29.1.17

Kaunoluistimet vai hokkarit luistelemaan opettelevalle?



Viimeiset viisi iltaa luistelemassa. Jep, talviurheilukausi on tosiaan täällä!

Aikaisempina vuosina kehnot talvet ovat pitäneet koko talven luistelukerrat siinä viiden kerran paikkeilla, joten luistelun opettelu on jäänyt aika vähälle huomiolle. Täällä Rovaniemellä taas luistelukaudella on toisella tapaa mittaa, joten tulin kiinnittäneeksi ihan oikeasti huomiota käytössä oleviin välineisiinkin.


Kävin terotuttamassa nuo kaunoluistimet ipanalle, ja hyvin niilläkin pystyssä pysyi ja eteenpäin kulki. Mutta joka kerta kun luistimiin tuli vähän vauhtia ja liukua, tasapaino horjahti aavistuksen ja meno tyssäsi etuosan piikkeihin, vaikka se alin otettiinkin teroituksen yhteydessä pois. Lisäksi huomasin, että koska etupiikeillä sai tökittyä vähän vauhtia, ei lapsella ollut intressiä opetella käyttämään luistinta "oikein". 

Hokkarit olisivat (kuulemma) paremmat luistelemaan opettelevalle, mutta kuusivuotias on hyvin kiintynyt identiteettiinsä tyttönä, ja hokkarit ovat hänen mielestään "poikien luistimet".. joten oleppa siinä sitten. Paitsi että illalla nukkumaanmennessä tajusin, että meillä oli jossain jemmassa edellisenä talvena saadut, silloin vielä liian isot luistimet, joissa kenkäosan ja terän muotoilu on samanlainen kuin hokkareissa!


Oli kuulkaahan kovin erilainen meininki tänään jäällä, kun näihinkin saatiin terät teroitettua. Lapsen jalka ei väsynyt ollenkaan niin nopeaan, luisteluun tuli vauhtia, potkut oli pakko tehdä oikein, että eteenpäin pääsi, käännöksissä ei kompuroitu, eikä mahalaskuja nähty enää ollenkaan. Ihan kuin olisi oppinut luistelemaan yön yli.

Yhden lapsen otannalla vastaisin siis otsikon kysymykseen hokkarit. Mutta tiedänpä senkin, että osa luistelun taiasta on omalle lapsoselleni siinä ajatuksessa, että kun tarpeeksi opettelee niin sitten osaa kaunoluistella. Ja voin melkein vannoa, että mustissa luistimissa ei olisi ollut sitä tarvittavaa ripausta tyttöyttä ja katteettomia lupauksia elegantista liitelystä jään poikki.

Ja niinkuin kaikessa opettelussa, tässäkin taitaa olla kyse enemmän motivaatiosta kuin välineistä. Mutta on vaikea oppia jotakin uutta, jos luistinten katsominenkin ottaa päähän. Vaikka minua vähän ärsyttää tälläinen jako (tässäkin) urheilulajissa, ymmärrän että luistimen värillä on väliä siinä vaiheessa, kun esikuvana on joko NHL-pelaaja tai kaunoluistelija strassimekossa. Onneksi siis hokkareitakin on valkoisena, pörröreunuksella ja kultapainatuksilla, ja vastavuoroisesti kaunoluistimiakin saa mustina, jos joku kokee ne omikseen.


Viimeisimmäksi on todettava vielä se, ettei niillä luistimilla opi luistelemaan, jos niillä ei pääse jäälle. Ne kun eivät tee mitään itsestään, hienot ja kalliitkaan luistimet eivät opeta ketään luistelemaan. On mentävä sinnikkäästi jäälle palelemaan, kaaduttava ja noustava ylös sata kertaa. Pitää jaksaa kannustaa, osata auttaa yli pettymyksen tunteista. Iloittava yhdessä niistä pienistäkin oppimisista.

Tänä talvena me molemmat opettelemme luistelemaan. Minä uudelleen, lapsi ensimmäistä kertaansa. Minä olen meistä ehkä se huonompi jopa, mutta menen jäälle, puen nilkkatuelliset luistimet jalkaani, kypärän päähäni, kompuroin ja kaatuilen siinä missä kuusivuotiaskin. Mutta menen, mennään yhdessä.

Päässäni hoen opekoulutuksen liikanmaikan luistelumantraa:

"Kun horjuu, kehittyy. Kun kaatuu, oppii."


