8.7.16

Solutasolla sitkeä

Tarinankerrontana se menisi näin; oli toivottoman surkea alkutilanne, dramaattinen käänne ja onnellinen loppu.

Oikeasti tämä syöpätarina on ollut paljon pidempi.




Ambulanssikuski ajoi 140km tunnissa. Mukana oleva kirurgi ei löytänyt enää verenpainetta tai sykettä, ambulanssinainen löysi ja antoi lisää nonadrenaliinia. Lupasin olla nukahtamatta.

Anestesialääkäri oli komea. Sydänkirurgi sanoi ettei kasvainta voitu poistaa. Äitini sanoi kaiken järjestyvän. Ylilääkäri sanoi ohimennen "siis on sinulla syöpä, aggressiivinen, pahanlaatuinen". Ei tuntunut miltään.

Olen maannut teholla ajatellen, että on juotava tämä suullinen vettä, otettava lusikallinen jugurttia, päiväunet siinä välissä jos tarpeen, ja syötävä aamiaista välillä kipuhorkassa nukkuen, vaikka siihen asti, että on taas lounasaika. Asentoakaan en voinut itse vaihtaa, välillä pään kääntäminen oli liikaa. En saanut henkeä ilman apua. Sain monta huonoa uutista peräkkäin, mutta kieltäydyin jäämästä makaamaan. Sanoin, että minut on tehty jostain sitkeämmästä, odottakaapa. Taputtivat, kun ensimmäisen kerran pääsin istumaan. Pitivät kädestä kun kone painoi ilmaa keuhkoihini, ja yö oli pelottava. Olivat iloisia kun lähdin.

Laihduin kymmenen kiloa muutamassa viikossa. Rikoin 10 suonta päivässä tippaletkuihin. Sain kaksi sydäninfarktia. Kävelin itse kaksi metriä vessaan ja itkin ylpeydestä ja hoin "hengitä sisään ja ulos". Pelkäsin mennä syöpäklinikan päiväsaliin, en halunnut kuulua niihin ihmisiin. Vertaistuki tuntui naurettavalta, kun omat ennusteet eivät antaneet aihetta suuriin toiveisiin. Katsoin, kun valutin vapaaehtoisesti myrkkyä suoniini.

Luovuin tyttäreni kasvatusvastuusta. Luotin hänet hyviin käsiin.

Menetin tuntoaistini. Menetin kävelykykyni. Menetin käsieni hallinnan. Menetin hiukseni.

Rikoin luuytimeni kyvyn tuottaa uusia soluja. Odotin lähes kuukauden sen palaavan. Mietin kuolemista.

Huumorini musteni. Nauroin siellä päiväsalissa naisen kanssa, joka sai tietää ettei näe enää syksyä. Naurettiin niin että vedet valui silmistä. Pidin kädestä oman ikäistäni naista, joka kävi läpi elämänsä hirveintä kipua yksin.

Sain solumyrkkyä, joka meinasi rikkoa useamman sisäelimeni. Ihoni meni niin rikki, etten voinut istua. Lääkäri sanoi, että menee rikki mitä menee, jos henki säilyy. Olimme yhtä mieltä.

Makasin sädehoitokoneessa ja laskin päiviä. 20. 19. 18...0

Kasvain pieneni 21 sentistä seitsemään.

Sain elämäni takaisin.

Siihen sen olisi kuulunut päättyä. Valmis, finito, ei enää koskaan. Syöpä vaan ei lopu silloin kun se alkaa olla muille jo vanhoja uutisia. Minä elän näiden sivuoireideni kanssa edelleen, jännitän neljä kertaa vuodessa kontrolleja, yritän olla miettimättä uusimisprosentteja, kuulostelematta oireita liikaa.




Kävin Syöpäklinikalla tällä viikolla.

Seitsemästä sentistä kolmeen senttiin, sitä tarkoittaa solutasolla sitkeä. Pieniä askelia silloinkin kun ei enää jaksaisi.

Edelleenkään en päässyt tuosta riippakivestäni, mutta nyt se on kokoluokkaa superpallo. Ei kuulosta enää maanvaivalta.

