14.1.16

Vauvattomuusvakuutus ja "Miksei sisällä saa juosta?"


Lupasin kertoa miten sterilisaatioasia etenee.


Jono sterilisaatioleikkaukseen venyi joulun takia kuukaudella, mutta pääsin silti pikaisesti veitsen alle.  

Varauduin niinkuin kuuluukin, verikokeet, juomatta, syömättä. Sen sijaan unohdin noudattaa omia sääntöjäni, ja otin sisällä juoksuaskeleita. Liukastuin eteisessä sulaneeseen lumeen ja laskeuduin rysähtäen oikean käden sormille. Aika pikaisesti ne turposivat ja mustuivat ensiavusta huolimatta.

En halunnut päivystykseen jonottamaan, varsinkin kun tiedän ettei sairaalallamme ole päivystävää radiologia. Tein itse (varsin pätevän) lastan sormeen ja lähdin sairaalalle vasta sovitusti, aamuseitsemäksi.



Sterilisaatiota ei tehdä ilmeisesti enää hirveän mieluusti tällä "perinteisellä" tavalla, koska Essure on pienempi toimenpide, eikä vaadi Buranaa kummempaa valmistelua. Minulle tehtiin kuitenkin, osin omasta toiveestani, ihan laparoskopiana, tähystyksenä klipsien asennus ja samalla tarkistettiin silmämääräisesti kaikkien sisuskalujen kunto sytojen ja syövän jäljiltä. 

En osannut enää kaiken jälkeen jännittää rutiinileikkausta, joten menin saliin ilman esilääkitystä. Jännitykseen kuitenkin olisi saanut rauhoittavia. Salissa asenneltiin tippa ja seurantalaitteet, vitsailtiin vähän hoitajien kanssa ja sitten anestesialääkäri silitti miun poskea ja sanoi "hyvää yötä".

Noin puolen tunnin päästä minut oli jo kärrätty heräämöön. Ja sieltä pääsin sykkeiden tasaannuttua osastolle torkkumaan. Kipulääkkeet sain heräämössä vielä suonensisäisesti, osastolla sitten nappuloina.

Osastolla totesin kipulääkityksen sen verran riittäväksi, että kävin hakemassa itselleni pullaa ja kahvia kahviosta, ne nimittäin tuoksuivat osastolle asti, eikä päiväkirurgisille potilaille tarjota ruokaa.

Kovasti yritin saada kättä hoidetuksi samalla reissulla, mutta ensimmäinen hoitajani ei oikein pysynyt tilanteen tasalla, vaan kyseli syöpäjuttuja, vaikka sormeni olivat vääntyneet mutkille. Vuoronvaihdon jälkeen saamani hoitaja sen sijaan järjesti minulle röntgenlähetteen etupäivystäjän kautta, ja pääsin kuvattavaksi. Tietenkin siihen aikaan, että radiologi oli jo lähtenyt kotiin.


Sain kuitenkin käteeni paremman lastan kun päivystävä yleislääkäri oli näkevinään irtoluukappaleita nimettömässä. Lupasivat soitella seuraavana päivänä, kunhan se radiologi taas saapuisi töihin.

Sinänsä viivyttely ei haitannut, jouduin joka tapauksessa olemaan sairaalassa veritulppariskin takia vähän normaalia pidempään, verenohennuslääkkeen saa vasta 6 tunnin kuluttua leikkauksesta. Vähän vartottiin myös että normaalit ruumiintoiminnot palautuivat ja noussut lämpötila laski.


Leikkauksen jälkeen siirryin ystäväni T:n täysihoitolaan, koska ilman kanssa-aikuista ei olisi ollut asiaa kotiutua. Enkä kyllä olisi muutenkaan pärjännyt päivän pyörityksissä ilman hänen apuaan. Pikkuneidin päivähoitoon vieminen ja muu logistiikka oli ystäväni kontolla, ja vaikka aamu oli aikainen ja ilta myöhä, hän suostui auttamaan ihan ilomielin. Kun vielä kipulääkkeet lakkasivat toimimasta kotimatkalla, ja aloitin kipuoksennusrumban tienposkesta ja päätin sen vasta puolen yön maissa, olin entistäkin kiitollisempi siitä että Tirppa ja minä olimme niin hellässä huomassa.

Tänä aamuna olo oli jo ihan siedettävä, korkeavyötäröisiä pillifarkkuja en saanut vedettyä jalkaan, mutta muuten olo on jo ihan tukeva ja reipas. Kipujakin on, mutta ei niin pahoja, että viitsisin koittaa kestääkö mahani kipulääkkeitä.
Kädestänikin soittivat, että ei se murtunut ole, vääntynyt vain ja pehmytkudosvammautunut, lastaa kannattaa pitää kivunhoidollisista syistä, mutta heti kun sormet taas taipuvat, niitä saa käyttää.

Essure-sterilisaatiostahan ei jää mitään jälkiä, minulle jää tästä kolme pientä pistemäistä arpea ja navan alle toinen "napa" noin 1,5cm arpi. Arpikokoelmaa on ennestään rintakehällä ja vatsalla, joten en osaa pitää pientä kosmeettista haittaa kovin isona asiana.


Sellainen, periaatteessa syöpään liittymätön, sairaalareissu tällä kertaa. Koti on sekaisin ja synttärileipomiset tekemättä, ja mies jo toista viikkoa kiinni. Jospa niistä synttäreistäkin selvitään kunnialla, käsi paranisi nopeasti ja pääsisi taas normaaliin päivärytmiin kiinni.

Ensi kuussa palataan taas sairaalaan syöpäkontrollien merkeissä, joita odotan vähän iloisemmin mielin, kun tiedän että ainakin palleasta alaspäin kaikki on siistiä ja syövätöntä, ja veriarvotkin parantuneet edellisistä surkeista lukemista.

3 kommenttia:

  1. Hurja reissu, mutta tulipa tehtyä! ;) Oli ilo kuulla, että tähystyksessä näytti hyvältä ja sterilisaatio saatiin hoidettua. Olehan varovainen! ;)

    VastaaPoista
  2. Autsista! Lepoa sitten synttäreiden jälkeen niin sormelle kuin muillekin asioille. Itse taitoin aikoinaan vasemman käden nimettömän lastoituskuntoon pari kuukautta ennen hääpäivää. Parantuminen otti aikansa, joten ennen häämarssia sipaistiin vielä turvonneeseen nimettömään vaseliinia, jotta sulhanen saisi rengastaa morsiamensa ilman suuria tuskia... Joten "onneksi" tämä sinun sormihaaverisi sattui sentään oikeaan käteen, etkä ole itse päivänsankari tulevana viikonloppuna... ;)

    Tsemppiä ja iso halaus kaiken keskelle! Ja onnistuneita synttärikemuja :)

    VastaaPoista
  3. En osaa oikein tarinoida mitään, joten kysyn vain saako sulle lähettää Reiki-energiaa?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...