21 kommenttia:

  1. Opin luistelemaan vasta, kun sain hokkarit. Taisin olla 12v. Siihen asti kompuroin eikä isän neuvot polvien notkistamisesta kauheesti auttaneet, kun ne saakutin piikit oli aina tiellä, vaikka niitä kuinka oli munkin luistimissa vähennetty. Hokkareiden varret oli myös verenkierron kannalta helpommat. Minä(kin) opin jotakuinkin kerrasta luistelemaan.

    Tavallaan olen kuitenkin sitä mieltä, että jos tahtoo taitoluistella, pitää olla siihen sopivat välineet. Jos haluaa luistella ja pelata jääpelejä, niin sitten välineet sen mukaan. Tai siis että murtsikkasuksilla ei voi lasketella ja laskettelusuksilla hiihtää murtsikkaa. :) Perustekniikan opettelussa on kuitenkin ne piikittömät luullakseni helpommat ja ainahan sitten voi pistää ne toiset jalkaan siinä vaiheessa, kun tahtoo opetella piruetteja.

    Ihanaa, että jossain on talviurheilukausi - terveisiä sateisesta Helsingistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä tämän taitoluistelupointinkin, omaa ipanaani vaan ei saanut luistelemaan piikeillä oikein, vaikka kuinka nätisti kehoitti ja selitti miksi. Tietysti jos haluaisi aloittaa taitoluistelun, pitäisi sitten hankkia ne kärkiterälliset silloin.

      Terkkuja Helsinkiin, täällä on talvi, mutta kaikki elämä tuntuu olevan siellä. :D

      Poista
  2. Tämä liikunnanope on sitä mieltä, että ensin opettelu piikittömillä luistimilla ja sitten halutessaan vaihto kaunoluistimiin. Väärin opitusta pois opettelu on nimittäin työn ja tuskan takana ja valitettavan moni kaunoluistimilla oppinut vetää vauhtinsa piikeillä..

    VastaaPoista
  3. Hurraus teidän luisteluharrastukselle!

    Muistan pienenä kuulleeni jonkun sanovan, että jos kerrankin luistelee hokkareilla, ei ole enää mahdollisuuksia kehittyä taitoluistelijaksi! Enpä muistanut tätä ennen kuin lin kirjoituksesi, ja ihmetyttää, onko moisella väitteellä totuuspohjaa. Muistan, että minuun se vaikutti pienenä niin, että kärsin kuuliaisesti ne teristä aiheutuneet mahalaskut pitääkseni taitoluistelijan uran vielä potentiaalisena mahdollisuutena. Ikinä en kuitenkaan taitoluistelutunneille päätynyt.

    Nuorena sain mustat kaunoluistimet, jotka olivat minusta todella hienot. Toivon, että vielä löytäisin ne jostain varaston perukoilta.

    - Kukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen tainnut samalla syyllä valita ne kaunoluistimet aina. Haluaisin uskoa, että molemmat taidot on ihan opittavissa tarpeen vaatiessa myöhemminkin, jos luistelusta haluaa siirtyä jonkun lajin pariin, oli se sitten jääkiekko tai kaunoluistelu.

      Poista
  4. Hokkarit, ehdottomasti. T. Lukioaikaisilla kaunoilla ikänsä luistellut ope joka osti tänä talvena hokkarit. Ja oli muuten nolona kun meni eka kertaa jäälle. Ei osannut luistella, ei. Luuli ettei ollut käyttänyt teriä mutta olipa mokoma. Kaunot pitäisi kieltää lailla harjoitteluluistimina. Ja taitoluisteluun tarvitaan käsittääkseni nilkoista markettikaunoja jäykemmät kulkupelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä opekouluttautuminen, päätyy toteamaan että niitä peruskoulun "turhia" taitoja tarvitsee sittenkin. :D Sinänsä ihminen varmaan pärjäisi ilman luistelutaitoakin, se ei ole samalla tavalla tärkeä kuin esim uimataito.

      Poista
  5. Minä ilkeä äiti en ole suostunut ostamaan tytölleni (nyt eskarissa) kaunoluistimia. Ensin tytöllä oli noita piikittömiä tyttöjen harjoitusluistimia. Sitten päätin, että veljen vanhat hokkarit saavat luvan kelvata. Ostettiin niihin pinkit nauhat ja suojat, millä saatiin prinsessapisteitä sen verran, että kelpasivat lapselle. =D

    Luistelevia lapsia kun katsoo, niin suurin osa kaunoilla luistelevista tytöistä potkii vauhtia piikeillä. Niin tein itsekin koko lapsuus- ja nuoruusiän. Aikuisena vasta ostin hokkarit, ja sain todeta saman kuin toinenkin kommentoija tuossa edellä, eli en osannut luistella niillä lainkaan. Hokkarit sen sijaan ovat jalassa paljon paremmat kuin markettikaunot. Paksummat toppaukset, tukevammat varret, jalat ei kipeydy ja jäädy heti.