24 kommenttia:

  1. super pallo on paljon parempi kuin maitotölkki. Oli aina kun mietin ehditkö nähdä sinua vielä elävänä, joten et tiedäkään miten ihanaa on tehdä nyt hääpukua häihisi. Kolme senttiä, se on jotain ihan uskomattoman pientä kaiken tämän jälkeen ja jotain aivan mahtavaa! 💚💚

    VastaaPoista
  2. Olet sitkeä. Mietin aina näitä uutisiasi lukiessani, kuinka moni muu olisi selvinnyt. Tuntui, että silkalla tahdonvoimalla taistelit sen kasvaimen tuohon kolmeen senttiin!

    VastaaPoista
  3. Hienoja uutisia, kauhunhetkiä olet läheistesi kanssa joutunut kokemaan. Kirjoitat niin, että olen täysin koukussa blogiisi. Siunausta ja lämpöä elämäänne<3

    VastaaPoista
  4. Kaiken tuon jälkeen, olet onnesi ansainnut. Olet mielessäni ja rukouksissani.

    VastaaPoista
  5. I-H-A-N-A-A Camilla ihanaa! Ihania uutisia, vain kolme senttiä "jätettä". Kyyneleet valuvat vieläkin pitkin poskiani, kun luin tuon postauksen. Pystyn niin samaistumaan. Terveisin se äiti, jonka poika toi perheeseen kuusi vuotta uuden perheenjäsenen, herra Hodgkinin (joka ei meillä tosin enää asu, mutta takaisinmuuttoa pelkään aina). Nyt kohti uusia haasteita, häitä, muuttoa, opiskelua!

    VastaaPoista
  6. Silmät märkänä luin tätä. Ihmettelen, miten jonkun tuntemattoman kuulumiset voi liikuttaa näin. Superpallo ei kuulosta tuon kertomuksen jälkeen ollenkaan pahalta. Nyt voi jatkaa taas hyvillä mielin häitä ja uusia tuulia kohti!

    VastaaPoista
  7. Olet kyllä mahtava sisukas nuori nainen! Onnea, iloa, valoa, paljon paljon rakkautta ja siunausta sinulle ja perheellesi! Birgitta

    VastaaPoista
  8. Sinä olet sen kutistanut miltei olemattomiin, sinä periksiantamaton, vahva, ainutlaatuinen nainen! Sieltä se sulaa vähitellen kokonaan pois, sillä tuollainen tahdonvoima siirtää vaikka vuoria, yhdestä Kevinistä puhumattakaan! Paljon aurinkoisia, rakkaudentäyteisiä päiviä kesääsi <3 Olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
  9. Loistava kirjoitus paljon muusta(kin) kuin sairastumisesta ja paranemisesta. Aina pitää olla isoja tavoitteita ja tarvittaessa ne pitää pilkkoa pikkiriikkisiin osiin. Itselle blogisi toimii tsempparina monissa asioissa ja sopivana "järjen äänenä": uran muutos lähtee siitä, että päättää haluavansa sitä ja rentouneempi mieli siitä, että miettii elämänsä iloa tuottavat asiat ja järjestää niille aikaa.

    Toivotan sinulle ihan älyttömästi iloa opintoihin ja ihanaa hääpäivää. Kaiken muun toivottaminen tuntuu jotenkin vain naiivilta �� Tarkoitan, että sinusta hehkuu sellainen asenne, että se ei paljon toivotteluja kaipaa.

    VastaaPoista
  10. Olet M-A-H-T-A-V-A!! Sinulle jos jollekkin toivon iloa ja onnea elämään! -Jonna

    VastaaPoista
  11. Suurenmoinen, liikuttava, ja kirjallisesti erinomaisen taidokas teksti. Olet niin sitkeä, lahjakas, periksiantamaton, kaunis nuori nainen. Tässä muutama adjektiivi... lisääkin löytyisi! Annat elämänhalua myös minulle, jo vähän vanhemmalle uskolliselle lukijallesi.

    Toivon kovasti ihan kaikkea hyvää koko perheellenne; ihan aluksi oikein ihanaa hääjuhlaa!

    Tämä kommentti saattaa näyttää sinulle ja muille kommentoijille hyvin imelältä. Tarkoitan kuitenkin sydämestäni totta joka sanallani.

