26.2.17

Kuusi kysymystä 6-vuotiaalle

Millaista on olla kuusivuotias?

- Vähän ko viisvuotias, mutta pojat kiusaa vähemmän. Paidat pitää olla seitsemän- tai kahdeksanvuotiaiden. Takkujakin tulee enemmän. Hiuksiin ja äidin kanssa. Osaan tehdä ite asioita enemmän, käyn suihkussa itse ja letitän itse hiukset. 


Missä olet tosi hyvä?

- Olen aika hyvä olemaan hurjapää. Teen tarhan kiipeilytelineessä niin et roikun jaloilla ja kiepautan ympäri jaloilleen maahan. Saan aikuiset kauhistumaan. Sirkustempuissa olen myös hyvä. Ratsastamisesta tykkään, ilman käsiä se on hauskaa. Lasken mäkeä korkealta.

- Piirtämisessä en ole paljoa äitiä parempi vielä. Piirtämisessä tulee ideoita päähän joita voi tehdä paperille ja sitten sitä voi leikkiä. Piirtämällä voi kertoa mitä on tehnyt jos ei osaa vielä kirjoittaa. Ja jos kuva epäonnistuu, niin aina saa piirtää uuden.

Mitkä on sinun lempijuttuja?

- Kuten vaikka temppuilu ja kiipeily. Luistelu. Tyynysota pyjamabileissä. Pinaattiletut mansikkahillolla. Eniten kaikista väreistä maailmassa tykkään kirkkaan keltaisesta ja tummanpunaisesta. Tykkään eniten keväästä ja kesästä, koska keväällä on kukkia ja uutta ruohoa ja kesällä pääsee rannalle kavereiden kanssa. Tykkään syksystäkin koska saa hyppiä lehtikasoihin. Tykkään talvesta koska lumesta voi tehdä ihan mitä tahansa.


Minkälainen ystävä olet?

- No kiltti, autan ystäviä. Sanon välillä jos muut ei tiedä, ja sitten ne tietää. Vaikka sen ettei makeavesi tarkoita sitä että siellä on sokeria. Ystävien salaisuuksia on tärkeä pitää. Olen rehellinen kaikille. Yleensä leikin poikienkin kanssa, vaikka hippaa. 


Mitä haluat olla isona?

- Olla taiteilija ja hoitaa mun lapsia. Haluan asua kauniin turkoosissa talossa missä on valkoiset portaat ja oma kasvimaa. Olis ainakin kurkkua, porkkanaa ja perunoita. Ja portti pihassa ettei vauva pääse auton alle.

Mistä haaveilet?

- Taikavoimista. Ja että voisin olla niinkuin Bloom-keiju jolla on lohikäärmeenliekin voimat.

Poroja ja pulkkamäkiä

 Tänään on ollut sellainen.. Rovaniemipäivä!

Tiedättehän, kun tulee puheeksi missä asutaan, on monien ensireaktio kysyä että onko siellä poroja, käytteko usein joulupukin luona, ja iiiiihanaa kun siellä on ihan oikea talvi! Noh, on poroja, mutta ei nyt meidän pihapiirissä. Joulupukkia käytiin joulun alla moikkaamassa parikin kertaa ja talvea piisaa. Mutta arki täällä on aikalailla sitä samaa mitä muuallakin: koulua, töitä, päiväkotiaamuja, pyykkivuoria ja lähikaupasta raahattuja maitolitroja.

Tänään aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli vain vähän, joten lähdimme katsomaan paikallista urheilutapahtumaa, Porocuppia.


Tämä pääsee urheilulajeissa miun mielestä siihen samaan "hassua ja hullun hauskaa" kategoriaan kuin eukonkanto ja saappaanheitto. Otetaan villiluontoisia poroja, laitetaan niille valjaat ja ohjakset, ja ohjastajalle sukset jalkaan, ja katsotaan kuka pääsee kaikista nopeimmin ravirataa ympäri. Väliaikaviihdettä irtoaa niistä iloluontoisista poroista, kuten Hyrrä tuossa yläpuolella, joita vapaasti juostut kunniakierrokset houkuttavat niin paljon, että niitä voi heittää vaikka neljä!


Keli oli ihan täydellinen, ihmiset iloisina liikenteessä ja fiilis kuin helluntairaveissa. Vaaran laelta katse kantaa kauas.


Turhia ei kursailtu, poroja juoksi kentällä, niitä sai käydä myös paijailemassa, ja lopuksi tarjolla oli poronlihakeittoa ja poronnahkarukkasia sai ostaa kojusta. Kuten myös tuoreita munkkeja, kahvia ja kaakaota. Ja metrilakuja, tietenkin.


Koska on laskiainen, ulkoilimme vielä mäkeenkin hetkeksi. Pitkiä pellavia!



Mitäpä te teitte laskiaisena?

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...