6.2.16

Miten meillä syödään?

Punaista thaikanacurrya, sitruuna-basilikariisiä ja jugurttikastiketta.



Mielestäni ruoka on yksi iso osa lapsuusmuistoja. Minulla ainakin on ne omat lapsuuden suosikit, tiedättehän, kun tuli koulusta kotiin ja kotona tuoksui esimerkiksi spagetti ja jauhelihakastike, tai kana ja riisi. Toki minulla oli myös omat kestoinhokit, makkarakeitto ja maksalaatikko.

Tirpalta jos kysyisi nyt, meillä ei syödä koskaan mitään hyvää. On taas sellainen vaihe, että edes ne suosikit eivät uppoa mukisematta.
Texmex-maustettuja kanapyöryköitä, paputomaattimuhennosta, uunikasviksia ja riisiä.

Näissä kuvissa on meidän ruokiamme viikon ajalta. Ymmärrettävästi näitä on syöty useampana päivänä, ja jatkettu ja jatkojalostettu tähteitä, koska yritän välttää ruokahävikkiä kaikin tavoin.

Helpommallakin tulee tehtyä ruokia. Kyllä meidän kotona saa myös spagettia, nakkikastiketta ja kalapuikkoja. Niistä ruuista vain ei ole tullut napsittua kuvia, koska ne ovat, noh, värittömiä, hajuttomia ja miedon makuisia "syö ketsupilla" ruokia. Niillekin on aikansa ja paikkansa, yleensä jonkun väsyneen päivän päätteeksi kun ei jaksa kuulla yhtään "hyi en syö"tä kokkailun päätteeksi.

Edelleen neiti toimii apukokkinani, näkee mistä aineksista ruoka tehdään ja opettelee ruuanlaittoa kädestä pitäen. Toki silloin kun lasta ei kiinnosta yhdessä puuhailu, teen ihan mieluusti ruuan myös itse, pieniä sormia varomatta ja ihan hiljaa, kun ei tarvitse opastaa ketään..

Kokonaisena paistettua kanaa, uunibataattia ja salaattia. Bataatin kanssa oli maustettua kermaviiliä.

En tiedä saako tuosta lapsesta koskaan ennakkoluulotonta ruokailijaa, mutta ainakin olemme tehneet kaikkemme sen eteen. Erilaisia makuja on tarjolla, ja kaikkea pitää maistaa. Välillä maisteluannokset ovat pienenpieniä hiirennärkkäisyjä ja jäävät maistamisasteelle, välillä uusista mauista tulee kertaheitolla suosikkeja.

Eli kieltämättä lapsen lautanen ei aina näytä niin tasapainoiselta kuin toivoisin. Kastikkeet tuo lapsi varmaan karkottaisi maan päältä jos voisi, siksi meillä aika usein kastike tarjoillaan lihasta/kasviksista erillään. Muutenkin lapsi pitää ruuista, joita ei tarvitse lautasella eritellä ja syväanalysoida. Varsinkin kastikkeisiin tungetut kasvispalat aiheuttavat kakomista, mutta muistelisin että kasvis- ja hedelmäsattumat kuuluivat omiinkin ällötyksiini hyvin pitkään.

Karjalanpaistia, perunamuussia ja salaattia.

Vaakaa jos tuijottaa, lapsi on liian hoikka ja pitäisi syödä enemmän. Itse painin vain sen kanssa, että onko se nyt niin väärin, että lapsi täyttää vatsaansa kasviksilla ja lihalla sellaisenaan, ja jättää kastikkeet ja pastat vähemmistöön. Lapsi tarvitsee kaikkia ravintoaineita, ja niitä myös syö, mutta syö niukemmin niitä, joista sitä kaivattua massaa saisi. Nälkää meillä ei näe kukaan, jos tarjolla olevasta ruuasta maistelun jälkeen kelpaavat vain riisi, kanapyörykät, tomaatit, kurkut, paprikat ja ketsuppi, niin niitä saa sitten syödä vatsansa täyteen. Ruokaa on tarjolla ruoka-aikoina, neljä tai viisi kertaa päivässä, napostelullakaan en arvaisi lähteä lapsen painoa nostamaan.

