1.2.16

Jotain vanhaa





Sain äidiltäni luvan käyttää hänen pukunsa hääpäivänäni. Muistan minkälaisella ihmetyksellä katsoin pukua pienenä kun äitini meni naimisiin. Olin melko varma ettei ihanampaa pukua ole olemassakaan.

Kieltämättä näin aikuisena puku ei ole enää minun näköiseni. Koska kangas on kuitenkin mitä ihaninta dupionsilkkiä, pehmeän valkoinen ja eläväpintainen, pääsee puku osaksi minunkin hääpäivääni, osiksi purettuna ja uudelleen muotoiltuna.


Kankaita kolmesta hääpuvusta, kaavat toiselta mantereelta, hentoista pitsiä ja taitavan ystäväni Veeran kädenjälki. Siitä pitäisi pikkuhiljaa rakentua minun hääpukuni.

8 kommenttia:

  1. Oi jännityksellä odottelen, millainen mahtaa lopputulos olla ^_^

    VastaaPoista
  2. Ei malta odottaa lopputulosta! Tulee varmasti ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luottoni ompelijaan on kova, uskon että Veera on juuri oikea ihminen tekemään miun puvun. <3

      Poista
  3. Täälläkin oman äidin vanhassa puvussa menty naimisiin!! tosin oli käytössä äidillä jo ennen syntymään joten en ole ollut sitä silloin näkemässä mutta lapsena muistan saaneeni sitä kokeilla, ja kuinka hienolta se tuntuikaan! Oli ihan oma fiiliksestä puvussa jossa on joku tärkeä tarina ja useat vieraat sen tunnistivat samaksi:)hyvältä kuulostaa pukusuunnittelut siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miun pukua ei kyllä varmaan tunnista samaksi kunhan valmistuu, mutta tärkeintä on että itse tiedän. <3

      Poista
  4. Hei, löysin juuri tämän blogisi ja selailin mielenkiinnolla. Ihania kuvia! :) Jään mielenkiinnolla odottelemaan hääpukuprojektin edistymistä.

    Terveisin: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, onpa kiva kun on uusiakin naamoja, kiitos kun kommentoit. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...