1.9.17

Tapaus kadonnut Sopu

Heinäkuun viimeinen päivä oli hirvittävän helteinen, joten jätin parvekkeen oven auki lähtiessäni sairaalalle. Uskalsin tehdä näin, koska viimeiseen kuuteen vuoteen kissat eivät ole parvekkeelta mihinkään kadonneet. Ja palatessani meillä oli yksi kissa vähemmän, meidän Sopusemme oli poissa.


Neljä viikkoa me etsimme. Levitimme 200 paperista katoamisilmoitusta ja kymmeniä verkkoilmoituksia eri palveluihin ja Fb-ryhmiin. Laitoimme loukkuja ja teimme hajujälkiä. Käytimme koiraa etsintäapuna. Valvoimme öitä istuen kadunkulmissa josko kissasta näkyisi edes vilaus. Onneksi saimme tähän kaikkeen apua Rovaniemen eläinpelastusringiltä, sillä neljä viikkoa etsimistä ihan yksin riittäisi väsyttämään kenet tahansa.

Tämän viikon maanantaina vein Tirpan eskariin ja istuin autossa kotipihassa ja murehdin kissan kohtaloa. Neljä kokonaista viikkoa ulkona on hirveän paljon kissalle, joka ei ole koskaan ollut ulkona ja joka on tottunut päivittäin täyttyvään ruokakuppiin ja lämpöiseen sohvannurkkaan. Sain paljon kommentteja, joissa kehoitettiin lopettamaan etsiminen, että kyllä kissa ulkona pärjää ja pakkasyöt ajavat sen sitten kotiin. Minua kommentit vain suututtivat, sillä sydämeni nyrjähti joka aamu, kun kissaa ei yön aikana saatu loukkuun.

Siinä autossa istuessani minulle soitettiin ihan toiselta puolelta kaupunkia, että sinun kissasi on täällä. Erittäin skeptisenä lähdin kuitenkin ajamaan löytöpaikalle. Ja siellä, kahden lammen, ison tietyön ja rautatien toisella puolella, kaupungin keskustan härdellissä, kerrostalon kellariautohallissa rakennusromun takana kyyhötti meidän rakkain karvakorvamme. Luurangonlaihana, haavoilla, karvattomana, pölyisenä ja öljyisenä. Mutta sen silmissä oli tuttu pilkahdus ja se antoi nostaa itsensä syliin. Ja syliin päästyään se painoi nenänsä korvaani vasten ja kehräsi hennosti. Se tiesi heti, että minä tulin hakemaan sen kotiin.


Kotimatka kävi eläinlääkärin kautta, jossa Sopu sai ensiapuna nesteytyksen, kipulääkettä vaurioituneisiin tassuihinsa, tsekkauksen ulkoloisten varalle ja hoitoa vatsansa isoon haavaan. Saimme myös hyvät kotihoito-ohjeet ja käskyn tarkkailla, alkavatko kissan vatsa ja virtsarakko enää toimia pitkän paaston jälkeen.

Kotona Sopu oli kuin ei olisi koskaan lähtenytkään, se löysi oman paikkansa sylissä ja sohvannurkassa. Tyynen kanssa eivät vielä tule juttuun, joten hidas uudelleentotuttautuminen on sen osalta vielä edessä. Ja tänään uskallan vihdoin huokaista, että kissan sisäelimetkin tuntuvat toimivan taas normaalisti, ja tiedän että tästä eteenpäin Sopun toipuminen on enää vain ajan kysymys.


Melkoisen murheisa neljäviikkoinen siis takana, mutta sitäkin onnellisempia olemme nyt. Enää itketään vain helpotuksesta.  



7 kommenttia:

  1. Miten pakahduttava tarina, itsekin kissaihmisenä huolestuin. Onneksi seikkailu päättyi hyvin <3

    VastaaPoista
  2. Miten ihana loppu seikkailulle <3

    VastaaPoista
  3. Olen niin iloinen teidän puolesta <3 Huoli on varmasti ollut hirveä. Kylminä sateisina öinä mietin monesti että toivottavasti kissa on löytänyt jonkun lämpimän paikan. Onneksi seikkailu päättyi näin!

    Minna

    VastaaPoista
  4. Tutustuin blogiisi vasta äskettäin ja luin elokuun loppupuolella koko blogin läpi. Sitten kurkkasin instaasi, ja huomasin, että Sopu-kissanne oli kadonnut. Tuli melkein kyynel silmään ja suretti kauheasti. Olin valtavan iloinen ja huojentunut puolestasi, kun kissa löytyikin elossa viikkojen jälkeen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  5. Pitkä aika odotella epätietoisena! Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
  6. Voi Sopu! <3 Mikä helpotus, että kissa löytyi. Ihanaa, että et luovuttanut ja sait hakea rakkaan kisuliinin kotiin.

    - Kukka

    VastaaPoista
  7. Voi pieni rakas, onneksi löytyi! Mitä kaikkea onkaan raukkapieni joutunut kokemaan. Ihanaa minustakin, että ette luovuttaneet missään vaiheessa
    . - Anne

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)