28.4.16

Reipas tyttö

Hei, minä täällä.

Syöpä on nyt vanhoja uutisia, ja pitäisi vaan jatkaa elämää. Ulkoapäin näytän ihan terveeltä, hiukset ovat jo melko pitkät ja tuuheat, arvet jäävät vaatteiden alle, unettomuudesta mustat silmänaluset peittää meikkivoiteella, kivuista huolimatta nousen aamuisin sängystä. 60 päivää seuraavaan kontrolliin, ja siihen asti yritän unohtaa, kuinka herkästi tämä voi alkaa kaikki alusta. Joka päivä tiedostan, että kasvain on vielä kyydissä.

Nousen sängystä. Niinpä. Fysioterapeutti kirjasi ylös liikeratojani, rajoitteitani, virheasentoja. Käsissä ei ole normaalisti voimia. Tuntoaistini on häiriintynyt lähes koko kehossa. En hahmota omia rajojani, telon itseäni jatkuvasti pienille mustelmille. Oikean jalkani hermovaurio on hankalampi kuin aluksi ajattelimme, se kiertää lonkan, polven ja nilkan sisäänpäin, vaikeuttaa kävelyä, vetää selän ja hartiatkin vinoon. Kyljen hermovauriot aiheuttavat hengityskipua. En muista milloin viimeksi olisin vetänyt vapaasti syvään henkeä. Puhuminenkin hengästyttää, sydän takoo kurkusta ulos kun puen kengät. Liikkuminen aiheuttaa kipua, mutta makaaminenkaan ei auta.

En aina tiedä, kumman mieluummin muuttaisin normaaliksi. Olisinko mieluummin kivuton ja uneton, vai nukkuisinko yöni ja kestäisin nämä kivut. Eipähä tarvitse valita. Minulla on kahdenlaisia öitä: niitä öitä kun saan nopeasti unta, ja herään jo varhaisina aamuyön tunteina odottamaan auringonnousua, ja niitä öitä kun tuskallisen unettoman pyörimisen päätteeksi saan unta kello neljä aamulla, vain herätäkseni seitsemältä viemään lasta päiväkotiin. Näiden kipujen kanssa minä jo tulen juttuun, onhan minulla ihan pätevä lääkitys. Välillä kipu lyö läpi, vetää minut maihin ja meinaa viedä tajun. Mutta apteekkari ottaa joka kerta asiakseen päivitellä, millaisia lääkkeitä näin nuori ihminen syö. Ettei nyt vain olisi väärinkäyttöä.

Pääni on tarkistettu, kiitos kysymästä. Ei ole korvien välissä nämä ongelmat. Ei kirjaimellisesti eikä henkisesti. Minä voin henkisesti niin hyvin kuin voi olettaa. Olen lääkärin mukaan asiallinen, elämänhaluinen ja orientoitunut. Olen sitä omastakin mielestäni.

Lapseni on päivähoidossa. Alle neljä tuntia päivässä, kolmena päivänä viikossa, ennen kuin ehditte tuomitsemaan. Vaikka minä olen kotona. Vien kuulemma päivähoitopaikan sitä enemmän tarvitsevilta, kyllä kotona olevan vanhemman pitäisi jaksaa huolehtia lapsen riittävästä varhaiskasvatuksesta ihan itse. Kyllä minä itse lastani kasvatan ja opetankin, teen tehtäviä, laulan, leikin, askartelen. Mutta lapsiryhmäksi minusta ei ole. Kahden tunnin ulkoiluun joka päivä minusta ei ole. Minun kanssani ei tarvitse jonottaa omaa vuoroaan, toimia ryhmässä, jakaa leluja. Haluan, että tuo lapseni saa viikoiltaan muutakin kuin nämä neljä seinää. Riittää, että minä olen täällä jumissa.