Herkkujakin meillä saa, jälkiruuaksi silloin tällöin ja spesiaalipäivinä muuten vain. Sokeria en välttele mitenkään aktiivisesti, mutta en kyllä ehdoin tahdoin arkena tarjoakaan.

Neuvolantäti oli taas visusti sitä mieltä, että lapsen ruokaa pitäisi jatkaa öljyllä, mutta rehellisesti sanottuna niin saisin kyllä vain pilattua entisestään tuota niukkaa ruokahalua, joka lapsella on. Verikokeisiin anemiatesteihin vie tie, jos painokäyrää ei saada nousuun, siitä huolimatta että lapsella riittää virtaa tälläkin ruokamäärällä.

Päiväkodissa syöminen on ollut pitkään jo yksi farssi, ammattikasvattajien keinoista huolimatta. Useimmiten lapsi syö lusikallisen tai kaksi usutettuna, edes sokeripommivälipalat eivät ole varma menestys. Nyt T ei olekaan joulukuun puolen välin jälkeen käynyt päiväkodissa, joten senkään ei pitäisi olla ongelman nimi.


Mitä teillä syödään ja millä ruokahalulla?
Kannattaako painokäyrien mukaan hyppiä?
Hyviä ideoita miten kasvattaa lapsen annoskokoa ja makupalettia?

20 kommenttia:

  1. Mielettömiä ruokia! NAM!

    Meillä syöminen on tosi vaikeaa. Välillä ruokaa menee lusikallinen ja välillä syöminen sujuu paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiäkkö että mie tykkään että sie käyt täällä <3 ja anteeksi että mie olen niin saamarin saamaton kommentoimaan siun blogissa vaikka aina käyn lukemassa kun jotain uutta on!

      Poista
  2. Kasvukäyrät ovat järkeviä kokonaiskuvan osalra, mutta aina on myös sitten niitä poikkeamia. Jos tyttö on jaksavainen ja ruokaa kuitenkin uppoaa niin en minä huolehtisi liikoja. Veriarvot voi olla hyvä tsekata, mutta muuten minusta teillä kuulostaa ruokailut järkevältä.

    Uppooko teillä lapseen avokadot? Meillä lapsi tykkää lusikoida suoraan puolikkaasta ja siinä tulee hyviä rasvojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla käyrällään se kasvaa niin pituudessa kuin painossakin, mitä nyt painossa pieni dippi.

      Avokado olisi hyvä jos se menisi, mutta se on kuulemma avaruuslimaa. Pitäisi yrittää taas joko se uppoaisi, mutta kun ei ole oma suosikkini, ja kenellehän ne jämät aina jää..

      Poista
  3. Minä en kantaisi huolta lapsen syömisistä, kun hän hyvin jaksaa. Kuvista päätellen teillä asuu rakenteeltaan hyvin siro lapsi, ei minun silmääni näytä liian laihalta, vaan sopusuhtaiselta. Nirsous on varmaankin synnynnäinen ominaisuus, eikä siihen paljon voi tarjottavalla ruoalla vaikuttaa. Perustan tämän väitteen omiin lapsiin. Meillä on aina syöty monipuolisesti, vähän samaan tyyliin kuin teillä. Ja aina on pitänyt edes maistaa. Tämän seurauksena: yksi lapsista syö kaiken mitä eteen kannetaan, yksi ei syö oikein mitään ja yksi närppii niin, että pysyy normaalipainossa. Kahden muun kanssa on sitten paino-ongelmia. Toinen on liian laiha, toinen liian lihava.

    Meillä yksi lapsista elää tällä hetkellä muroilla, makaronilla ja mannapuurolla. Tosi terveellistä. Annan olla syömättä silloin, kun ei maistu ja yritän seuraavalla aterialla varmistaa, että tarjolla on jotain mikä menee alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme lasta antaa varmaan jo vähän vertailukohtaa! Mie en kutsuisi Tirppaa nirsoksi, maistaa kuitenkin kaikkea melko mielellään. Mutta hyvin selkeät suosikit sillä on, ja kaikenlainen aineksien yhteensotkeminen on sen mielestä kamalaa.

