25.3.16

Lasagnekakku - älä yritä kotona

Tiedättekö sen, kun näkee lehdessä, blogissa tai pinterestissä jonkun todella inspiroivan, hauskan ja näyttävän jutun, ja tulee vastustamaton himo tehdä perässä? Ja lopputulos on jotain kutkuttavan hauskaa ja ihanaa? Tämä ei sitten ole sellainen juttu.




Sain erään ruokakaupan ruoka-ohjevihkosesta ajatushäiriön. Jotenkin se kuulosti houkuttelevalta, latoa irtopohjavuokaan canneloneja pystyyn ja täyttää ne bolognesekastikkeella. Lasagnekakku! Huikea idea, selkeää apukokkireseptiainesta, ja vähän vaihtelua ruokarepertuaariin.

Ei, ei ja ei.

En oikein tiedä edes mistä aloittaa. Tein valtavan bolognesekastikkeen, 700g jauhelihaa, viisi porkkanaa, kaksi sipulia, kolme purkkia tomaattimurskaa, vähän tuorejuustoa ja reilusti mausteita. Ladoin apukokin kanssa irtopohjakakkuvuokaan melkein kaksi pakettia canneloneja. Lusikoin sen valtavan potin kastiketta pienellä lusikalla ujuttaen pastatötteröiden sisälle. Näkihän sen heti, että pieleen menee, kastike ei todellakaan riittänyt täyttämään pastan koloja, ja vuoka ei ylttänyt pastan yläreunaan. Apukokin kiinnostus tyhmään sähläämiseen on nolla, hän lähti leikkimään legoilla. Vuoka falskasi uunin pohjalle, palovaroitin vinkaisi joka kerta kun uunia raotti. Uunipelti vuuan alla ratkaisi toki tämän. Kauhistunut toteamus, että pastan penteleet kyllä kypsyy siellä soossissa ja vuuassa, mutta yläreunat jää varmasti raaoiksi ja palavat. Ei muuta kuin uunista ulos, fiskarsseilla pehmenneistä canneloneista ylimääräiset trimmaten ja takaisin uuniin, juustoraastetta vaan pinnalle. Sormet ristiin ja toivotaan parasta. Nostin lasagnekakun uunista piiiitkän paiston päätteeksi ja lähdettiin hakemaan ruokahalua ulkoilulla, jotta "kakku" ehtisi asettua hieman.

Ja, no. Sitä kattaa pöydän, koristelee kakun tuoreilla basilikan lehdillä ja odottaa vastinetta vaivannäölle. Pitäisi se tyhmemmäkin tajuta, ettei se lasagne maistu yhtään sen erilaisemmalta, on se sitten neliön muotoisessa vuuassa, vai ympyräisessa kakkumuotissa. Lasagnea se on silti. Ja vielä ilman juustokastiketta. Valtava potti lasagnea ilman juustokastiketta, ja siitä riittää meidän pienelle porukalle ruokaa useammaksi päiväksi. Tiskiäkin varmaan riittää samalle ajanjaksolle.


Mikä on teidän "hukkaan heitettyä vaivannäköä" reseptikokeilunne?
 

12 kommenttia:

  1. Voi ei, mutta nätti lopputulos :) Jos se yhtään lohduttaa. Voin vaan kuvitella itseni myös saksimaan calleloneja lyhyemmiksi :D
    Ei tuu nyt mieleen itelleni mitään mut käyn kertoo jos tulee. Hmmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiskarssien kaivaminen oli tämän jutun aallonpohja...

      Poista
  2. Nauroin tapaukselle vedet silmissä ja mies ärähti että "no mitä?!" :D No hauska blogiteksti täällä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miutakin alkaa jo tänään naurattaa. :D Kaikkea sitä.

      Poista
  3. I so feel you!❤️
    Mulla taitaa olla myös joku vastaavanlainen kokemus cannelonien kanssa. Tosin tein jotain pinaatti-ricottatäytettä ja ohjeen mitoitus oli ihan minimaalinen. Siinä sitten vaan kaivelemaan sitä mönjää jo niistä osittain pehmenneistä putkista, että saisi kaikkiin edes hitusen täytettä. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
    Toisen kerran pipersin burgereiden kaveriksi porkkanaranskiksia. Oli tasapaksua tikkua, joita oli liotelti ja kuivattu, freesattu ja ryöpätty ja paahdettu uunissa huolella ohjeen mukaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut semmoinen dipattavaksi kelpaava, rapea ranskalainen vain ihan vettynyt ja löysä porkkanaspagetti. 😄
    Onneksi on noi perusbravuurit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit, pinaatti ja cannelonit soittaa miullakin kelloja. Ei tainnut mennä hyvin sekään. Ja porkkanaranskalaiset muistuttaa kokemustani bataatin kanssa. Siinä meinasi mennä sormenpäät ja hermot :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Tätä ei kannata kokeilla. :D Toinen "ei maksa vaivaa" juttu tässä lähiaikoina oli ne paljon hypetetyt voitaikina-omena-ruusut. Hyh. Hirveä räpeltäminen ja lopputulos oli melko mauton mutta nätti leivos.

      Poista
  5. Tein vegaanisen tosi herkun näköisen mutakakun tapaisen. Vein sen vieläpä nyyttäreille mennessäni... Voin sanoa, että ei ollut menestys. En tykänny itekään... Kaikkia muita ruokalajeja kehuttiin ja valokuvattiin, paitsi tätä. Juu en tee toiste... Tyydyn viemään Wilhelmiina-keksit vaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyyttärit. Vien aina jotain mikä onnistuu takuuvarmasti. :D

      Poista
  6. En ole mikään kokkikolmonen... ja tämä kuulosti niin tutulta! Kyseessä itselläni ei vain ole mikään hieno uusi ruokavisio, vaan päätän kokeilla jotain uutta reseptiä. En tiedä mikä Karma itselläni on mutta aina eka kerta menee pieleen, aina! Toisella kerralla onneksi jo tiedän mitä tehdä ja mistä homma kiikasti...

    VastaaPoista
  7. Voi apua ja anteeksi että naurattaa ihan hirveästi.

    E.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...