21.5.17

Tirpan kirjahyllyllä: Roald Dahl - Nilviöt

Meillä luetaan paljon kirjoja, ja joskus olen kirjavinkkaillutkin Instagrammin puolella. Monesti on mieleni tehnyt kirjoittaa kirja-arvosteluja bloginkin puolelle, mutta tuntuu hassulta arvostella lasten kirjoja näin aikuisena, joten pyysinkin tuota lasta kertomaan suosikkikirjoistaan ihan omin sanoin. Tämä arvostelu on kirjoitettu sanasta sanaan kuusivuotiaan selostuksesta.


Millaisia hahmoja kirjassa on?

Rouva Nilviö ja Herra Nilviö, jotka on pahoja ilkeitä ihmisiä jotka laittaa toistensa spagettiin matoja ja sänkyyn sammakkoja. Ja hullunkurisia apinoita, joita Herra Nilviö pitää häkissä ja käskee seisoa ylösalaisin. Niissä apinoissa on äiti ja isä ja kaksi vauvaa. Ja lintuja, ja pieniä poikia jotka halusi kiivetä puuhun eikä tienneet että siellä on liimaa, millä pyydystetään lintuja lintupiirakkaan.

Mikä oli paras kohta?

Se kun pojista meinattiin tehdä piirakkaa ja sitten pojat keksi että ne on vaan housuista kiinni liimalla puussa ja ne lähti karkuun ja housut jäi puuhun ja ne juoksi karkuun paljaat pyllyt vilkkuen.


Kuka on tarinan sankari?

Se punkerolintu joka puhuu sekä apinaa että lintua. Ja kekseliäät apinat!

Saako paha palkkansa?

Saa! Että kun ne oli hakemassa pyssyjä millä ne ampuisi uuden linnun, niin sillä aikaa apinat ja linnut laittoivat niiden kotiin liimaa kattoon ja laittoi kaiken kotona ylösalaisin samoille paikoille. Ja kun ne tuli kotiin niin niille tuli ajatus että ne on ylösalaisin, ja linnut oli laittanut niiden päähänkin liimaa ja sitten ne rupesi seisomaan päällään ja kutistui kunnes jäljellä oli enää vaatemyttysiä ja kaksi kenkäparia. Ja voitko äiti lisätä vielä että jäi myös kävelykeppi ja lasisilmä!



Mitä pidit kirjasta?

Oli hyvä, koska siinä oli hassuja kohtia, ja hyviä ja pahoja tyyppejä, esimerkiksi se lintu ja apinat ja Nilviöt.



* Äidin näkökulma:
Roald Dahlin kirjoja lukiessa on aina sama fiilis: Voiko tätä edes lukea ääneen? Tämäkin kirja keikkuu pitkään siinä rajalla, ovatko hahmot jo liiankin ilkeitä, ällöjä ja häiritseviä. Voiko lastenkirjan pahis oikeasti suunnitella tekevänsä pienistä lapsista piirakkaa? Loppupelissä hyvä voittaa kekseliäisyydellä ja yhteistyöllä, ja paha saa palkkansa. Kirjaa lukiessa juteltiin paljonkin siitä, miten muita ihmisiä ja olentoja kohdellaan, ja miten Nilviöt ovat kamalia jopa toisilleen. Ja huolimatta siitä, että kirja on välillä kamala ja ällöttävä, on se samaan aikaan myös hullun hauska. Ei silti ihan herkimmille pienille lapsosille!



Kirjavinkkejä meille ja muille saa jättää kommentteihin!


6 kommenttia:

  1. Roald Dahlin kirjat on kyllä hyviä! Jos ette ole jo lukeneet, suosittelisin häneltä kirjaa "Me salametsästäjät". (Siitä on jostain syystä tullut uusi painos (typerällä) uudella nimellä "Iskä ja Danny maailmanmestari", en tiedä onko tekstiä muuten muutettu kuin tuon nimen osalta). Mutta anyhow, tuossakin kirjassa on kutkuttavaa jännitystä ja pahakin saa palkkansa - tosin myös hyviskin saa hiukan nenilleen kun ei suunnitelmansa pahiksen varalle onnistu ihan niin kuin on ajateltu. Lisäksi hyvis ei ole ihan puhtaasti hyvis kaikissa toimissaan, joka tuo myös niitä harmaan sävyjä esille ettei kaikki ole niin mustavalkoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osa suomennetuista Roald Dahleista ollaankin jo luettu, mutta juuri tuota ei, kiitos vinkistä! :)

      Poista
  2. Ei se ole ollenkaan hassua, että aikuinen esittelee lastenkirjoja. ;) Mutta ymmärrän kyllä pointin, että arvosteluja on kiva kuulla/ lukea lasten itsensä kertomana.

    Dahlin kirjat ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. David Walliamsia pidetään hänen manttelinperijänään, joten ehkä hänenkin kirjoittamansa kirjat miellyttäisivät Tirppaa? Entä oletteko lukeneet Dahlin Matildan? Se on oma suosikkini. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri asia jos bloggaa kirjoista. ;)

      David Williams onkin ollut listalla siitä asti kun luin Gangsterimummin! Pitää katsoa jos löytäisimme muutakin. Matilda oli lapsena suosikkini myöskin, Tirpalla kärkisijaa pitää toistaiseksi "Kuka pelkää noitia?"

      Kiitos vinkkauksista!

      Poista
    2. Tajusinpa muuten, että kirjailijoita kuvittaa sama kuvittaja, siitäkin saattaa tulla lisäpisteitä samanlaisuuteen. :D

      Poista
  3. Olen huono tutustumaan uusiin kirjoihin, kun vanhoja hyväksi koettuja on niin paljon. Uspenskin Fedja-setä viihdytti kovin viisivuotiasta, all time favourite on kuitenkin Katto Kassinen. Aikuisen näkökulmasta tuon ilkikurisen pikkumiehen kujeilu ja käytös tuntuu suorastaan sydämettömältä, mutta niin oma lapseni kuin itsekin 80-luvulla kuuntelin Kassisen toilailuja naura herkässä :) Prinssessa-häähumu-kermakakkumaailmassa elävää lapsosta saattaisi kiehtoa Tiheikön väen tarinat, joiden kuvitus pursuaa kaikkea suloista ja hempeää:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...