Sosiaalinen elämäni on tietokoneella. Melkein jokaisena päivänä toivon, että joku kaipaisi minun seuraani. Aika monena päivänä soitan itse ystävilleni ja perheelleni, en nyhjötä täällä marttyyrina kotona. He ovat ihania, kerran viikossa joku käy meillä, istuu minun kanssani kahvikupillisen, tai -pannullisen verran. Vähän aikaa minusta tuntuu, että olen oma itseni. Tiedättehän, ihminen, sosiaalinen, hauska, elossa. Viikot vain ovat pitkiä.

Olen reipas tyttö. Suoritin kaiken mitä minulta vaadittiin, ja rekkalastillisella onnea se riitti selviämään lähes mahdottomasta. Kukaan ei vain kertonut minulle, ettei tämä urakka pääty siihen, että lääkäri sanoo "nähdään seuraavassa kontrollissa kolmen kuukauden kuluttua". Olen reipas tyttö,  olen ottanut itseäni niskasta kiinni, teen fysioterapiaa joka päivä, ilmoitan Kelalle viikottain olevani edelleen työtön ja työkyvytön. Huolehdin kodistani ja perheestäni, viikonloppuisin nautin parisuhteestani.

Kutsukaa kiittämättömäksi, jos ette tiedä miten arvokkaana pidän jokaista uutta päivää.

Olen reipas, mutta kyllä minullakin alkaa tulla raja vastaan, en halua vain selvitä hengissä, haluan elämäni takaisin.

Terveisin,

Camilla 

(Se jolla joskus oli syöpä, mutta nyt se ei tee muuta kuin laiskottelee päivät Kelan tuilla. Väittää opiskelevansa pääsykokeisiin ja ajavansa ajokorttia ja järjestävänsä elämäänsä uudelleen. Laiska se vaan on.)


TL;DR Valivali, meni hermo kaikkitietäviin puolituntemattomiin ja Kelan selvityksiin.

20 kommenttia:

  1. Tuo avautumisesi on enemmän kuin inhimillistä. Voi kunpa ihmiset joskus, edes joskus, pitäisivät mutu-tuntuman perustuvat päätelmänsä ominaan. Sinä, jos kuka, olet ansainnut edes kolmena päivänä viikossa lapsellesi päivähoitopaikan. Toki sen on ennen kaikkea ansainnut myös lapsesi. Sinä, jos kuka, olet ansainnut edes muutaman tunnin rauhallisen yöunen. Olet ansainnut ne kaikki kahvitteluhetket aikuisessa seurassa ja ne viikonloput parisuhteen hoitamiseen. Olet myös ansainnut kaiken taloudellisen tuen tältä yhteiskunnalta, siitä opiskelupaikasta ja ajokortista puhumattakaan. Eniten olet ansainnut sen uuden elämän rakkaittesi kanssa, mihin se ikinä teidät viekin. Olet uskomattoman upea nainen ja sinulla on oikeus myös joskus juputtaa....

    VastaaPoista
  2. Ihmiset ovat julmia, varsinkin ne, jotka eivät tiedä elämän nurjasta puolesta mitään. Toivottavasti elämä kantaa ja tulee vielä aika, jolloin sinunkin murheesi ovat yhtä pieniä kuin pahan puhumiseen ja muiden paheksumiseen elämänsä tuhlaavilla ihmisillä nyt.

    VastaaPoista
  3. <3 Hyvä kun sait purettua! Muistatan että olen täällä! <3

    VastaaPoista
  4. On ihan paskaa sanoa ettei joku saisi valittaa vaikka mistään jos on kokenut no vaikka nyt syövän. Että pitäis olla vaan kiitollinen. Ei se kiitollisuus mihkään katoa, arki se on meillä kaikilla. Arki, joka sisältää myös niitä pieniä vastoinkäymisiä joista on oikeus valittaa, syövästä huolimatta! Kyllähän sitä näin kotiäitinä myös syyllistyy tuohon "Kelantuilla laiskotteluun", joten samassa veneessä ollaan. :D Minä alotan kylläki opiskelun pian joten ehkä surkimuksenviitta lentää yltäni. ;) Tsemppiä! Älä välitä mitä muut ajattelevat tai tylsyyksissää spekuloivat.