    Toki oma tyttöni saa ne kaunokit, jos niitä vielä muutaman vuoden päästä muistaa haluta. Voi toki käydä niinkin (onnellisesti), että kaunokit hylätään parin kokeilukerran jälkeen ja palataan takaisin hokkareihin.

    Luisteli lapsi millä luistimilla tahansa, tärkeintä on että luistimet on teroitettu! Ja suosittelen että lapsi pääsee luistimille muutenkin kuin koulun tai päiväkodin kanssa. Muutama kerta talvessa ei riitä oppimiseen. Maila ja kiekko/pallo/rinkula kannattaa ottaa mukaan myös tytöille, sillä pelaamisen tuoksinassa kehittyvät monet erilaiset taidot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kypärä ja terävät luistimet, ja jäätä niiden luistinten alle, niillä pärjää. :)

      Itse ostin itselleni nyt kaunot, lähinnä koska niistä löytyi nilkkatuellisia versioita, kun tuo toinen jalkani on lähinnä hyödytön ja pystyssä pysyminen on minimivaatimus. :D

      Poista
  6. Loistava teksti! Uskon täysin tuohon mielikuvien voimaan, ja monelle pikkutytölle "se juttu" ovat ne kiiltävät valkoiset kaunarit. Onneksi niitäkin löytyy tuollaisia hokkarimalleja. Oletteko muuten lukeneet kirjan "Aino ja tuhmat luistimet". Sopii tähän teemaan aivan loistavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii, vastaan kirjasuositukseen kirjasuosituksella: Teemun taikaluistimet. Oli miun ja veljen suosikki pienenä!

      Poista
    2. Kiitos! Pitääkin mennä etsimään kirjastosta. :)

      Poista
  7. Esimerkin voima auttaa myös, meillä perheessä sekä äiti, että, suurin idoli, isä luistelevat hokkareilla, niin siksi tytär kohta 5v. ei ikinä ole haikaillut kaunoluistimien perään. Toki sekin voi vaikuttaa, että tytöllä on nyt kolmas luistelutalvi ja hokkarit olleet käytössä ihan pienestä pitäen, niin menee jo business as usual kategoriaan :) Nyt kun tyttö on jo isompi ollaan juteltu piikillisten ja piikittömien luistinten eroista (ja katsottu telkusta taitoluistelua ja jäätanssia, jossa taitoluistimia tarvitaan). Löysin mä kerran kyllä kaupasta tyttöväriset kimaltavat hokkarit (siis oikeat hokkarit, eli niitäkin on olemassa) vaan kun hinta oli 55 euroa (siinä missä vieressä oli perushokkarit -60% alessa 20 eurolla), niin mentiin perushokkareilla (sen verran varauduin kyllä mahdollisiin tuleviin kriiseihin, että ostin eurolla jemmaan pinkit nauhat).

    Mutta oman kokemuksen perusteella (vaihdoin hokkareihin joskus 25-vuotiaana) hokkareilla on kivempi luistella (temppuiluun sit kaunokit jos haluaa, itse mieluummin vain luistelen). Mä sentään osasin kyllä luistella eteenpäin (koska rullaluistelu), mutta vieläkin 10 vuotta myöhemmin meinaan tuiskahtaa polvilleni kun rekleksinä koitan pysäyttää pientä liukua nousemalla kärjille.

    Helsingissä ei ole kyllä ollut mitkään mahtavat luistelukelit, mutta onneksi radat jäädytetään heti kun vaan voi. Meillä on luistelukausi avattu marraskuussa (hih) ja käyty aina luistelemassa kun vaan voi (ts. on jäätä ja ei olla kipeitä), niin ei ole kyllä vielä 10 kertaa saatu rikki.