      Välillä miekin mietin että auttaisko parin viikon makaronikuuri siihen että muukin maistuisi :D

      Poista
  4. Meidän pojat (6 ja 4) on aina olleet pullukoita. Vanhempi "pääsi" nyt kuusivuotiaana normaalipainokäyrille, nuorempi on edelleen "lihava". Tuon nuoremman lautaselta katoaa ensimmäisenä tomaatti, kurkku, paprika, porkkana ym kasvikset. Sen jälkeen sitten muu ruoka, jos vielä mahtuu. Nelivuotisneuvolassa lääkäri totesi lapsen näyttävän hyvin sopusuhtaiselta ja jätti käyrät omaan arvoonsa. Lapset on erimallisia, toiset on laihoja ja toiset pulkukampia, mutta jokainen varmasti löytää sen oman sopivan painonsa sitten aikuisena. Nuo käyrät on varmasti tarpeen silloin, kun niissä näkyy notkahduksia tai yllättäviä nousuja, mutta tasaisesti omaa käyräänsä kasvavat lapset lienee ihan terveitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän suvussa kaikki ollaan aikuisiksi asti himpuloita, miehen suvussa aikuisinakin. Joten kaipa sillä perimälläkin jotain väliä on? Toiset on siroja ja toiset tukevammin rakennettuja, mutta ystävien painaviksi moitittuja lapsia en ikimaailmassa väittäisi ylipainoisiksi, sanovat käyrät mitä vain.

      Poista
  5. Meillä asuu kaksi "liian suurta" ja nirsoa lasta. Meillä syödään hyvin samallalailla kun teillä ja Tirpan ikäinen esikoinen söi 2-vuotiaaksi asti kaiken eteen tuodun. Sitten vaan ihan ykskaks ei maistunut mikään ja nyt on nirsoilua takana kohta 3 vuotta. Periaatteena tälle tyttelille kasvikset, hedelmät ja pasta uppoaa parhaiten. Ja suurin osa makeasta. Sitten on syntymästään nirso pikkuveli, joka on kaikki kolme ikävuottaan syönyt miten sattuu... Pääperiaatteena: vain proteiini käy. Ja makeista jutuista kuivat asiat, eli esim. keksit.

    Koska itse olen tosi sokerihiiri, niin tiedän, että näillä meidän muksuilla on varmasti keskimäärin suurempi sokeritarjonta kuin muilla ikäisillään. Liekö sitten siitä johtuu, että painoa on 5-vuotiaalla 21kg (110cm) ja 3-vuotiaalla 15kg (95cm). Lapset ovat kuitenkin olleet syntymästä asti jänteviä ja leveitä - painavia kyllä, mutta hyvin sopusuhtaisia ja itseasiassa poikaa terkat ja hoitajat pitää monesti tosi hoikkana, ennenkun tarkistavat painon ja lopettavat asiasta puhumisen (pojalla on perussairauksia, joiden takia painoakin kontrolloidaan usein).

    Tästä johtuen olen tullut siihen lopputulokseen, että paino on kyllä oikeasti vain numero. Muksut kasvaa hyvin ja kehittyy ja oppii ja menevät jatkuvasti matalalentoa paikasta toiseen, niin kai niillä nyt kaikki on hyvin. Ihan sama, jos joku käyrä näyttää plussaa tai miinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin olen sokerihiiri, ja ikuisessa koulussa päästä eroon sokerikoukusta. Mutta kotona meillä on tarjolla sokerisia juttuja vain jälkiruuaksi tai erikoisherkuksi, ei ateriaksi. Koitan siis välttää vanukkaita ja muroja ja muita aterian korvaavia sokeriherkkuja lapsella..

