16.12.16

Ensimmäinen oikea harrastus

Tirppa aloitti täällä uudessa kodissa ensimmäisen harrastuksen, johon äitiä ei tarvita mukaan. Vauvauintia, muskaria ja ratsastustahan me olemme tehneet yhdessä, ja monenlaista tehdään perheenä. Mutta tänä syksynä T:llä oli pari toivetta: oma huone uudessa kodissa ja tanssiharrastus.


Onneksemme Tanssiopisto järjestää päiväkodillä, päiväunien paikalla kerran viikossa tanssitunnin. Lukukausimaksu ei ole kallis ja harrastus järjestyy päivähoitoajan puitteissa. Järjestely helpottaa minun muutenkin suhteellisen kuormittavaa arkeani.

Ei se varsinaisesti toivottua balettia ole, mutta tanssin riemua niin monella tapaa. Jos innostusta riittää vielä kevätlukukaudenkin jälkeen, olen luvannut harkita balettitunneille siirtymistä, vaikka se tarkoittaisikin vapaa-ajan viettämistä tanssisalin laidalla. Juuri nyt on kuitenkin ihanaa, ettei tarvitse sitoutua yhteen lajiin ja tiukkaan harjoitteluaikatauluun.


Tavallaan tämä järjestely, jossa minun ei tarvitse osallistua harrastukseen millään tapaa, on kuitenkin tehnyt minut sokeaksi sille kehitykselle, jota minimimmin liikkumisessa on tapahtunut yhden syksyn aikana. 

Joulujuhlassa pääsin ensimmäistä kertaa tarkkailemaan tanssimista tositoimissa, ja olin hämmästynyt. Pituuskasvussaan kömpelö melkein kuusivuotias liikkui musiikin tahtiin todella sulavasti ja hallitsi itseään minulle ihan uudella tavalla. Onhan tuo pienten tanssi sellaista.. enimmäkseen vain hellyyttävää ja hassua. Mutta siinä katsellessani tajusin entistä selvemmin, miten valtavasti hän onkaan taas kasvanut ja kehittynyt. On hän ennenkin ollut hienomotorisesti taitava ja hurjapää tempuissaan, mutta tanssin myötä kömpelyys on hävinnyt.






Tanssin jälkeen ojensin pienelle tanssijalle lähikaupasta ostamani esiintymisruusut. Tirppa jakoi ne tanssikavereille, opettajalle ja päiväkodin tädeille, koska olisi hänen mielestään "epäreilua, että yhdellä on, kun muilla ei." Koitin toppuutella, että pitäisi itsellään edes yhden, mutta hänen ilonsa tulee muiden ilosta, ja mimmin hymy leveni sitä mukaa kun hän sai levitettyä hyvää mieltä muillekin.

Nämä tärkeimmät jutut tyttäreni luonteesta ja kehityksestä eivät onneksi mene ohi silloinkaan kun äitiä ei enää huolita kaikkeen mukaan.

3 kommenttia:

  1. Nauti ihmeessä vielä ajasta, kun lapsi voi harrastaa ilman kuskausta! T: äiti, jonka 2 vanhinta harrastaa futista ja säbää ja kolmas futista. Kuskaamista riittää kimppakyydeistä huolimatta. Ps. Ihana, ihana tirppa, kun ruusunsa jakoi! <3

    VastaaPoista
  2. Suloisia kuvia pienestä balleriinasta! Ja kivaa tekstiä ylpeästä äidistä.

    VastaaPoista
  3. Oih, tuossa ensimmäisessä kuvassa olet kuin sinä mininaamassa, vaikka sinua en olekaan nähnyt kuin blogin kuvissa. Ihana Tirppa, tuo ruusujuttu! Kaikkea hyvää teille nyt, aina ja joulunakin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...