1.1.16

Syöpävuosi 2015


 Edellisenä uutena vuotena kirjoitin blogiinkin: 

"Uusivuosi on jo ihan ovella. Sen uuden vuoden toivotan riemuiten tervetulleeksi, tämä vuosi saakin jo jäädä. Edelleen odotan sitä maagista helpompaa, kepeämpää ja valoisampaa vuotta. Ensi vuonna, olen varma siitä."

Kuvat Imatran padolta vuoden vaihtuessa.
Vuosi 2015. Voi jestas. Ei tullut helppoa, kepeää ja valoisaa vuotta. 

Tammi-helmikuun sairastin mysteeriflunssaa, joka vei voimat ja yöunet. Koitin räpistellä töissä koska odotin vakinaistamista, ja järjestelin lapselle ikimuistoiset Frozen-synttärit.

Helmikuun 26. päivä flunssani diagnosoitiin 21x9x7cm kasvaimeksi rintaontelossa, keuhkojen välissä, sydämen kanssa kylki kyljessä.


Maaliskuun vietin lähes kokonaisuudessaan sairaalassa. Selvisin sydämen tamponaatiosta, sydämen dreenausleikkauksesta, molemminpuolisesta laajasta keuhkoemboliasta ja sain lääkäreiltä lupauksen, että hoitamista edes yritetään.

Huhtikuussa sain portinasennusleikkauksessa alaseinämäinfarktin sydämeeni, juhlin pääsiäistä suljettuna eristyshuoneeseen sairaalassa, ja vietin 25. syntymäpäivääni syöpäklinikalla myrkkytipassa kiinni.

Toukokuussa sinnittelin lamaantuneen selkäytimen, infektioiden ja sytostaattisivuoireiden kanssa. Tanssin myös kadettien toukotanssiaisissa ja kihlauduin elämäni rakkauden kanssa.

Toukokuussa juhlistin myös selkeästi kutistunutta bulkkituumoria (ja kadonneita etäpesäkkeitä.)


Kesäkuun ja enimmän heinäkuuta otin kroppani kanssa mittaa, mihin naisesta on. Selvisin kahdesta lumbaalitilaan työnnetystä neulasta, ja sähköiskuilla tehdyistä hermoratatutkimuksista. Sytostaattimyrkkyrytäkässä meinasi mennä useampikin elin, mutta korjausliikkeistä oli hyötyä ja hoitoja voitiin jatkaa.

Heinäkuun lopussa kävimme Englannissa juhlimassa miehen 100-vuotiasta isoäitiä. 

Elokuun olin kotona, odotin veriarvojen toipumista ja puuhasin lapsen kanssa kanttarellimetsässä ja joen rannassa kalastellen.


Syyskuun jokaisen arkipäivän vietin aluesairaalassa sädehoitolaitteessa.

Loka- ja marraskuun kuntoutin tätä piestyä kehoani tottelemaan taas yksinkertaisia asioita. Pääsin enimmistä lääkkeistä eroon, kipulääkkeitä en laske. Sain jalkoihin tuntumaa enemmän ja enemmän, sain käteni taas tekemään tarkkuustyötä ilman valtavia vapinoita. Marraskuussa oli ensimmäinen päivä kun hengittäminen ei sattunut yhtään. Siitä on tullut takapakkia, mutta yksikin hengityskivuton päivä oli mainitsemisen arvoinen.

Joulukuussa sain kuulla lääkäriltäni, että minulla on edelleen 7 senttinen, lievästi aktiivinen syöpäkasvain, jolle ei juuri nyt tehdä mitään.

Hullu vuosi, ja sittenkin niin rakas, vuosi näiden ihmisten kanssa. Täynnä itkua ja naurua, varmaan melko tasapuolisesti kumpaakin. Huumori on ollut mustaa, mutta ainakin sen on saanut jakaa rakkaimpien kanssa.

--

Melkein mieleni tekisi olla tekemättä vuodelle 2016 mitään suunnitelmia, "pieleen menee kumminkin." Mutta miut on tehty jostain sitkeämmästä, sanonpa vain. Niinpä merkitsin kalenteriini syöpäkontrolleja, syntymäpäiviä, yhteishakupäivämääriä, pääsykoepäivämääriä, hääsuunnittelua, muuttovalmistelua, häät, miehen valmistujaiset, muuton ja potentiaalisen koulunalottamispäivämäärän.

En suostu jättämään elämättä, vain koska sitä ei ole tehty helpoksi.

