4.12.16

Rumia sanoja

Syöpätaipaleen alkupuolella listasin itselleni kaikkia niitä uusia rumia sanoja joita jouduin käyttämään uudessa arjessani. Tuntui, että kaikki syöpään viittaavat sanat olivat niin kolhon kliinisiä, jonkun muun kehon osia. Epikriiseissä luki diffuusi mediastinaalinen bulkkituumori. Epätarkkarajainen iso kasvain rintakehässä. Tuumori, kasvain, massa. Lymfooma. Ripoteltiin sekaan vähän levinneisyyttä, EPI-pisteitä, solumyrkkyjen nimiä ja hienoja diagnooseja haittavaikutuksille.
Minä puhuin perheeni ja ystävieni kesken Kevinistä.

Kevin oli melkoinen tyyppi. Iso. Hankalassa paikassa. Kovin aggressiivinen. Oli helppo puhua Kevinistä, sai jättää rumat syöpäsanat keskustelun ulkopuolelle. Sairaalakeskustelut saivat vähän komediamaustetta, kun mietittiin ääneen kahvilassa tapposuunnitelmaa Kevinille, ja tajuttiin miltä se ulkopuolisen korviin kuulosti.

Tänä syksynä rumat sanat tekivät paluun. Ensin niiden perinteisten muodossa. Noin vain suihkussa oli pakko kiroilla, kun sormiin löytyi kainalosta ihan reilun kokoinen patti. Sadattelin sitä muutaman päivän itsekseni, mutta ei se mihinkään hävinnyt.

Hieman toiveikkaana kävin näyttämässä sitä parille lääkärille, josko he eivät pitäisi sitä mitenkään ihmeellisenä. Yleislääkäri totesi ensikokeilulla, ettei uskalla sanoa muuta kuin että jotain siinä on. Lapissa syöpäpuolen ylilääkäri totesi käsikopelolla sen diffuusiksi tuumoriksi ja lähetti jatkotutkimuksiin.


Kuukauden tutkimisen ja hutkimisen jälkeen todettiin, ettei se ole mitään muuta kuin joku patti. Sitä kuvattiin ultralla, röntgenillä ja magneetilla, ja sitten se kirjattiin kirjoihin ja kansiin kudosmöykyksi.

Olen kiitollinen, että nämä väärätkin hälytykset otetaan ihan tosissaan, ja oikeasti tutkitaan. Silti takaraivoon jää nakuttamaan se "entä jos" kun patista ei kudosnäytteitä otettu.

Ja eniten jäi ärsyttämään Helsingissä Kevinin kontrollikäynnillä lääkäri, joka puolihuolimattomasti tarkisti vain osan imusolmukkeista, ja totesi, ettei jatkossa tarvitse sitten enää "luumua pienemmistä muutoksista" aiheuttaa tälläistä tutkimusrumbaa. Lisäksi kysymykseni uudelleenkouluttautumisesta, sytostaattien haittavaikutusten kontrolloinnista, lausunnoista ja muista kuitattiin olan kohautuksella. Kun syöpää ei todennettavasti enää ole aktiivisessa vaiheessa, ei ihmisen hoito näköjään enää kiinnosta edes sen vertaa, että kertoisi kenen puoleen kääntyä.

Joten, tässä sitä elellään sitten, yhden syöpäkasvaimenjämäpatin ja yhden epämääräisen kudosmöykyn kanssa. Ihan rentoina ja huolettomina naisina. (Lisää tähän valinnainen ruma sana)

5 kommenttia:

  1. Huh, joskus lääkäreiden tilannetaju pettää <3

    VastaaPoista
  2. tekis mieli sanoa useampi kirosana lääkärille:( tsemppiä sulle Camilla sulla on ihan paras blogi:-)♡

    VastaaPoista
  3. Onneksi siut otettiin tosissaan <3

    VastaaPoista
  4. Ei hyvää päivää tota Helsingin lääkäriä! Ei mitään syytä olla huolissaan ylimääräisistä pateista, syöpähistorian jälkeen? Voimia, niin epävarmuuden kanssa elämiseen kuin myös tuollaisten aasien kanssa tapaamisiin!

    VastaaPoista
  5. #@rk%le, en osaa muuta sanoa. Tsemppiä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...