    VastaaPoista
  8. Jees, komppaan hokkarit paremmuutta luistelemassa opettelussa. Meillä tytär oppi 3v hyvin kivuttomasti luistelemaan hokkareilla ja oli niin innokas luistelija (talvella 2006-2006 oli myös mahtavat luistelukelit jopa täällä pääkaupunkiseudulla!) että seuraavana syksynä vein hänet luistelukelit. No se osoittautuikin taitoluisteluksi, ja oli kivaa niin hommattiin sitten ne taitoluistimet (ja juu ei mitkään markettiluistimet tosiaan). Vähän oli vaikeeta oppia se pystympi luisteluasento, piikit tökkäsi koko ajan ja oli mahallaan. No onnistui kuitenkin ja 5v iässä olisikin pitänyt mennä valmennusryhmään. Se ei kuitenkaan meidän neitiä napannut (venäläinen valmentaja, kova kuri yms.) Ja sitten muistin sellaisen lajin kuin ringette: kokeilemaan ja kivaa oli. Panin valitsemaan taitoluistelun ja ringeten välillä ja nyt on pelannut 9 vuotta ringetteä. Paluu hokkareilla ei sekään ollut helppo, liian pysty luisteluasento sai helposti kellahtamaan selälleen.

    Ja päälle päätteeksi hankin itsekin kypsässä 44v iässä hokkarit ja harjoittelen nyt niillä luistelemista! Jalat kyllä tykkää enemmän kuin korkokenkämallisista kaunokeista, kartuttaminen on vähän hankalaa ja itsekin kun innostun (vaikka maalitilinsä saa) saatan nostaa selän pystyyn, polvet suoraksi ja sitten Muksis! Mutta kivaa on, suosittelen ja harmittelee kun en aiemmin ole hokkareilla hankkinut! Eilen oli elämäni eloisaa ringetteäerissä ja oli kyllä tosi hauskaa. Lupasivat että saan tulla toistekin. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua mitä automaattinen virheenkorjaus on kirjoitellut 😂. Siis vein tytön luistelukouluun. Jarruttaminen on mulle vaikeaa, maalitilanteessa nostan selän pystyyn. Eilen olin elämäni ekoissa ringettetreeneissä.

      Poista
  9. Tämä ei liity postauksen aiheeseen mitenkään, joten anteeksi jo etukäteen.
    Kaivoin kuitenkin vanhoista postauksista irti sellaisen, että teillä ilmeisesti on joskus ollut käytössä Yamon kantoreppu? Ja ilmeisesti se ei sitten ollut teille ihan se kaikista paras. Hirveän huonosti ko. repusta löytyy netin kautta _mitään_ tietoa, mutta sellaisen kun nyt kirpparilta otin mukaan, niin jos millään viitsisit siitä jotain infoa lykätä, mikä teillä oli se suurin kompastuskivi sen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Meillä suurin kompastuskivi Yamon kanssa oli vauvan kasvava paino. Seitsemän kiloa vielä menetteli, mutta yhdeksän kiloa eturepussa aiheutti hurjat hartiasäryt. Ja havahduin asiaan silloin vasta kun kokeilin välissä paremmilla olkaremmeillä ja oikeasti painoa lantiolle jakavaa reppua, Tulaa. Se meillä olikin sitten käytössä kunnes lapsi täytti viisi, ja saavutti 17kilon painon. Silloinkin olisi pystynyt vielä lapsen koon puolesta kantamaan, mutta omat jalkani vammautuivat syöpähoidoissa, ja tarvetta kantamiselle ei muutenkaan enää juuri ollut.

      Poista
  10. Moi! Tääkään ei liity postauksen aiheeseen, mutta mä näin unta että kysyin sulta voisitko taas tehdä kysymys-postauksen? Siis että sulta sais kysyä kysymyksiä liittyen suhun itseesi, koulutukseen, siis ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, hyvällä maulla tottakai :) Ymmärrän kyllä jos aihe on liian henkilökohtainen etkä halua levitellä ihan koko elämääsi kaikelle kansalle, musta olisi vaan mielenkiintoista lukea susta "ihmisenä", vaikutat niin hyvältä tyypiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie vähän arastelen kysymyspostauksia, koska täällä blogissa käy muutama todella hyökkäävästi ja halveksuvasti kommentoiva lukija. Sinänsä minua ei haittaisi vastata henkilökohtaisiinkaan kysymyksiin, mutta tunnen suurta surua jos joudun puolustelemaan elämänvalintojani ilkeilijöille.

      Mutta pistän korvan taakse, ymmärrän kyllä että hyvin toteutettuna olisi kiva homma! :)

      Poista
  11. Hei, halusin vain sanoa, että on todella ikävä kuulla, että sinulle kommentoivat jotkut ilkeät ihmiset. Vaikea ymmärtää mistä he sen kaunan ammentavat. Olen seurannut blogiasi pitkään ja pidän ja arvostan elämänasennettasi. Jatka samaan malliin ��

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...