    VastaaPoista
  5. Helvetti! Tulin oikein vihaiseksi, kun luin, että joku kehtaa sinun tekemisiäsi arvostella! Pää halkee, savu nousee päästä!

    Onneksi varmaan tiedät, että suurin osa meistä on sinun puolellasi, jos yhtään lohduttaa.

    VastaaPoista
  6. Valitettavasti ihmisen typeryys on katoamaton luonnonvara. Sita riittaa niin kauan kun ihmisia pallon paalla tepastelee. Sina sen sijaan olet viisas, jarkeva ja inhimillinen. Mutta typeraan ja jopa aaliomaiseen kommenttiin tai mielipiteeseen voit vastata ystavallisesti ja jarkevasti kerran. Joskus joku paukapaa tajuaa katsoa peiliin ja ottaa ehka opiksi. Jos ei, niin saa jaada omaan arvoonsa. Hyvaa kevatta sulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  7. En tiedä mitä sanoisin. Menin sanattomaksi. Asiaa kirjoitit. En voi sanoa muuta kuin että olet(te) usein ajatuksissani. Olet uskomaton nainen ja äiti. <3 Arvostelijat saisivat painua sinne missä päivä ei paista. :(

    VastaaPoista
  8. Mulle tuli kyllä mieleen, että lapsesi on tosi vähän päiväkodissa. Jos on itse työkyvytön ja kärsii kivuista ja unettomuudesta, niin voisihan lapsi olla ihan kokopäiväisestikin kunnallisessa hoidossa. Etkö halua vai saatko asiasta vain päivähoidon puolelta palautetta vai miten? Toivon, että olet saanut kuitenkin ihan itse tehdä ko. päätöksen ilman ympäristön painostusta mihinkään suuntaan.

    Ja hirmuisen paljon voimia ja jaksamista elämässä eteenkinpäin. Jos haluat avata tilannettasi, niin kiinnostaa tietysti mikä on ennuste hermovaurioiden suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapselle on mahdollista järjestää lähimmässä päiväkodissa vain nämä tunnit, 2km päässä olisi saanut olla täysiä päiviä, mutta koska liikkuminen ei ole vahvuuteni, en saanut itseäni kohtuuttomasti rasittamatta lasta vietyä sinne. Joten tähän on tyytyminen.

      Hermovaurioiden ennuste on mallia "paranee jos paranee, ja jos paranee niin hitaasti" Eli yhtään ei tiedetä kuinka käy.

      Poista
  9. Kyllä sun lapsella, jos jollakin, on oikeus päivähoitoon. Minusta sitä pitäisi järjestää enemmänkin, jos vain itse tahdot niin. On kyllä aika uskomatonta, että jopa apteekkari kehtaa urputtaa lääkkeistä, luulis sen tietävän että syövän jäljiltä voi olla oikeesti kipiä.

    Tsemppiä opiskeluun, toivotaan että saat opiskelupaikan.

    VastaaPoista
  10. Oletko perehtynyt Mindfulnessiin ja meditaatioharjoituksiin. Niitä löytyneet netistäkin. Voisi kokeilla olisiko apua unettomuuden ja kivun hallintaan. Aina ei tarvitse jaksaa, vaan voi olla väsynyt (minäkin olen sitä monena päivänä viikossa ja en ole edes käynyt läpi noin sekä fyysisesti että henkisesti rankkaa jaksoa elämässäni kuin sinä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molempia olen kokeillut, mutta tiedätkö, kivun hallinta mielikuvaharjotteilla ei ole mikään helppo homma silloin kun kipu on kovaa ja intensiivistä.

      Poista
  11. Tuo kuulostaa kohtuuttomalta että pitää joka viikosta edelleen erikseen ilmoittaa työkyvyttömyys. Eikö siitä ole mitään vaihtoehtoa jollain lääkärintodistuksella päästä helpommalla? Tyyliin "toistaiseksi" "kunnes muuta ilmoitetaan". Kun vaiva kuitenkin on mikä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärin lausunnot on kelalla, mutta niistä ei tähän ole apua. Sitten kun saan poistaa "työtön" statuksen ja olen virallisesti kuntoutuja, ei tarvitse enää viikottain ilmottaa.