      Poista
  6. Voi miten herkullisia ruokia teillä on!Mulle kelpais :)

    Mun tytär on 16 v., ja on ollut aina tosi huono syömään. Tuossa isompana hän tajusi sanoa, että ruoat ei saa koskettaa toisiaan. Mie kun tehokkaana äitinä lappaan valmiiksi lautaselle, ja huuan syömään.
    Häntä siis ällöttää, jos raejuustot koskee perunaan tai lihakastike menee muiden ainesten päälle. No, mulla on esim. aina ollut sellainen tapa, että kaadan sen kauhallisen kastiketta pottujen päälle...

    Tuo mun penska on siitä jännä, että sille ei maistunut makaronilaatikko yms. lasten suosikit, vaan hänen herkkuja on kalat, sienet ja riista(isänsä metsästää ja kalastaa).
    Mun kanssahan tuo on aina asunut, joten meillä ei ole ollut kalaa ja sieniä juurikaan, koska itse en tykkää niistä, enkä tajunnut lapselle niitä tarjota. Tai no kalasta tiesin, että saa paljon isällään. Olen tässä sitten itse opetellut nyt kalan ja sienen syöjäksi, kun ei isällään enää käy.

    Lisäksi tyttärelläni on sellainen juttu, että jotkut ainekset(sipuli, liha) on hänen mielestään koostumukseltaan todella epämiellyttäviä suussa. Tuonkin osasi vasta isompana sanoa. Mistä tuollaisia tietää ajatella, kun itse on aina syönyt lähes kaiken mitä naaman eteen laitetaan...

    Ei, lapsella ei ole mitään häröjä, ihan on muuten normaali pentu. Syömisjutut ovat vain tarkkoja :)

    painokäyrällämeillä mentiin aina alimmalla, jos edes käyrillä oltiin. Mie en noista käyristä niin välitä, kunhan muksu on jotain syönyt, niin olen tyytyväinen ollut. Tuo lapsi on opettanut miulle uusia makuja nyt vanhemmiten. Mun lapsuudessa mitään pestoja ja tofuja ollut... Nyt sitten pitää tuollaisia ostella.
    Joten elä ole huolissas. Varmasti tyttö kiinnostuu safkasta jossain vaiheessa, ja rupeaa syömään kaikenlaista.

    Ps. mun sisko ei suostunut lapsena syömään kuin perunaa voilla ja näkkäriä ketsupilla. Siitä tuli myöhemmin oikein kulinaristi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä isoiksi ehtineiden lasten vanhempien kommentit ilahduttaa aina erityisesti, kun tuntuu että joku hankala ikävaihe vain kestää ja kestää ja kestää. <3

      Maltamma odottaa. Ehkä se isompana syö ikätasoisiaan annoskokoja.

      Poista
  7. Hienoa, että T. maistaa rohkeasti, olipa se maistaminen minkälainen tahansa. Mun poika (5 v.) syö määrällisesti hyvin, mutta ei ihan mitä tahansa. Inhoaa kaikkia löysiä juttuja (puuro, jogurtti jne.) ja lämpimiä vihanneksia. Lihaa, hedelmiä, raakoja juureksia ja kasviksia rakastaa. Samoin maitoa. Herkkuja silloin tälläin pieniä määriä. Ollut aina liian painava. Ns. täyttä tavaraa eli näyttää hoikalta, mutta painaa paljon.

    Sitten on kuopus, joka on ollut aina nirso. Syö mieluiten raejuustoa, kasviksia, hedelmiä ja pastaa. Puurokin maistuu. Lihaa saa uppoamaan jauhelihak muodossa. Kanaa, kalaa tai kokolihaa ei suuhunsa pistä. Menee samoilla käyrillä esikoisen kanssa. Silti yritetään pitää mukavaa ruokailufiilistä yllä ja rohkaista maistamaan, mutta pakottamiseen tai kiristykseen ei olla lähdetty. Sit vaadin kuopusta maistamaan enemmänkin, jos tiedän että ruoka on niin "perus" ja tuttu (esim. keitetty peruna) että syömättömyys on jotain venkoilua vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kun tietäisikin milloin kyse on venkoilusta, uhmailusta tai muusta tylsistymisestä, ja milloin siitä että ruoka on oikeasti "pahaa" tai muuten vain ei lapsen suun mukaista..

