 |
| Punaista thaikanacurrya, sitruuna-basilikariisiä ja jugurttikastiketta. |
Mielestäni ruoka on yksi iso osa lapsuusmuistoja. Minulla ainakin on
ne omat lapsuuden suosikit, tiedättehän, kun tuli koulusta kotiin ja
kotona tuoksui esimerkiksi spagetti ja jauhelihakastike, tai kana ja
riisi. Toki minulla oli myös omat kestoinhokit, makkarakeitto ja
maksalaatikko.
Tirpalta jos kysyisi nyt, meillä ei syödä
koskaan mitään hyvää. On taas sellainen vaihe, että edes ne suosikit
eivät uppoa mukisematta.
 |
| Texmex-maustettuja kanapyöryköitä, paputomaattimuhennosta, uunikasviksia ja riisiä. |
Näissä kuvissa on meidän ruokiamme viikon ajalta. Ymmärrettävästi
näitä on syöty useampana päivänä, ja jatkettu ja jatkojalostettu
tähteitä, koska yritän välttää ruokahävikkiä kaikin tavoin.
Helpommallakin
tulee tehtyä ruokia. Kyllä meidän kotona saa myös spagettia,
nakkikastiketta ja kalapuikkoja. Niistä ruuista vain ei ole tullut
napsittua kuvia, koska ne ovat, noh, värittömiä, hajuttomia ja miedon
makuisia "syö ketsupilla" ruokia. Niillekin on aikansa ja paikkansa,
yleensä jonkun väsyneen päivän päätteeksi kun ei jaksa kuulla yhtään
"hyi en syö"tä kokkailun päätteeksi.
Edelleen neiti toimii apukokkinani, näkee mistä aineksista ruoka tehdään ja opettelee ruuanlaittoa kädestä pitäen. Toki silloin kun lasta ei kiinnosta yhdessä puuhailu, teen ihan mieluusti ruuan myös itse, pieniä sormia varomatta ja ihan hiljaa, kun ei tarvitse opastaa ketään..
 |
| Kokonaisena paistettua kanaa, uunibataattia ja salaattia. Bataatin kanssa oli maustettua kermaviiliä. |
En tiedä saako tuosta lapsesta koskaan ennakkoluulotonta ruokailijaa, mutta ainakin olemme tehneet kaikkemme sen eteen. Erilaisia makuja on tarjolla, ja kaikkea pitää maistaa. Välillä maisteluannokset ovat pienenpieniä hiirennärkkäisyjä ja jäävät maistamisasteelle, välillä uusista mauista tulee kertaheitolla suosikkeja.
Eli kieltämättä lapsen lautanen ei aina näytä niin tasapainoiselta kuin toivoisin. Kastikkeet tuo lapsi varmaan karkottaisi maan päältä jos voisi, siksi meillä aika usein kastike tarjoillaan lihasta/kasviksista erillään. Muutenkin lapsi pitää ruuista, joita ei tarvitse lautasella eritellä ja syväanalysoida. Varsinkin kastikkeisiin tungetut kasvispalat aiheuttavat kakomista, mutta muistelisin että kasvis- ja hedelmäsattumat kuuluivat omiinkin ällötyksiini hyvin pitkään.
 |
| Karjalanpaistia, perunamuussia ja salaattia. |
Vaakaa jos tuijottaa, lapsi on liian hoikka ja pitäisi syödä enemmän. Itse painin vain sen kanssa, että onko se nyt niin väärin, että lapsi täyttää vatsaansa kasviksilla ja lihalla sellaisenaan, ja jättää kastikkeet ja pastat vähemmistöön. Lapsi tarvitsee kaikkia ravintoaineita, ja niitä myös syö, mutta syö niukemmin niitä, joista sitä kaivattua massaa saisi. Nälkää meillä ei näe kukaan, jos tarjolla olevasta ruuasta maistelun jälkeen kelpaavat vain riisi, kanapyörykät, tomaatit, kurkut, paprikat ja ketsuppi, niin niitä saa sitten syödä vatsansa täyteen. Ruokaa on tarjolla ruoka-aikoina, neljä tai viisi kertaa päivässä, napostelullakaan en arvaisi lähteä lapsen painoa nostamaan.
Herkkujakin meillä saa, jälkiruuaksi silloin tällöin ja spesiaalipäivinä muuten vain. Sokeria en välttele mitenkään aktiivisesti, mutta en kyllä ehdoin tahdoin arkena tarjoakaan.
Neuvolantäti oli taas visusti sitä mieltä, että lapsen ruokaa pitäisi jatkaa öljyllä, mutta rehellisesti sanottuna niin saisin kyllä vain pilattua entisestään tuota niukkaa ruokahalua, joka lapsella on. Verikokeisiin anemiatesteihin vie tie, jos painokäyrää ei saada nousuun, siitä huolimatta että lapsella riittää virtaa tälläkin ruokamäärällä.
Päiväkodissa syöminen on ollut pitkään jo yksi farssi, ammattikasvattajien keinoista huolimatta. Useimmiten lapsi syö lusikallisen tai kaksi usutettuna, edes sokeripommivälipalat eivät ole varma menestys. Nyt T ei olekaan joulukuun puolen välin jälkeen käynyt päiväkodissa, joten senkään ei pitäisi olla ongelman nimi.
Mitä teillä syödään ja millä ruokahalulla?
Kannattaako painokäyrien mukaan hyppiä?
Hyviä ideoita miten kasvattaa lapsen annoskokoa ja makupalettia?