11 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, sinä upea, urhea nainen! Olkoon tämä alkanut vuosi edellistä helpompi.
    t. Saija

    VastaaPoista
  2. Parempaa alkavaa vuotta sulle ja perheellesi. Oot upea nainen! <3

    VastaaPoista
  3. Todellakin sinut on tehty jostakin sitkeämmästä. Minä toivon ihanaa, upeaa, rakkauden ja onnen täyteistä vuotta sinulle ja perheellesi!♥

    VastaaPoista
  4. Kamalinta olisi jättää elämättä, sanoo täällä toinen levinneen syövän kokenut. Omat vastoinkäymiset ovat tulleet senkin jälkeen ihan eri suunnalta ja kymmenkertaisina kuin mihini ennakointi on yltänyt, mutta elämään on mahtunut myös epätodennäköisyyksiä uhmaavia onnenkantamoisia (lapsi, vaikka hoidoissani oli hyvin suuri todennäköisyys lapsettomuuteen). Olen ollut väsynyt, luopunut, tyytynyt, vaihtanut haaveita. Jollain kierolla tavalla koen nyt, että elämäni ei ole ainakaan ollut tylsää tai jäänyt elämättä. Mikä ei tarkoita ettenkö voisi todella monista kokemuksista luopua. Kärsimyksen jalostava vaikutus on huijausta, mutta eteenpäin kannattaa yrittää tähytä vaikka sitten vähän eri suuntaan kuin aikoi. Hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  5. Hei!
    Olen seurannut tarinaasi tiiviisti, ja haluaisin vain sanoa, kuinka paljon arvostan sinua, sinnikkyyttäsi ja elämäniloasi. Miten jaksat puurtaa läpi kaikenlaisten ongelmien, hoitojen ja takapakkien. Olen käynyt vuoden mittaan itsekin kaikenlaista terveyteen liittyvää höykytystä ja osin samoja toimenpiteitä kuin sinä (ne eivät ole silti mitenkään verrattavissa syöpätaisteluusi), ja et voi arvatakaan, kuinka paljon sinusta ja tarinastasi on ollut apua sen läpi jaksamiseen. Kävimme lähes samaan aikaan lumbaalipunktiossa ja hermoratatutkimuksissa, ja sinun positiivinen asenteesi oli uskomattoman tsemppaavaa minulle.
    Minulle tuli kyyneleet silmiin tätä postausta lukiessa (ei ole ensimmäinen kerta) ja haluaisin toivottaa sydämeni pohjasta kaikkea hyvää, voimia, jaksamista ja iloa koko perheellesi <3
    Olet aivan uskomattoman hieno nainen ja elämänasenteesi on niin inspiroiva!
    Halauksin,
    lukija 17 vee.

    VastaaPoista
  6. Toivon sinulle kivuttomampaa, rauhallisempaa, tasaisempaa ja arkisempaa (toki juhlahetkillä maustettuna) vuotta 2016!

    E.

    VastaaPoista
  7. Vuosi oli ja uusi tulee, iso peukku vuoden 2016 listalle! Vaikka elämää ei ole tehty helpoksi, eteenpäin sanoi mummo lumessa ja mielettömän hienoja asioita sait myös kokea saamarin syövästä huolimatta, rakkaudentäyteistä vuotta 2016 teille <3

    VastaaPoista
  8. Ihanaa lukea kuinka suunnittelet tulevaa toiveikkaana. Uskon, että kirjoituksistasi saa moni ajateltavaa. Toivon että unelmasi ja suunnitelmasi käyvät toteen ja saat elää rakkaasi ja lapsesi rinnalla vielä pitkään. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi tähän tulevaan vuoteen <3 Kiitos, kun olet jaksanut kaikesta huolimatta jakaa kuulumisiasi meille lukijoille.

    VastaaPoista
  9. Lämmin kiitos tästä viiltävästä, pysäyttävästä mutta myös rakkaudentäyteisestä kirjoituksesta!

    Olkoon sinun ja läheistesi elämä tulevaisuudessa täynnä rakkautta, lämpöä, iloa ja kaikkea hyvää! <3

    VastaaPoista
  10. Hei!

    Ihana elämänhalu syövästä huolimatta. <3 Minun äitini oli syöpä-äiti, nyt jo edesmennyt. Silti oli paljon iloisia ja onnellisia päiviä elämässä. :)

    Toivon sinulle ja perheellesi paljon iloa, onnea ja hyviä päiviä. Blogisi on ihana. Luen sitä mielelläni, jään seuraamaan jatkossakin! Ja tervetuloa Pohjois-Suomeen. :)

    latte26v

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...