      Poista
    2. Voi veljet tuota byrokratiaa. ..

      Poista
  12. Mua vaan hämmentää, miks lapsen pitäisi olla koko ajan kotona jos vanhempikin on? Kyllä mie ainakin arvostan varhaiskasvatusta sen verran, että soisin sen oikeuden kaikille lapsille (oli vanhempi kotona ihan mistä syystä tahansa). Ihan jo sen takia, että ei kukaan, ei edes tiikeriäidit tai mitkä supermamat tahansa voi muuttua lapsiryhmäksi tai niiksi sosiaalisiksi suhteiksi, joita päikkärissä on. Ja just tuo, että ympäristö vähän vaihtuu, eikä lie ollenkaan paha, että kylkiäisenä tulee tilanteita, joissa lapsi ei ole ihan koko ajan äidin kanssa.

    Joo takerruin nyt tähän, vaikka tässä tekstissä tuli esille paljon muitakin vääryyksiä. Ai että pistää vihaksi puolestasi.

    VastaaPoista
  13. http://www.adlibris.com/fi/kirja/ota-kipu-haltuun-9789511292302

    Suosittelen Helena Mirandan kirjaa Ota kipu haltuun

    Joskus eteenpäin pääsee siten, että luopuu jostakin vanhasta. Eli vanhaa eläämäsi et varmaankaan saa takaisin, mutta kaikki mahdollisuudet uudenlaiseen elämään on edessä! Toivon sinulle kaikkea hyvää! Ja hatunnosto siitä, miten olet jaksanut kainen kokemasi keskellä olla äitinä.

    VastaaPoista
  14. Hei Camilla, Satuin viimevuonna ihan sattumalta sinun sivuillesi ja siitä asti olen niitä seurannut jokapäivä. Ihailen sitä, miten jaksat kaikista vaivoistasi huolimatta olla niin positiivinen kuin lähes aina olet. Sinulla on lupa purkaa tunteitasi, olla herkkä ja haavoittuva, on lupa itkeä ja nauraa. On lupa olla vihainenkin ja mitä vaan sisimmässäsi koet. Mitään tunteita ei tarvitse peitellä. Olet ihana ihminen kaikkinesi. Syöpä ja siihen liittyvät asiat ovat olleet lähelläni isäni sairauden ja myös rakkaimman ystäväni myötä. Olen ollut heidän vierellään heidän sairautensa ajan, hoitanut ja ollut tukena alusta loppuun. Tiedän mitä se sairaus kysyy sinulta, voimia, voimia ja voimia. Kipua, monenlaista kipua. Ja lukemattomia vaivoja. Vaikka en sinua tunne, olen ajatuksin luonasi, kun sinun päivityksiäsi luen ja seuraan. On ihana asia, että lapsesi saa olla päivähoidossa, jotta saat hengähtää. Sinä olet niin urhea ihminen, mutta muista, että aina ei tarvitse yrittää jaksaa. Saa olla myös heikko. Itse sairastan monia kipusairauksia ja tiedän öiden ja päivien kivut, jotka vaativat todella paljon voimia selvitä päivästä toiseen. Ymmärrän, miten paljon sinun kipusi sinulta vaativat. Nyt olet taas selvinnyt uuteen päivään. Toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää, pieniä ja suuria ilonpisaroita. Ja auringonpaistetta. Sydänlämpöisin terveisin, Lissu

    VastaaPoista
  15. Paha mieli tuli sun puolesta, mutta blogiasi pitkään seuranneena en voi muuta todeta kuin, että olet uskomaton, älykäs nuori nainen. En voi muuta kuin ihailla asennettasi kaikkeen kokemaasi, asennettasi elämää kohtaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...