4.3.16

Fysioterapiaa lapsen kanssa


Käväisin vuoden ensimmäisen syöpäklinikkakäynnin helmikuun 26. päivä. Hieman omituinen olo kävellä klinikalle omin jaloin ja katsella veriarvoja, jotka antavat syytä mielenrauhaan ja toiveikkuuteen. Tasan vuotta aiemmin päädyin samaan sairaalaan ambulanssikyydillä, sydän viimeisiään vedellen, maitotölkin kokoinen kasvain rintakehässä. Ja senkin jälkeen olen sinne raahautunut monesti väsyneenä, kipeänä, pyörätuolilla ja tietäen ettei siellä ainakaan yhtään parempi olo tule. Nyt kävelin sisään ja ulos omin jaloin, pienen kasvaimeni kanssa mutta näennäisen terveenä, enkä viipynyt viikkoa, vaan pari tuntia.

Sytostaatit veivät minulta viime vuonna hirvittävän määrän lihasmassaa, aiheuttivat heikkoutta, vapinaa ja hermovaurioita. Käytännössä veivät minulta kyvyn kävellä. Siitä on ollut pitkä matka tähän, eikä pelkkä aika auta. Edelleen oikeassa jalassani ja vasemmassa kyljessäni on hermovauriot, mutta hermot ovat uusiutuva luonnonvara, jotka korjaantuvat sinnikkäällä harjoittelulla. Toivottavasti. Siksi minulla onkin oma fysioterapeutti ja hermotuksia, liikeratoja ja lihashallintaa harjoittava ohjelma.


Olen onnekas, saan hankalien matkojen takia fysioterapeutin kotiini. Sairaalalla olisi paremmat tilat ja välineet, mutta sinne matkustaminen söisi sen hyödyn jonka harjoittelusta saa. Meiltä löytyy onneksi kotoa välineet, joilla saa tehtyä lähes kaiken minkä sairaalallakin. Saattavat näyttää tutuilta, sillä keltainen donitsi ja violetti kana ovat bObles-tuotteita, siis lapsille suunniteltuja motoriikkaa kehittäviä huonekaluja. Nämä ovat meillä lasta varten, mutta fysioterapeuttini valjasti ne myös minun käyttööni. Palapelimatto on kirppislöytö ja vihreä pallo kevyt pilatespallo.


Tirppis ei ole ollut päivähoidossa joulun jälkeen kuin yhden päivän minun leikkaukseni takia, joten kaikki minun päivärutiinini ovat osa myös neidin päivää. En ole korostanut lapselle miksi äiti jumppailee tyhmän näköisiä liikkeitä päivittäin, vaan olen napannut hänet avuksi ja seuraksi tähänkin. Samalla kun minä teen liikerataharjoituksiani, tulee lapsi harjoitelleeksi tasapainoa ja kehonhallintaa, ja koska välineet ovat sinänsä hänen omiaan, se  tapahtuu ihan vaivihkaa ja minä saan samalla jumppani. Onpa käynyt useasti niinkin, ettei minua inspiroisi y-h-t-ä-ä-n  tehdä harjoitteitani, mutta jumpparutiineihinsa tykästynyt tytär patistaa minut matolle kahvikuppini äärestä temppuilemaan hänen kanssaan.


Minidonitsi meillä on ollut jo pidempään, ja se on yllättävän monipuolinen kapistus. Se toimii istuinkorokkeena ruokapöydässä, jumppapallona, jakkarana, lisäistuimena olohuoneessa, sen kanssa voi rullailla, pompotella, vieritellä, tasapainoilla ja minä käytä sitä jalkani keinutteluihin, kun etsin kadonneita hermoyhteyksiä.

Pilatespallo on ihan Prisman valikoimista, ja sitä käytän itse hassuun pallo-polvien-välissä-kävelyyn, joka korjaa asentovirhettä lonkassa, polvessa ja nilkassa. Ipanan kanssa taas pallottelemme sillä, kevyt pallo eri riko mitään, meillä molemmilla kun on käsien hallinnassa harjoiteltavaa..

Kana taas on uusi tuttavuus, ja ihana sellainen! Saimme sen Oi mutsi mutsin lukijaillasta Designmuseolla useampi viikko sitten. Fyssarini totesi tämän paremmaksi kuin minulla aiemmin ollut vastaava "virallinen" harjoitteluväline, joten sen palautimme apuvälinevarastolle ja teimme harjoitteet tälle kanalle. Tirppa harjoittelee tällä pääasiassa tasapainolautana, minä taas avaan sillä selästäni lukkoja, joita riittää vinkuran kävelyni takia. Myös useampi jalkaani vahvistava liike onnistuu tällä.


Oikeasti on aika ihanaa, että voin tehdä kaikki tarpeelliset harjoittelut kotona. Minä saan pitää kissankarvaisia joogahousujani ja lapsi voi hyppiä balleriinajumppapuvussaan. Kuntosalille tai lenkkipolulle minusta ei vielä pitkään aikaan ole, mutta lapseni kanssa temppuiluun olen valmis vaikka joka päivä. Hauska ja hyödyllinen yhdistyy näppärästi, ja liikuntaa tulee molemmille vaikka ulkona paukkuisi minkälaiset keuhkoja nipistävät pakkaset.

Bobleseilla leikkiminen lukijaillassa avasi silmiä entisestään, näitä on paljon enemmän ja monipuolisemmin kuin tiesinkään. Jotenkin olin myös ajatellut, että bObleseista olisi hyötyä lähinnä motorisen kehityksen alkuvaiheissa, ja viisivuotias jo vähän kasvanut näistä yli. Riemumielin telmivä ipana löysi huonekaluista kuitenkin ihan eri puolia kuin alle vuoden ikäiset ja parivuotiaat, joten lisäsin toivelistallemme parikin juttua, isomman donitsin ihan itselleni jumppavälineeksi ja matotuolin tulevalle koululaiselle nyt ainakin. Jos lapselta kysyisi niin meidän pitäisi ihan ehdottomasti ostaa myös rullilla varustettu lauta ja muurahaiskarhut kiipeilyä varten, mutta tällä hetkellä budetti ei vielä veny edes yhteen uuteen ihanuuteen.


Jatkamme jumppailua, kiitos Elsa hauskasta illasta ja Suvi ihanasta seurasta. ❤





// Ei yhteistyölinkkejä, Kana saatu Elsan lukijaillasta.


3 kommenttia:

  1. Missä tuollaisia donitseja myydään? Vaikuttaa kätevältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään Fiksumuksu verkkokaupasta ostaa leluja ja heillä on myös näitä donitseja, mutta näitä saa myös mm. Finnish Designshopista ja muista vastaavista.

      Poista
  2. Pitääkin laittaa korvan taakse nuo bOblesit. Hauskan ja monikäyttöisen näköisiä. :)
    Kuopuksemme hoitotaival on vielä alussa, on paha sanoa paljonko meidän "kympin lapsi" tulee lopulta tarvitsemaan fysioterapiaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...