    VastaaPoista
  12. Miten mahti uutinen! Sun pitää kirjoittaa tarinastasi kirja *sydän* Onnea tuleviin juhliin, muuttoon ja opiskeluihin! t.piitzi

    VastaaPoista
  13. Todella iloinen puolestasi, että kasvain periksi ja sinä et :). Olet mieletön esimerkki siitä,ettei pidä tuleen makaamaan vaikka mitä tulisi eteen. Varsinkin tuleville oppilaillesi olet ihanteellinen roolimalli siihen, miten suurien vaikeuksienkin jälkeen elämä voi voittaa.

    Sinänsä omasta tahdosta syövän parantumisessa; aina silloin tällöin tulee hieman surulliseksi kommenteista että tahdonvoimalla voisi parantaa syövän. Kyllä ne syöpään menehtyneetkin ovat varmasti tahtoneet ihan tarpeeksi parantua, aina se ei vaan riitä.

    VastaaPoista
  14. Niisk. Niin upeasti kirjoitettu. Kevin kuihtuu hitaasti mutta varmasti. Odotan innolla ihania hääkuviasi ja kuulumisia opiskeluelämästä.
    Lämmin onnen halaus
    Heppulix

    VastaaPoista
  15. Mahtavia kuulumisia! Lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä sinulle ja läheisillesi! Voimia ja hermoja loppumetreille häiden suhteen, sekä tulevaan muuttoon ja opiskeluun:)
    Siunausta!

    VastaaPoista
  16. Hassua kuinka tuntemattoman puolesta voikaan olla näin onnellinen!:') Kaikkea hyvää toivon teidän perheeseen!<3
    Tiina

    VastaaPoista
  17. Voi hitsi Camilla, ihan tippa tuli linssiin. Oot kyllä todellakin sitkeä. <3

    VastaaPoista
  18. Hienoa! Niin mukavasti kirjoitat että kirjankin lukisi mielellään.. :-)

    Ansku

    VastaaPoista
  19. Ja sen sitkeyden rinnalla se, että on vierellä joku tai joitakuita, jotka nappaa kiinni niinä hetkinä, kun ei saa edes pihistyä mitään ja päässä pyörii vaan pahimmat vaihtoehdot, on kyllä elintärkeitä. Oireiden kuulostelu on niin tuttua. Onneksi tunnen itseni jo niin, että tiedän, että yleinen stressi johtaa myös yliherkkyyteen kaikkien oireiden suhteen. Sitkeys on upea ominaisuus.

    VastaaPoista
  20. Olet kyllä uskomattoman vahva nainen. Ja sitkeä. Ei voi kun ihailla periksiantamattomuuttasi. Tovin elämääsi seuratessa on ihana lukea tämmöistä. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ♡

    VastaaPoista
  21. ❤️ Tämä oli osasyy, miksi tänään oli pakko tulla sanomaan siellä kaupassa että luen blogiasi�� Koska tarina on tuttu esikon kummin takia sairauden osalta ja muutenkin ihailen sinua ihmisenä ihan valtavasti!! Tästä se nolo melkein itku..Kaikkea parasta ja ihania arkipäiviä teille koko perheelle����-Outi-

    VastaaPoista
  22. Oi miten hienoja uutisia (ja samalla toivoisin, että ne vielä joskus olisivat parempia)! En tiedä auttaako tämä, mutta vaikka tuntuisi, että omat vaikeudet ovat muille jo vanhoja uutisia,ei se välttämättä ole ihan niinkään. Sitä vaan ei keksi enää sanottavaa kun ei halua toistaa niitä samoja lauseita.

    VastaaPoista
  23. Löysin Veeran ja Oi mutsi mutsi -blogien kautta tänne. Blogisi on ihana. Kaikessa traagisuudessaan niin rehellinen, että harvoin tulee vastaan. Paljon voimia sinulle ja kutistukoon kasvain olemattomiin!

    VastaaPoista
  24. Olet aivan käsittämättömän vahva ihminen! Ei voi muuta kuin ihailla ja toivoa, että olisi itse joskus edes puolet noin vahva ja rohkea. Pelkkää hyvää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...