstin ihan muuten. Loppuvuodesta ilmestyi Mervi Pasasen Yhdellä neulalla/Neulakinnastekniikka tutuksi -kirja. Siinä on tosi hyvät vaihekuvat ja variaatioita. Hän on erikoistunut keskiaikaisiin käsityötekniikoihin.
    Korviksesi ovat herkät ja just sopivasti käsintehdyn yksilölliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dreijatakin osaan välttävästi, kangaspuilla saan raitamattoa aikaan. Sorvaaminen olis huikee opetella!

      Poista
  10. Oi, miten söpöt! Ehdottomasti laittaisin hääpäivänä, sillä nämähän ovat vallan upeat!

    Taito tehdä itse, luoda käsillään on jotain, mitä itse arvostan suuresti. On ihana saada esim. lahjaksi jotain itsetehtyä, kun tietää, että sen eteen on nähty vaivaa ja annettu ajatuksia. Olenkin siinä mielessä onnekas (kun oma osaaminen rajoittuu suunnilleen sukkien tekoon) että niin mieheni kuin hänen tätinsä, äitini ja sisareni sekä muutamat ystävät osaavat sitten minunkin edestä! Asunnosta löytyy itsetehtyä paljon, mies vähän suuremmalla kaliiberilla (vitriinit, tv-tasot, liitutaulut jne...), muut sitten seinäraanujen, virkattujen verhojen, mattojen ja koristeiden yms. muodossa.

    Itse haluaisin oppia virkkaamaan sekä huovuttamaan kunnolla. Ompelutaitokin olisi kiva hallita, ettei aina tarvitsisi kysyä apua esim. housujen lyhentämiseen muilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että lähipiiristä kuitenkin löytyy osaajia, jos omat taidot jättävät pulaan. <3

      Poista
  11. Tällaiset taidot ovat erittäin oleellisia nälänhädän tai vedenpaisumuksen yllättäessä, tai ylipäätään loppuelämän kannalta! :D

    Kaikenlainen näpertely on kivaa ja mummoilu elämäntapana ihan loistava! Mun oma mummo on ollut innokas matonkutoja: kierrätyskuteista hyvällä värisilmillä teki suuret määrät mattoja, joista osa on edelleen, yli 30 vuoden jälkeen käytössä. Harmi, että mummo kuoli 56-vuotiaana, eikä ehtinyt opettaa minulle matonkutomista (olin tuolloin puolivuotias). Kangaspuut ovat vielä tallessa, ehkä joku päivä kasaan ne ja opettelen tuon taidon.

    Olen joskus lapsena äitin kanssa tehnyt perunasta leimoja. Nyt aikuisena kokeilin tuota vanhaa tekniikkaa joululahjoiksi tekemiini valokuvakansioiden päällisiin. Käy kurkkaamassa blogipostaus aiheesta:

    http://lempipaivanitanaan.blogspot.fi/2016/01/diy-perunapainetut-valokuvakansion.html

    Ihanaa alkanutta vuotta teidän perheelle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perunaleimajuttu voisikin olla hauskaa tuon ipanan kanssa!

      Poista
  12. Upeat korvakorut! Laitoin sinulle äskettäin sähköpostia! :)

    Hanna

    VastaaPoista
  13. Ihanat korvikset!

    Mä enimmäkseen neulon ja joskus vähän jotain virkkaankin. Ompeluataitojakin oon vähän elvyttänyt, mutta vasta jotain helppoa kassia ja pussukkaa saanut tehtyä. On noista lankahommista näillä pakkasilla suuresti iloa ja ihan konkreettista hyötyä kun on vaatetta ja asustetta mitä laittaa päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siitä jatkuvasta värkkäämisestä jää jotain ihan konkreettista käteen. Tai jalkaan. Tai päähän. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...