      Poista
  8. Mä olin lapsena ihan kamala nirsopeppu. Olisin syönyt suunnilleen nakkeja ja paahtoleipää. Mua käytettiin lääkärissäkin jo sen takia, kun kaikki aiheutti oksennusrefleksin. Loppujenlopuksi joskus 10+ -vuotiaana aloin hiljalleen hyväksyä erilaisia makuja. Nykyään ainoa, mikä ei kertakaikkiaan mene alas on maksalaatikko. Kaikki eksoottinen, ihanasti maustettu, paljon värejä sisältävä ruoka saa mielen iloiseksi.

    Neljästä lapsestani kaksi on ollut aivan samanlaisia kuin minä. Ja nyt jo näen, miten heilläkin makuskaala alkaa laajeta. Kuudesluokkalainen pystyy jo syömään kaikkea, vaikka ei niin pitäisikään ja tokaluokkalainenkin maistelee jo paljon ennalloluulottomammin kuin ennen.

    Elvi nirsoilee varmaan aika samoin kuin viisivuotiaat yleensä. "Mä en tykkääkään tästä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, meidän kotona olis varmaan pienenä kuollut nälkään jos vaan paahtoleipä ja nakit olis kelvannut :D Isossa perheessä syötiin sitä mitä pöytään tuotiin.

      Hassua, maksalaatikko on miun herkku, varsinkin makeuttamattomalla puolukkasoseella. :P

      Poista
  9. Oi laittaisitko noiden kanapyöryköiden ohjeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein lihapullataikinan, broilerin jauhelihaa 400g, muna, kermaviiliä/muuta nestettä, korppujauhoja/hapankorppumurskaa ja tacomaustetta. En muista millä ohjeella tein tuolla kerralla, laitan aina sitä mitä sattuu löytymään. :)

      Poista
  10. Kuvista päätellen, meillä asuu täällä samankokoisen oloinen tyttönen. Hän on pian 6v, pituutta nyt 106cm ja painoa 16kg. Hän syö kyllä monipuolisesti kaikkea, mutta määrät ovat pieniä. Tytär inhoaa kastikkeita ja ruoken täytyy olla lautasella aseteltuna kaikki jutut erikseen (peruna erikseen, kala erikseen ja salaatti erikseen). Tytär syö mielellään kasviksia, hedelmiä, kalaa, kanaa ja rae-/fetajuustoa. Puurot uppoaa aamuisin marjojen kanssa. Juomaksi valitsee aina maidon tai veden, mehuja ja limsoja inhoaa. Leipänä valitsee vain ruisleipää. Sokerisista välipaloista ei välitä, herkkupäivänä hänelle riittää lakupötkö/tikkari, enemmästä ei välitä/sanoo tulevan huono olo. Tekee siis luontaisesti fiksuja valintoja. Olenkin päättänyt, että niin kauan kuin tuo lapsi on iloinen ja jaksava, en ole huolissani. Kasvaa omilla käyrillään ja se riittää. Harrastaa omasta halustaan paljon liikuntaa (telinevoimistelua) ja jos energiat ei riittäisi, olisi harrastaminen varmasti mahdottomuus.

    Lisäksi, enemmän haitallista se ylipaino lapsillekin on, kuin lievä alipaino. Ylipaino kun tuo mukanaan riskin sairastua ns. elintasosairauksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samalta kuulostaa teidän neidin ruokavalio kuin meillä. Sillä erotuksella, että omani kyllä haluaa karkkia/herkkuja, mutta jakaa ne sitten pois. :D

      Totta tuokin, että ylipaino on vaarallisempaa kuin alipaino. Mutta kasvun ja kehityksen kannalta ruokaa soisin uppoavan vähän enemmän, ei tarvitsisi murehtia jääkö jotain puuttumaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...